10 kysymystä: Maiju Pohjanheimo

Valokuvaaja Maiju Pohjanheimo on kääntänyt kameransa tänä keväänä poikkeuksellisesti itseensä ja löytänyt kauneutta yllättävistäkin paikoista.

Teksti: Johanna Mattola
Kuvat: Maiju Pohjanheimo

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Maiju Pohjanheimo, kahden lapsen äiti ja vaimo Höyhtyältä. Koulukseltani olen taiteen maisteri ja toimin freelance-valokuvaajana. Kuvaan pääsääntöisesti aikakaus- ja sanomalehtiin.”

2. Miten päädyit valokuvaajaksi, ja mikä valokuvaamisessa on parasta?

”Yläasteella haaveilin toimittajan ammatista. Lukiossa päädyin valokuvauskurssille ja nimenomaan kuvajournalismi alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän. Lukion jälkeen opiskelin Oulun ammattikorkeakoulussa ja valmistuin kuvallisen viestinnän puolelta medianomiksi 2005. Myöhemmin opiskelin Lontoon University of the Arts -yliopistossa kuvajournalismia ja dokumentaarista valokuvausta, ja valmistuin taiteen maisteriksi vuonna 2011.
Koen olevani onnekas, kun saan tehdä unelmatyötäni. Parasta työssäni on vaihtelevuus ja tietynlainen ennalta-arvaamattomuus. Valokuvaaminen vaatii nopeaa reagointia, mikä sopii luonteelleni hyvin. Ihmisten tapaaminen ja heidän tarinoistaan vaikuttuminen ovat tämän työn parhaita puolia. Kontaktin löytäminen on palkitsevaa ja kohtaamiset tuntuvat tärkeiltä.”

3. Olet tällä hetkellä mukana Poikkeustila2020 -hankkeessa yli 160 muun ammattivalokuvaajan kanssa. Miltä tuntuu avata valokuvin omaa arkeaan?

”Se on ollut aivan ihanaa ja yllättävän helppoa! Lapsille jää paljon kuvia ja muistoja meidän arjesta. Pidän tätä henkilökohtaisella tasolla tärkeänä hankkeena. Koko perhe on osallistunut projektiin ja kuvista välittyy aitous. Minusta on ollut innostavaa seurata valon kulkua kotonamme, ja pölynkin kuvauksellisuus on paljastunut tässä viikkojen saatossa. Perhedynamiikkamme perustuu hyvin vahvasti läheisyydelle ja kosketukselle – sen kuvaaminen on ollut vaikeampaa.”

Pohjanheimo kuvasi itsensä 4-vuotiaan tekemässä kampauksessa ja 1-vuotias kuopus sylissään osana Poikkeustila 2020 -hanketta.

4. Miten vallitseva maailmantila on muuten vaikuttanut työhösi?

”Olihan se alkuun hurjaa, kun kaikki tapahtumakuvakset peruttiin ja siirrettiin jonnekin tulevaan. Kalenteri tyhjeni hetkeksi. Nyt on kuitenkin havaittavissa heräilyä ja henkilökuvauksia on jo sovittuna. Kesän lehtien teko on käynnistymässä ja ulkokuvaukset tulevat ajankohtaiseksi. En erityisemmin lomaile tulevana kesänä.”

5. Aikakausmedia valitsi kuvasi Sirkka Ikosesta vuoden 2019 henkilökuvaksi. Mikä merkitys tällaisella tunnustuksella on sinulle?

”Voitto tuli yllätyksenä. Sain kuulla ehdokkuudestani vasta, kun finaalipaikka varmistui, sillä en itse lähettänyt kuvaani arvioitavaksi. Itsekritiikki on estänyt minua aiemmin osallistumasta kilpailuihin ja hankkeisiin. Tunnustuksen myötä – kun kuvajournalistien sivuilla nimeni kirjoitettiin väärin – havahduin siihen, että olen valokuvaajana melko tuntematon, vaikka olen ollut alalla  pitkään. Yrittäjänä minun olisi hyvä olla enemmän esillä, ja myös siksi Poikkeustila 2020 -hanke on ollut tärkeä minulle. Tunnustus oli balsamia haavoilleni ja osoitti, kuinka väärässä oma päänsisäinen kriitikko voikaan olla.”

6. Mitkä ovat olleet mieleenpainuvimpia hetkiä valokuvaajana?

”Olen intohimoinen urheilukuvaaja. Suomen paralympiajoukkueiden kuvaaminen Lontoossa 2012 ja talvikisoissa Sochissa 2014 oli ikimuistoista. Sain elää joukkueiden mukana niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Ne olivat huikean tunteikkaita keikkoja. Seuraan paraurheilijoita edelleen aktiivisesti ja minusta on ihanaa, että he saavat koko ajan enemmän palstatilaa.
Pääsin myös alkuvuonna tekemään Kaikki synnit 2 -televisiotuotannon still- ja rekvisiittakuvauksia. Se oli mieleenpainuva kokemus, joka pakotti minut kauas omalta mukavuusalueeltani. Siitä huolimatta – ja varmasti myös siitä syystä – tykkäsin työstä todella paljon.”

Poikkeustila 2020 ja päivä 53. “Äiti, eikö voisi unohtaa kaiken, jos nukkuisi iltaan asti?”

7. Olet lähtöisin Haukiputaalta ja käynyt vuosien varrella asumassa muun muassa Helsingissä, Isossa-Britanniassa, Italiassa ja Afrikassa. Kauanko olet asunut nyt Oulussa, ja mikä sai sinut palaamaan kotiseudulle?

”Olen asunut Oulussa vuodesta 2012 eli kahdeksan vuotta. Aiemmin minulla oli kova tarve päästä lähtemään ja nähdä muita paikkoja. Vanhempani, sisko perheineen sekä laaja ystäväpiiri ovat aina saaneet minut palaamaan takaisin. Juureni ovat Oulussa, tämä tuntuu hyvältä paikalta olla ja elää.”

8. Mikä on suosikkipaikkasi Oulussa?

Kesällä Hupisaaret on erityisen merkityksellinen paikka minulle. Erilaiset tapahtumat taas herättävät kaupunkia eloon uudella tavalla, mikä on inspiroivaa. Esimerkiksi Höyhtyän Ostarifestari on ollut upea tapahtuma, vaikka ostari itsessään ei ole minulle tärkeä. Kuvauspaikoista yksi mieluisimpia on ”Oulun Havaijina” tunnettu Toppilansaaren Pitkämöljä.

9. Miten vietät vapaa-aikasi?

 ”Vapaa-aika on freelancerille hankala käsite. Tällä hetkellä koen olevani aina käytettävissä, raja työn ja vapaa-ajan välillä on hämärtynyt. Pyöräily on mieluinen tapa viettää aikaa ja perheen kanssa laatikkopyöräilemme vaihtelevia reittejä eri kaupunginosien läpi. Leikkipuistovierailut ovat hauskaa ajanvietettä lasten kanssa.” 

10. Millaisena haluaisit nähdä Oulun kymmenen vuoden päästä?

”Haluaisin Ouluun lisää kulttuuria, erilaisia tapahtumia ja lapsiperheille uudenlaisia mahdollisuuksia. Retkeilypaikkoja voisi olla vielä enemmän. Pyöräilykaupunkia saisi kehittää jatkossakin lisää. Toivon myös, että luonnonläheisyys säilyisi, eikä parhaita kaupunkitontteja rakennettaisi täyteen asuntoja. Unelmieni keskustassa olisi nykyistä enemmän elämää ja ihmiset viihtyisivät siellä.”
Päivitetty 26.5.2020: maininta siskoista korjattu yksikkömuotoon.

Johanna Mattola

Johanna Mattola

Journalisopiskelija, kuvaava toimittaja ja hullu innostuja. Musiikin ja kulttuurin rakastaja. Elämännälkäinen optimisti ja seikkailija.
Johanna Mattola

Johanna Mattola

Journalisopiskelija, kuvaava toimittaja ja hullu innostuja. Musiikin ja kulttuurin rakastaja. Elämännälkäinen optimisti ja seikkailija.

Jaa somessa

Saatat pitää myös

Close Menu