Ilmiöt 0

Pyörätuolimatka kulttuuri-Ouluun

Ongelmat alkavat, kun pitäisi päästä vessaan.

Teksti Noora Vaarala
Kuvat & video Mikko Törmänen

Pohjois-Pohjanmaan museon sisäänkäynnin edessä on kiviset portaat. Portaiden luota erottaa juuri ja juuri oveen kiinnitetyn paperin, jossa on pyörätuolin kuva. Ovi on niin kaukana, että tekstistä ei saa selvää. Ramppia ei ole.

Onneksi sivuovelta löytyy toinen lappu, johon on kirjattu puhelinnumero. Numeroon soittamalla pääsisi sisään.

Sellaista se on, pyörätuolilla liikkuvan kulttuuriharrastajan elämä Oulussa. Kiviportaita, liian pieniä vessoja ja ontuvaa tiedotusta – mutta myös toimivia hissejä, ystävällistä asiakaspalvelua ja ilmaisia lippuja avustajille.

Maantieteen opiskelija Miia Hirsikangas-Haataja tanssii, käy teatterissa ja katsoo elokuvia. Keikoille hän lähtisi useammin, jos se olisi tehty vähän helpommaksi.

Miia Hirsikangas-Haataja | Mikko Törmänen

Esimerkiksi 45 Specialissa olisi paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Pienikokoisen pyörätuolin kanssa siellä pärjää jotenkuten, kunhan avustaja on mukana ja henkilökunta suostuu auttamaan nostamisessa. Hirsikangas-Haataja huomauttaa, että hänen tilanteensa on paljon helpompi kuin esimerkiksi painavaa sähköpyörätuolia käyttävien.

”Nelivitosessa esteettömyttä ei ole juurikaan otettu huomioon”, myöntää tapahtumatuottaja Hanna Takkula. Hän kertoo, että kyselyjä aiheesta tulee silloin tällöin.

”Ravintola on aika pieni ja vieläpä vanhan rakennuksen kolmessa kerroksessa. Meillä on esimerkiksi jyrkkiä portaita, joihin on mahdotonta tehdä toimivia ramppeja.”

Nelivitosen takaovesta pääsee hissillä kolmanteen kerrokseen, mutta invavessoja tai pyörätuoleille varattua aluetta ei ole. Se on Hirsikangas-Haatajan mukaan yleinen ongelma: vaikka ovesta pääsisi sisään, vessassa käyminen ei onnistu. Pyörätuolin käyttäjän pitäisi pystyä pidättelemään koko ravintolavierailun ajan. Juomat on jätettävä ostamatta.

Takkula edustaa Pro Piknik Festivalsia, joka järjestää muun muassa Rotuaari Piknikiä, Pikkujoulu Piknikiä ja erilaisia konsertteja. Niissä esteettömyydestä vastaa yleensä tapahtumatilaa, esimerkiksi Ouluhallia, hallinnoiva taho.

”Tiloissa on useimmiten rampit ja invavessat valmiina, ja avustaja pääsee tapahtumiimme aina veloituksetta”, Takkula sanoo.

Avustajan maksuton lippu on hyvin yleinen käytäntö.

Rotuaari Piknikissä esteettömyys on otettu huomioon niin, että lavan edestä on varattu paikkoja pyörätuoleille. Tasaisella kivetyksellä on helppo rullata, vaikka tungos hidastaakin kaikkien kulkua.

Myös Qstockissa pyörätuolilla liikkuvia on ajateltu: on rakennettu korokkeita ja erillisiä kulkureittejä. Ongelmana on lähinnä epätasainen maasto.

Oulun tuoreimmassa keikkapaikassa, Limingantullin Areenalla, esteettömyyttä mietittiin jo suunnitteluvaiheessa. Se on yksi uuden rakennuksen eduista: kun vanha arkkitehtuuri ei aseta rajoituksia, pyörätuolin kanssa ei tarvitse kiertää sivuovelle tai väistää portaita.

”Talossa ei ole kynnyksiä, joten kulku on esteetön. Ramppia pitkin pääsee sisään pääovista”, kertoo luova johtaja Samu Forsblom.

”Kiitosta on tullut.”

Torikadun Finnkinon kaikissa saleissa on pyörätuolipaikkoja, ja parkkihallista pääsee hissillä eri kerroksiin. Kulttuuritalo Valveen toisessa kerroksessa toimiva Studio on niin ikään hissin lähettyvillä.

Elokuvateatteri Starissakaan pyörätuoli ei ole ongelma. Ovelle kulkee ramppi, ja vessaan mahtuu mukavasti.

Taidenäyttelyiden osalta tilanne vaihtelee. Oulun taidemuseon alakerrassa liikkuminen salista toiseen on helppoa. Galleria 5:n sisäpihan portaille tuodaan ramppi, kunhan asiakas soittaa ja pyytää henkilökuntaa avuksi.

Entäs näytelmät? Kaupunginteatterilla kulkeminen onnistuu kohtuullisen hyvin, kuten Kaupunnin videolta näkyy. Teatterin myyntitoimisto pyytää ilmoittamaan pyörätuolista etukäteen, koska paikkoja katsomoissa on rajoitetusti.

Oulun Työväen Näyttämön esityksiin pääsee, vaikka ramppi varusteista puuttuukin. Upseerinkadun teatteritiloissa on invavessa, ja verkkosivuilla luvataan, että aulapalvelijat auttavat pyörätuolia tai rollaattoria käyttäviä.

Teatteri Rioon sen sijaan ei pääse ollenkaan.

”Kummallakin sisäänkäynnillä on paljon portaita, samoin salissa”, sanoo Rion myynti- ja tuotantopäällikkö Berit Leinonen. Invavessaa ei ole.

Yleinen ongelma on viestinnän puute. Monien tässä jutussa mainittujen kulttuurikohteiden verkkosivuilta puuttuvat kokonaan esteettömyyteen liittyvät tiedot. Esimerkiksi Haukiputaan Teatterikuopassa järjestetään paljon erityisryhmien tapahtumia, mutta sivustolla mainitaan vain tilava pysäköintialue.

”Aika usein pitää soittaa tai mennä paikan päälle katsomaan, pääseekö pyörätuolilla sisään”, Hirsikangas-Haataja toteaa.

 

Yhdeksän saavutettavaa festivaalia

Esteettömyys ja saavutettavuus – onko termillä mitään väliä?

”Esteettömyys liittyy erityisesti rakennetun ympäristön ja tilojen toimivuuteen”, selittää Oulun juhlaviikkojen koordinaattori Katri Dahlström.

”Saavutettavuus taas on laajempi käsite, joka pitää sisällään myös tapahtuman palveluiden ja viestinnän toimivuuden.”

Ensi elokuussa Oulussa järjestetään yhdeksän entistä saavutettavampaa festivaalia. Oulun juhlaviikkoja varten on tehty saavutettavuussuunnitelmat, joissa puututaan muun muassa verkkosivujen sisältöön, kulkuväyliin, opasteisiin ja valaistukseeen. Tarkoituksena on tarjota festarikävijöille mahdollisimman hyvät osallistumis- ja esiintymismahdollisuudet riippumatta heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan.

Dahlström antaa konkreettisen esimerkin: Oulun juhlaviikkojen jäsenfestivaalien verkkosivuille on tarkoitus lisätä tietoja saavutettavuudesta, jotta viestintä sujuu jo ennen tapahtumahetkeä.

”Invapysäköinti, saapuminen tapahtuma-alueelle, invavessat ja tieto induktiosilmukoista tapahtumapaikalla”, hän luettelee.

Toinen esimerkki liittyy tapahtumapaikoille sijoitettaviin opasteisiin. Niiden määrä, sijoittelu ja luettavuus ovat tärkeä osa festivaalikokemusta. Kyse on pienistä yksityiskohdista – vaikkapa kylttien väreistä ja fonteista – joista saavutettavuuden kokonaisuus rakentuu.

”Selkeät opasteet ovat hyödyllisiä kaikille, samoin kuin tilavat ja hyvin valaistut kulkureitit.”

Saavutettavuus ei siis ole keneltäkään pois. Päinvastoin. Dahlströmin mukaan se on asiakaslähtöisyyttä, joka parantaa kaikkien turvallisuutta ja lisää elämyksellisyyttä.

”Saavutettavassa kulttuurikohteessa monenlaisia yleisöjä palvellaan hyvin”, hän tiivistää.

Saatat pitää myös