Tommi Ylimäinen seurasi stand uppia vuosia, ennen kuin kokeili sitä itse. Nykyään ammatikseen stand uppia tekevä Ylimäinen kiertää Suomea Iikka Kiven kanssa tänä kesänä. Mutta mistä aiheista Ylimäinen ei vitsaile?

Teksti ja kuvat Minna Koivunen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Tommi Ylimäinen ja ammatiltani stand up –koomikko.”

2. Olet kotoisin Kemistä. Mitä kaipaat sieltä?

”Perhettä ja ystäviä. Siellä on paljon kavereita ja sukulaisia. Lisäksi Kemissä on tietynlainen olemisenrytmi, jota on vaikea selittää, jos siellä ei ole asunut vuosikausia. Se on semmoinen kemiläinen olemisenrytmi, eikä sitä ole muualla kuin Kemissä.”

3. Kuinka päädyit stand up –koomikoksi?

”Ennen kuin tein ensimmäisen keikan, seurasin stand uppia kymmenen vuotta. Tein ensimmäisen keikan joulukuussa 2012 Remakassa Nelivitosessa, sen jälkeen innostuin koko hommasta ja siitä se lähti.”

4. Mistä aiheista et vitsaile?

”Ei ole mitään aihetta, josta ei voi vitsailla. Olikohan Southparkissa, jossa sanottiin, että joko mikään ei ole ok tai kaikki on ok. Minä uskon tuohon täysin. Jos juttu on tarpeeksi hauska, niin aihe on ihan sama.”

5. Mikä on kummallisin keikkamuistosi?

”Varmaan se, kun vuonna 2013 oli Jyväskylän stand up –festarit, ja olin tehnyt siinä vaiheessa kymmenen keikkaa. Siellä oli kilpailu aloitteleville koomikoille ja kaikki osallistujat saivat festaripassin sekä pääsivät ilmaiseksi katsomaan esityksiä. Osallistuin kilpailuun, jotta pääsen katsomaan keikkoja, kun en ollut siihen aikaan nähnyt niin paljon suomalaista stand uppia livenä.

Voitin kilpailun ja palkintona oli viiden minuutin keikka Jyväskylän paviljongissa. Se oli absurdi tilanne itselle, koska olin tehnyt kymmenen keikkaa ja yhtäkkiä olin kuudensadan ihmisen edessä lavalla. Ajattelin, että ei helevetti – ei tämän näin pitänyt mennä.”

6. Teillä on parhaillaan menossa Iikka Kiven kanssa Kesäpojat-kiertue pitkin Suomea. Mistä saitte idean kesäkiertueeseen?

”Stand upin sesonkikausi ei ole yleensä kesällä, vaan se on hiljaisinta aikaa. Päätimme tehdä kesäkiertueen, koska emme kumpikaan olleet sellaista aiemmin tehneet. Halusimme kokeilla tehdä keikkoja paikoissa, joissa niitä ei normaalisti tehdä ja joissa emme ole ennen käyneet. Yleisöt on muutenkin eri paikoissa kuin muina vuodenaikoina, kun jengi matkustaa paljon. Enemmän pystyy tekemään kesäteattereissa ja ravintoloiden ulkoterasseilla.

Se on puoliksi kiertue, puoliksi Suomen kiertely –loma. Jatkossa tekisin mieluummin kaikki kiertueet kesällä kuin syksyllä tai keväällä, sillä on paljon ankeampaa kiertää Suomea muulloin kuin kesällä.”

7. Olet järjestämässä Kiven ja Matti Patrosen kanssa toista kertaa Remakka Stand Up Festival -tapahtumaa, joka on Oulussa elokuussa. Ketä siellä kannattaa mennä ehdottomasti katsomaan?

”Jos jotakin suosittelisin niin Teemu Vesteristä. Hän käy Oulussa harvoin keikalla ja hänellä on omanlainen tatsi tekemiseen. Katsoin vasta kaksi hänen keikkaansa Lahdessa, ja niissä oli tietenkin samat rungot, mutta Teemu aika vähän kirjoittaa juttujansa kiinni. Hän selittää, miten jutut sillä hetkellä tulevat päästä ulos. Se vaatii sellaista taitoa, jota ei kovin monella Suomessa ole.”

8. Teetkö stand uppia vielä 20 vuoden päästä?

”En tiedä rehellisesti. Jos tykkään siitä, niin toivon tekeväni. Mutta 20 vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta ajatella eteenpäin. Näkisin että teen, mutta en voi tietää.”

9. Puhuimme aiemmin Kemistä, niin mikä on suhteesi Ouluun, jossa tällä hetkellä asut?

”Oulu on parempi Kemi. Olen tykännyt aina Oulusta. Suomessa on muutama kaupunki, johon pystyisin kuvitella muuttavani, ja Oulu on niistä yksi parhaista. Jyväskylä on toinen ja Tampere ehkä. En haluaisi ikinä muuttaa Helsinkiin, ellei olisi jokin iso pakottava syy.
Minun mielestäni Oulu on Suomen mukavin isoimmista kaupungeista. Täällä on kaikkea, mutta ei kuitenkaan Helsingin ihmispaljoutta, ruuhkia, stressiä ja kiirettä, joka kaikilla on koko ajan. Täällä on iso keskusta ja luonto lähellä. Lentokentät löytyy ja kaikki ison kaupungin jutut.”

10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Se on varmaan ajatus, jota pappani alkoi junttaamaan minulle, kun olin kolmevuotias. Hän nappasi minua niskasta kiinni ja sanoi: älä anna periksi.”