Tukikohta | Mikko Törmänen
Ilmiöt 0

Kulttuuri pesii Välivainiolla

TilaaKulttuurille-8343_LoResVälivainion Tukikohta helpottaa kulttuuritoimijoiden tilapulmia. Oulun
kaupungin Tilakeskus kaavailee ratkaisuksi
myös pop up -vuokrakohteita.

Teksti Noora Vaarala
Kuvat Mikko Törmänen

Discopalloja, räsymattoja ja betonia. Välivainiolla sijaitseva kulttuurikeskus Tukikohta on samaan aikaan rosoinen ja pehmeä, juhlava ja arkinen. Värikkäät seinämaalaukset kertovat, että täällä on tilaa luovuudelle.

Avajaisviikonlopun lauantaina Tukikohdan suuren salin sohvat ovat täynnä väkeä. Pöydille on aseteltu paputahnalla voideltuja ruisleipiä, täytekakkua ja sipsejä. Kuohuviinillä täytetyt pahvimukit seisovat sievässä rivissä. Tasainen puheensorina taukoaa, kun pöytäjalkapallokisa alkaa tai lavalle nousee laulaja-lauluntekijä kitaransa kanssa.

Tukikohta on yksi tapa ratkaista Oulun kulttuurikentän pitkäaikainen ongelma: tilan puute. Oulussa on puhuttu bändikämppien ja edullisten tapahtumapaikkojen vähyydestä vuosikausia. Vuonna 2013 ongelmaan tarttuivat Laura Rekilä, Anni Saviaro ja Emilia Suoraniemi. Syntyi Tilaa kulttuurille ry, joka pääsi pian vuokralaiseksi Tuiran vanhalle paloasemalle.

”Tiesimme koko ajan, että se on vain väliaikainen ratkaisu. Kaupunki oli myymässä paloasemaa”, Rekilä kertoo. Hän on tätä nykyä Tilaa kulttuurille ry:n varapuheenjohtaja.

Tilaa kulttuurille ry ehti viettää Pikku-Berliiniksi nimetyllä paloasemalla vuoden. Vaikka hienoista tiloista luopuminen harmitti, Rekilä on tyytyväinen yhdistyksen uuteen kotiin. Tukikohta on miljööltään astetta rähjäisempi, mutta minkä ylellisyydessä häviää, sen koossa voittaa.

Tilaa on nyt kaikkiaan 1200 neliömetriä, josta suuren salin osuus on noin 270 neliötä. Koska vieressä on pienempi sali, Tukikohdassa on mahdollista järjestää esimerkiksi festareita, joilla esiintyy useita artisteja samaan aikaan.

”Ainoa puute on se, ettei meillä ole toistaiseksi saunaa”, Rekilä sanoo. Hän lisää, ettei muutaman kilometrin matka keskustaankaan haittaa, koska ruutukaava-Oulu on juuri nyt yksi iso rakennustyömaa.

Tilaa kulttuurille ry:n varapuheenjohtaja Laura Rekilä ja rahastonhoitaja Elina Kivelä esittelevät Tukikohdan tiloja.

Tilaa kulttuurille ry:n varapuheenjohtaja Laura Retilä ja rahastonhoitaja Elina Kivelä esittelevät tukikohdan tiloja.

Tukikohdan treenitilat ja toimistot on vuokrattu eteenpäin harrastajille ja itsensätyöllistäjille. Kysyntää on ollut vähintäänkin riittävästi, sillä enempää alivuokralaisia ei enää edes mahtuisi mukaan. Yhdistys tarjoaa myös hiljaista työskentelytilaa Toppilassa, ja Tukikohdasta on mahdollista vuokrata saleja esimerkiksi tapahtumia varten.

Rekilä kertoo, että Tilaa kulttuurille -yhdistys pyörii tällä hetkellä omarahoitteisesti. Budjetin kanssa ollaan tarkkoja, jotta vuokraustoiminnasta ei jäädä miinukselle. Yhdistys palkkasi alkuvuodesta työntekijän hoitamaan juoksevia asioita.

”Yllättävän paljon aikaa on mennyt ihan vain kiinteistönvälitykseen”, Rekilä nauraa.

Yllätyksenä on tullut sekin, miten moni on valmis auttamaan yhdistystä ilmaiseksi. Piano, sohvat ja matot on saatu lahjoituksina, ja naapurin traktorinomistaja on käynyt auraamassa pihan talvella.

Rekilä kiittelee kaupungin kanssa tehtyä yhteistyötä.

”Toivomme, että saamme olla tässä ainakin muutaman vuoden. Toivottavasti ihan pysyvästi!”

TilaaKulttuurille-8326_LoResOulun kaupungin Tilakeskukselle Pikku-Berliini ja Tukikohta ovat olleet pilottiprojekteja. Tilakeskuksen asiakkuuspäällikkö Riitta Säntti kertoo, että Tilaa kulttuurille ry:n kanssa kokeiltu toimintamalli on organisaatiolle täysin uusi. Se on jotain aivan muuta kuin Tilakeskuksen ydintoiminta.

”Tilakeskuksen päätehtävä on tarjota tilat kaupungin palveluja tuottaville yksiköille, esimerkiksi terveyskeskuksille ja päiväkodeille.”

Kaupungin palveluverkon uudistamisen myötä rakennuksia on jäänyt tyhjilleen. Tukikohdaksi muuttunut Välivainion rakennus oli aiemmin varikkokäytössä, ja sen vuokraaminen kulttuuriyhdistykselle on osoittautunut kaikkien kannalta järkeväksi päätökseksi.

”Olemme erittäin tyytyväisiä. Yhdistys on hoitanut oman osuutensa sopimuksesta hienosti.”

Tyhjien tilojen määrä on viime vuosina kasvanut.

”Esimerkiksi Kastellin monitoimitalon rakentamisen myötä Karjasillan koulu ja entinen Kastellin koulu siirtyivät meillä kiinteistökehitykseen. Nyt ne toimivat väistökouluina.”

Kiinteistökehitykseen siirtyminen tarkoittaa, että viranhaltijat ja poliittiset päättäjät alkavat miettiä rakennuksen kohtaloa: remontoidaanko, puretaanko vai myydäänkö se. Alue saatetaan myös kaavoittaa uudestaan. Joka tapauksessa prosessi on yleensä pitkä, sillä valmistelutyö on tehtävä huolellisesti, eivätkä julkiset kiinteistöt mene kaupaksi yhtä nopeasti kuin yksityiset. Jotta tyhjillään oleva rakennus ei mene pilalle, se on pidettävä lämpimänä.

”Nyt me tutkimme, voisiko tyhjillään olevia tiloja käyttää hyväksi tavalla, joka edistäisi kaupunkikulttuuria”, Säntti sanoo.

”Tiloja ei voi luovuttaa kenellekään ilmaiseksi, mutta hyvin edullisesti kyllä. Riittää, että vuokratulot kattaisivat ylläpitokustannukset.”

Ongelmana on, että yhdistyksillä ja vapaan kentän toimijoilla ei useinkaan ole rahaa vuokriin. Tilakeskuksessa kehitetään nyt mallia, joka mahdollistaisi vuokraamisen hyvin lyhyiksi ajankohdiksi kerrallaan, jolloin hintakin pysyisi matalana.

”Ideaalitilanteessa vaikkapa tyhjilleen jäänyt koulu olisi käytössä aamusta iltaan, arkisin ja viikonloppuisin. Yhdistys voisi vuokrata tietyn tilan vaikka tunniksi kolme kertaa viikossa. Tilalla olisi oma lukujärjestys, johon vuorot merkittäisiin.”

Vuokralaisten pitää tietysti ymmärtää, että kyse on pop up -vuokrakohteista, joiden käyttöaika on rajallinen. Se voi olla yksi, kolme tai jopa kymmenen vuotta.

Pop up -vuokrakohdehanke on tarkoitus saada käytäntöön vielä tämän vuoden aikana. Nyt etsitään hankkeelle vetureita, jotka voisivat hoitaa vuokralaisten hankkimisen ja kohteen toiminnan koordinoinnin esimerkiksi maksutonta työtilaa vastaan.

TilaaKulttuurille-pieni8270_LoRes

Paavo J. Heinonen muistuttaa, että vuokrattavien tilojen lisäksi kulttuuritoimijat tarvitsevat maksuttomia kokoontumispaikkoja.

”Seuraavaksi valitsemme kohteet, joihin tarvitaan veturit. Me toimimme taustatukena, veturi huolehtii pöhinää rakennukseen.”

 

Keskustassa on liian kallista

Kulttuurilehti Kaltion päätoimittajana ja Oulun Taiteiden yön taiteellisena johtajana työskentelevän Paavo J. Heinosen mukaan kulttuuritoimintaan sopivia tiloja puuttuu tätä nykyä lähinnä keskustan alueelta.

”Tiloja kyllä löytyy, jos on valmis poistumaan keskustasta. Oulun keskustan kiinteistöjen hirvittävän korkeat vuokrat ovat iso este niin monimuotoiselle yrittämiselle kuin elävälle kaupunkikulttuurillekin.”

Heinonen toivoo, että Oulun kaupunki tarjoaisi kansalaistoiminnalle enemmän täysin maksuttomia kokoontumistiloja. Niitä löytyisi esimerkiksi kuntaliitoksen myötä vajaakäytölle jääneistä kiinteistöistä.

”Mielellään tasapuolisesti kaikista kaupunginosista.”

 

 

 

Saatat pitää myös