10 kysymystä: Anni Arffman

Kuvataiteilija Anni Arffman on puuhakas kokeilija, joka löytää onnen itse prosessista, ei lopputuloksesta.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuva: Päivi Mäkelä

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Anni Arffman ja tekee mieli sanoa, että kuvataiteen moniottelija, mutta ehkä se on vähän liioiteltua. Olen kuvataiteilija, teen mielelläni erilaisia projekteja ja yhteistöitä, vaikka enimmäkseen nysvään yksinään työhuoneella tai tietsikalla, koska sellaista taiteen tekeminen on. Opetan myös sivutoimisesti kuvataidetta.”

2. Miksi sinusta tuli taiteilija?

”Oli luontaista vetoa estetiikkaan ja monenlaiseen näpertelyyn. Saatoin vaikkapa kinuta kotona, että saisin maalata jonkin huonekalun mieleiselläni värillä. Viihdyin naapurissa asuvan mummun ja ukin luona, koska heidän talossaan oli kaunis vanha hirsipirtti – esteettinen kasvuympäristö, jossa tykkäsin temmeltää. Käännekohta erityisesti kuvataiteilijaksi oli kasiluokan valinnaiskurssi, jossa maalattiin öljyväreillä. Palaset loksahtivat kohdalleen, enkä sen jälkeen ole tosissani haaveillut muusta ammatista.”

3. Ränni-galleriaan avattiin viime viikolla installaatiosi Home made miracles – Kotikutoisia ihmeitä. Lisäsit ruuduistaan tunnettuun galleriaan lisää ruutuja. Miksi?

”Koska joskus yksinkertainen ajatus on toimivin. Ränni-galleriassa on nimenomaan aina kiehtonut tila, erikoinen ja upea peiliruutuhuone, jossa on vielä mustavalkoruudutettu Twin Peaks -lattia. Ei ole ihan helppo keksiä mikä niin leimallisessa tilassa toimii, eikä tämä yksinkertainen idea tullut hetkessä. Vaikka tila on kiinnostanut näyttelymielessä jo kymmenen vuotta, vasta kuutiot tuntuivat toteuttamisen arvoiselta idealta.”

4. Mitä haluat teoksellasi kertoa?

”Halusin korostaa tilan erikoisuutta ja hämmästyttää, vaikka siimat leijuvissa kuutioissa näkyvät. Näen mielelläni itse ihmeitä ja toivon, että joku pistää paremmaksi Rännin tilan kanssa ja pääsen nauttimaan hyvistä näyttelyistä.”

5. Millainen tila Ränni-galleria oli työstää?

”Likainen. Kaksi päivää siivosin ja kolmantena asettelin palikat, eikä niiden installoimisessa kestänyt yhtään niin kauan kuin siivoamisessa. Koska koko idea oli lähtöisin tilasta, kuutioiden kanssa sommittelu oli mukavaa. Itse kuutioiden tekeminen oli hartiat jumittavaa näpertelyä, josta kyllä pidän niskajumia lukuunottamatta. Ilahduin, kun ripustuksen loppuvaiheella muutama ihminen huomasi tilan ensimmäistä kertaa! Tuntui, että homma toimii. On vaikea kuvitella, että tuollainen jättimäinen diskopallo jää huomaamatta, mutta niin se tekee, jos sitä ei tuoda esiin valolla ja tässä tapauksessa myös installaatiolla.
Toinen huippuhetki oli, kun kaksi kuutiota näyttää hämäävästi olevan vitriinin lasin ulkopuolella. Menin itse vipuun ja väistin kuutiota ulkopuolella hääriessäni.”

6. Jos saisit valita minkä tahansa paikan, minne perustaisit näyttelyn?

”Tämä unelma on toteutumisen kynnyksellä: kirkkoon! Kohoavaan ja tunnelmaltaan latautuneeseen kirkkosaliin. Olen työstämässä Hailuodon kirkkoon Viimeinen tuomio -installaatiota, jonka oli tarkoitus olla esillä tänä kesänä ja vieläpä kokonaistaideteoksen muodossa, sillä Risto Ylihärsilä tekee teokseemme sävellyksen ja konsertoi. Kuten arvata saattaa, koronan myötä kesä 2020 ei vaikuta enää lupaavalta teoksen yleisölle esittelyn suhteen. Mutta taide on jo tekeillä ja on vain ajan kysymys, koska se päästetään irti kirkossa.”

7. Mistä löydät inspiraation taiteen tekemiselle?

”Olen esteetikko ja tutkin jatkuvasti ympäristöä ja värejä ”sillä silmällä”. Aiheiden puolesta kiinnostaa kaivelu syvemmälle sieluun ja maailmaan, mutta taiteilijanvapauksin. En voi väittää etsiväni jotakin valaistumista, vaan tolskaan lapsenomaisesti kaiken jännän parissa. En tarkoituksella kahlitse itseäni mihinkään tiettyyn aiheeseen, vaikka esimerkiksi viimeisinä vuosina vanha uskonnollinen taide on kiertänyt mielessä toistuvana inspiraattorina. Itselleni antamiani vapauksia kuvastanee vaikka se, että henkevien näkyjen lisäksi työpöydällä on ollut vanhojen saippuasarjojen, kuten Dallasin ja Kauniiden ja rohkeiden, ummehtuneen pastellinen estetiikka, vektorigrafiikkaa urheilijoista, valkoisesta paperista leikeltyjä luontoaiheita ja väriläntit, joiden leviämistä märällä paperilla katselisin päivät pitkät, jos siitä joku maksaisi.
Mistä tulikin mieleeni, että koska taiteilijan ammattiin ei kukaan tervejärkinen lähde rikastumaan, niin on syytä keskittyä siihen mikä tässä ammatissa on parasta: vapauteen ja tekemään juuri sitä mitä huvittaa.”

8. Työskentelet vapaan taiteen ja erilaisten projektien parissa, töitäsi on ollut esillä useissa näyttelyissä ja opetat taidetta lapsille sekä aikuisille. Mitä haluat urallasi vielä saavuttaa?

”Haluan vain tehdä tätä työtä. Silloin elän unelmaani. Koska tilaan liittyvä taide kiinnostaa, tekisin mielelläni lisää julkista, juuri tiettyyn tilaan sovitettavaa taidetta. Olen myös insinöörisielu sillä tapaa, että tykkään kehitellä ratkaisuja ja tekniikoita rajattuihin haasteisiin ja asetan siksi niitä itselleni joka tapauksessa, jos joku muu ei sitä tee. Esimerkkinä: Ihme peililaatikkoon, kiitos! Aikaa käytettävissä viikko!
Onneksi en ole perfektionisti, sillä täydellistä ratkaisua saisi varmasti suunnitella loppuelämänsä. Olen puuhakas kokeilija ja vaikka lopputulokset parhaimmillaan tuottavat ohimenevää tyydytystä, onni on itse prosessissa.”

9. Olet asunut Oulussa kymmenen vuotta. Mikä paikka kaupungissa kuvaa parhaiten sielunmaisemaasi?

”Hietasaaren villiintynyt kosteankähmäinen luonto, jossa tulee yllättävästi vastaan vanhoja huviloita, toiset autioita ja aavemaisia, toiset jopa ihmeellisen kauniita. On avaraa merta ja mustaa kosteikkoa, jossa vesilinnut ja salaisuudet uivat. Suren kovasti sitä, että Hietasaaresta kaadettiin tuota ainutlaatuista, salaperäistä ja Oulun lajirikkainta metsää. Koen, että Oulusta poistuu jatkuvalla syötöllä juuri se, minkä koen sielunmaisemakseni. Mieleen on tullut, että sielunmaisemani on väärä tälle kaupungille. Kannettu vesi ei pysy kaivossa eikä päälleliimattu brändipersoonallisuus luo oikeasti sisäistä ilmapiiriä. Eikä sellaista, minkä sielu on vuosikymmenissä ja jopa sadoissa muovautunut, saa takaisin, kun se kerran hävitetään.”

10. Kerro paras ohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Muista, että elämä ei ole suoritus. Sanon tämän ennen kaikkea itselleni, mutta ehkä moni muukin tunnollinen puurtaja voisi muistuttaa itseään tästä.”

Anni Arffman: Homemade miracles – Kotikutoisia unelmia Oulun rautatieaseman alikulkutunnelin Ränni-galleriassa 31.5. saakka. Avoinna ympäri vuorokauden.

Sallamaari Paavola

Sallamaari Paavola

Sallamaari on Kaupunnin toimittaja, joka nauttii hyvistä tarinoista, kulttuuririennoista ja pohjoisen yöttömistä öistä.
Sallamaari Paavola

Sallamaari Paavola

Sallamaari on Kaupunnin toimittaja, joka nauttii hyvistä tarinoista, kulttuuririennoista ja pohjoisen yöttömistä öistä.

Jaa somessa

Saatat pitää myös

Close Menu