Markku Tauriainen kohtasi valkoisen jäniksen ja nimesi ravintolansa sen mukaan.

Teksti Noora Vaarala
Kuva Olé-kustannus, Nina Tyrmi

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Markku Tauriainen. Teen raikkaita salaatteja asiakkailleni uudessa ravintolassani Espanjan Fuengirolassa.”

2. Kauanko olet viihtynyt Espanjassa?

”Asuin ensimmäisen kerran Fuengirolassa 25 vuotta sitten. Olé-lehti oli juuri perustettu ja Pedro-pappi oli saanut toimiluvan Suomi-kirkolle. Kun olin eduskuntavaaliehdokkaana vuonna 2011, tein vaalimatkan Espanjan Aurinkorannikolle. Sen jälkeen aloin tehdä työmatkoja Fuengirolaan. Kymmenes matkoista oli viime marraskuussa, ja silloin mukana oli myös poikani Jarl. Muutin jälleen Espanjaan tammikuussa 2015.”

3. Mikä sai sinut perustamaan salaattiravintolan Fuengirolaan?

”Salaattiravintola Jänis syntyi ihan intuitiosta viisi kuukautta sitten. Olen harrastanut salaatteja jo 10 vuotta. Niitä on tarjoiltu esimerkiksi vaimoni kauneushoitolan asiakasilloissa. Poikani Jarl alkoi opiskella kokiksi Oulussa, ja ensimmäisen harjoittelujakson jälkeen hän tuumasi, että hänestä ei tule kokkia – ei ainakaan suurtalouskeittiön kokkia. Kannustin poikaani Jamie Oliverin ja Gordon Ramsayn esimerkeillä ja sillä, että hänelle voidaan perustaa oma ravintola. Löysin Fuengirolasta päivän etsittyäni sopivat tilat. Liiketuttavani innostui asiasta ja lupasi rahoittaa projektia, jos sitoudun vetämään sitä. Poikani siunasi hankkeen, joten tein tiloista kahden vuoden vuokrasopimuksen lupineen ja kalustoineen päivineen. Tammikuussa tein tiloihin remontin, ja helmikuussa Salaattiravintola Jänis avattiin. Seuraavana tavoitteenani on rakentaa clean tech -lomakylä Mijasiin.”

4. Ravintolasi on nimeltään Jänis, ja sen Facebook-sivujen kuvissa seikkailee pieni valkoinen pupu. Miksi?

”Olen oppinut Oulun Yritystakomolla, että kannattaa olla rohkea ja uskoa sattumiinkin. Päätin perustaa ravintolan, mutta meillä ei ollut sille iskevää nimeä. Yhtenä päivänä lähdin Koulukadun kodiltamme kauppaan pyörällä. Mietin koko alkumatkan Paulo Coelhon Alkemisti-kirjaa. Kirjan sivuilla kehotetaan heittäytymään ja seuraamaan luonnon merkkejä, uskomaan johdatukseen. Juuri, kun mietin pientä Santiago-poikaa ja kahta perhosta, todella iso valkoinen jänis loikkasi pyöräni eteen Kansankadulla. Sillä ei ollut mihinkään kiirettä. Se katsoi minua ja hörösteli korviaan. Sitten se alkoi hiljaa loikkia kohti Plaanaojan varren pikku puistoa. Hymyilin ja kiitin johdatusta: upea nimi salaattiravintolalle. Ajattelin, että nyt pitää olla ihan hiljaa. Kotona kysyin poikani mielipidettä asiasta, mutta vaimolleni Helenalle en kertonut mitään.

Sitten tuli pyhäinmiestenpäivä. Vaimoni pyysi, että lähdettäisiin käymään Intiön hautausmaalla. Kun saavuimme kaupungin puoleiselle portille, katsoin vaistonvaraisesti oikealle. Valkoinen jänis lähti loikkimaan rinnallamme 20 metrin päässä meistä. Tuolloin tiesin, että ravintolan nimi on Jänis. Kolmatta merkkiä en tule tarvitsemaan. Valkoiset pienet jäniskoristeet löytyivät niin ikään vahingossa, kun olin ostamassa ravintolaan kylttiä.”

5. Kaipaatko jotakin Oulusta?

”Kaipaan rakasta vaimoani. Hän käy luonani lomalla. Kaipaan myös kaunista Oulun kaupungintaloa, ystäviä, liikuntakeskusta, jossa kävin veljeni kanssa, Oulujoen huurteisia maisemia, lenkkipolkujani ja Terwamaratonia.”

6. Miten oululaisuus näkyy sinussa?

”Puhun Oulun murretta. Kerron ihmisille Oulun teknologiaosaamisesta, Oulun Yritystakomosta, start up -genrestä, Polar Bear Pitching ja Midnight Pitching -tapahtumista.”

7. Mikä Fuengirolassa on parasta?

”Aurinko, merenranta ja lämpö. Edullinen hintataso, tuoreet vihannekset ja erityisen hyvät lenkkeilymahdollisuudet ympäri vuoden.”

8. Mihin veisit Fuengirolaan ensimmäistä kertaa saapuvan oululaisen?



”Aivan ensimmäiseksi vien ihmiset merenrannalle, sitten tietysti salaatille Salaattiravintola Jänikseen. Salaisille rosmariinipuskille panoraamakukkulalle vien harvat ja valitut.”

9. Entä Ouluun ensimmäistä kertaa saapuvan fuengirolalaisen?

”Kaupungintalon nurkille ihailemaan upeita rakennuksia. Samalla kertoisin Oulun historiasta. Sitten menisimme Torinrantaan ja Oulujoen varteen. Jos olisi kesä, veisin vieraan Tuiran uimarannalle ja saunalautalle. Käyttäisin vierasta Nallikarin rannalla ja merellä, laittaisin hänelle ruokaa heille Ainolan puiston ulkogrillissä. Ostokset ruokaa varten tekisin 110 vuotta vanhassa kauppahallissa.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Ihmisen elämä on rajallinen hetki, varmuudella 100 vuotta tai alle. Jos on haaveita tai unelmia, ne kannattaa toteuttaa nyt. Päätöksiä ei pidä tehdä pelkojen kautta. Rohkeasti vaan jalka pois jarrulta ja anna palaa! Jokainen tiukka paikka tai virhearvio on neulansilmä, joka mahdollistaa kasvun ja oppimisen. Kun suhtaudut asioihin luottavaisesti ja positiivisesti, elämä alkaa aueta.”