Somevaikuttaja ja äidinkielen opettaja Jessi Jokelainen yhdisti kaksi intohimoaan ja alkoi opettaa suomea somessa.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuva: Päivi Mäkelä

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Jokelaisen Jessi. Alun perin Puolangalta mutta olen käynyt Muhoksella kasvamassa, mikä tarkoittaa sitä, että olen käynyt siellä koulut. Muhoksen lukiosta valmistuin 2015, ja sen jälkeen muutin Ouluun opiskelemaan suomen kieltä. Valmistuin vuodenvaihteessa äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi, ja nyt yritän tehdä opehommia hirveällä vimmalla. Ja kaikkea muutakin siinä sivussa.”

2. Olet myös somevaikuttaja. Oulun tyttöjen talo, Vuolle setlementti ja Plan International Suomi myönsivät sinulle viime vuonna Vuoden tyttöteko -palkinnon työstäsi sosiaalisessa mediassa. Millaisiin asioihin haluat vaikuttaa?

”Haluan edistää positiivista naiskuvaa. Usein ihmisillä saattaa olla stereotypioita feminismistä, että se on ihan mieletöntä miesvihaa. Yritän esittää asian siten, että feminismi ottaa huomioon kaikenlaiset ihmiset ja kaikkien ihmisten ongelmat. Lisäksi haluan vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskustelukulttuuriin – keskustelen mielelläni yhteiskunnallisista aiheista ja siitä, mikä on yhteiskunnassa vialla ja miten asioita voisi parantaa. Haluan puhua myös järkevän kuluttamisen puolesta. Suosin itse suomalaisia merkkejä, maltillista kuluttamista ja kierrättämistä.
Toki puhun myös mieluusti suomen kielen puolesta ja siitä, miten ihmisten pitäisi käyttää reippaasti omaa äidinkieltään.”

3. Jos sinusta ei olisi tullut opettajaa, niin mitä tekisit tai haluaisit tehdä työksesi?

”Olen aina hakeutunut luoville aloille, yrittämättäkin. Mietin teininä, että hakeutuisin graafiseksi suunnittelijaksi, media-alalle, kuvataiteilijaksi tai kirjailijaksi. Jälkimmäiset on edelleenkin haaveita. Alun perin opettajan homma oli varavaihtoehto ja järkevän ihmisen valinta, koska tiedostin, että taiteilulla ei monikaan ihminen elä. Suunnittelin, että otan opettajan työn tueksi ja turvaksi ja teen luovia asioita siinä sivussa, mutta se imaisikin matkassaan ja kävi toisin.”

4. Miten somevaikuttaminen ja opettajan työ sopivat yhteen?

”Olen mietiskellyt sitä paljon. Tuntuu aika epätavalliselta, että joku on niinkin vastuullisessa ammatissa kuin opettaja ja antaa samaan aikaan itsestään julkisesti ja isolle yleisölle. Se on välillä rajalla tanssahtelua, että miten paljon voi itsestään paljastaa, että se on niin sanotusti hyväksyttyä opettajan asemassa. Toistaiseksi olen selvinnyt hyvin ja koen, että voin vapaasti somettaa ja olla opettaja. Olen kuitenkin miettinyt, että voikohan tilanne muuttua siinä vaiheessa, kun minulla on virka.
Yritän edistää avoimuuden kulttuuria ja uudistaa opettajakuvaa, koska mielestäni ei ole kauhean tervettä, että on tietty muotti, mihin opettajan pitäisi mahtua. Koen, että sometyöskentely on yksi intohimoni. En aio lopettaa tätä toisen intohimon, opettajan työn, tieltä. En näe että nämä sulkisivat toisiaan poiskaan.”

5. Järjestät Äikkäliveä, eli pidät äidinkielen tunteja keskiviikkoisin Instagram-tililläsi Kauriinkasvot. Mikä on ajatus Äikkäliven takana?

”Ajatus syntyi yllättäen eräänä päivänä bussimatkalla. Olen jakanut aika avoimesti opejuttuja somessa. Monesti laitan kuvia opetusmateriaaleista, kerron opetusmetodeista ja siitä, mitä minun tunneillani tapahtuu. Olen saanut vastaukseksi tosi paljon viestejä, että ’oi vitsi voisinpa olla sun tunneilla’ tai ’oisinpa ollu sun oppilas’. Tuolloin minulla väheni työtunnit, kun yksi pidempi urakka päättyi yhdessä koulussa, ja sitten nämä asiat yhdistyivät päässäni.
Siinä bussimatkalla siis keksin, että kun tykkään opettamisesta ja sen on minulle intohimo, niin opetan vaikka ilmaiseksi. Sain ajatuksen live-oppitunneista, ja heitin ajatuksen suvereenisti Instagramin storyyn ja katsoin, minkälaisen responssin se voisi saada. Kiinnostuneita vastauksia tuli todella paljon! Ajattelin, että ehkä tätä on kaivattu. Opetuksellista, helposti saatavaa ja viihteellistettyäkin sisältöä on aika vähän saatavilla.”

6. Suomen kieli on ammatin lisäksi sinulle selvästi intohimo. Mikä äidinkielessämme on mielestäsi niin rakastettavaa?

”Lähtöjäänkin se, että kieli, jota käytät syntymästäsi asti, on se kieli, jolla ilmaiset itseäsi kaikista parhaiten. Se on se tunnekieli. Kaikki ajatukset ja tunteet välittyvät parhaiten omalla äidinkielellä, ja minusta se on ihana ajatus. Mutta myös se, että vaikka maailman mittapuulla suomi on erikoinen ja pieni kieli, niin sillä on puhujia jotka rakastavat ja käyttävät kieltä. Meillä on koulutusta, kirjastolaitos ja kielioppi suomeksi, ja se jos mikä on hienoa.
Tuntuu myös, että monet eivät arvosta omaa äidinkieltään tai ymmärrä sen päivittäistä merkitystä – että pystyy viestimään jollain kielellä niin hyvin. Olen huomannut rivien välistä sellaisia asenteita, että englanti on parempi kieli, koska sen valta-asema on niin suuri. Suomea pidetään junttikielenä, koska se ei ole kauhean tunnettu maailmalla. Ajatellaan, että kielen pitäisi olla suurilevikkinen ollakseen hieno. Minusta on hölmö ajatus, että pientä ei voisi arvostaa.”

7. Olet kertonut, että eräs tavoitteesi on tulla kirjailijaksi. Mikä kirjailijuudessa kiehtoo?

”Kirjoittaminen on aina ollut rakas harrastus, vaikka se välillä tuskallista onkin. Siinä on samanlainen vaikuttamisen halu kuin somessa, joku palo laittaa ajatuksia näkyville ja saada muissa ihmisissä aikaan ajatuksia. Itse nautin kirjallisuuden lukemisesta, ja minulle lukeminen voi parhaimmillaan olla sellainen elämys, että pääsen jonkun ihmisen kokemusmaailmaan ja saan siitä elämyksiä, joita mietin vielä pitkään jälkikäteen. Tuntuu hienolta ajatukselta, että voisi olla itse se, joka antaa niitä elämyksiä.”

8. Mistä muusta haaveilet tällä hetkellä?

”Päällimmäisin haave on, että saisin työn jostain ihanasta koulusta! Haluaisin luoda pitkäjänteisemmän suhteen oppilaisiin, lyhyissä sijaisuuksissa oppilaisiin ei valitettavasti ehdi tutustua tai tutustuminen jää harmillisen kesken. Minusta opettajan työssä parasta on vuorovaikutteisuus ja se, että näen työn vaikutuksen. Haaveilen myös omasta talosta: meistä olisi puolison kanssa ihana muuttaa maaseudulle pikku tönöön. Se siintää kaukaisissa ajatuksissa.”

9. Olet asunut Oulussa nyt viitisen vuotta. Mikä on lempipaikkasi Oulussa?

”Torinranta on paikka mihin liittyy ihania muistoja, koska siellä on kirjasto, jossa käyn usein. Kirjasto on ihana paikka ja harmittaa, kun sinne ei nyt pääse. Lisäksi tykkään lokkien äänistä, niitä kuulee Torinrannassa. Kesäisin vietän paljon aikaa Torinranta-Kiikeli -akselilla, koska minusta on ihana tavata kavereita puistossa, istua viltillä, viettää kesäiltaa ja juoskennella ihanaa olutta.”

10. Kerro paras ohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Tämä on hyvä ohje ja semmonen, jota viljelen ihmisille muutenkin: lauseenvastiketta ei pilkuteta. Ihmiset pyytävät usein jotain täsmävinkkiä äidinkieleen liittyen, ja annan aina tämän. Ihmisillä herää yleensä heti mielenkiinto, ja minusta on ihanaa katsoa, kun he menevät Googleen katsomaan, mikä on lauseenvastike. Oppimisen näkeminen on ilahduttavaa, ja siksi varmasti opettamisesta niin nautinkin.”