Musiikki 0

Vaimeneeko pohjoisen synkeä sävel?


Näitä henkilöitä voisi kutsua Oulun hevikulttuurin orkesteriksi, sillä kaikki ovat olleet keskeisessä roolissa kaupunkimme metalliskenessä. Kuvassa Teijo Holmström (vas.), Vesa Ranta, Marco Järvenpää ja Jani Lehtosaari.

Näitä henkilöitä voisi kutsua Oulun hevikulttuurin orkesteriksi, sillä kaikki ovat olleet keskeisessä roolissa kaupunkimme metalliskenessä. Kuvassa Teijo Holmström (vas.), Vesa Ranta, Marco Järvenpää ja Jani Lehtosaari.

Oli kerran pimeä ja tuulinen paikka, joka sopi hevikaupungiksi paremmin kuin mikään muu. Sitten tulivat Sentenced ja Teatria. Ja sitten ne menivät. Mitä metallikulttuurista jäi jäljelle? Kaupunnin toimituspäällikkö, vannoutunut raskaan musiikin ystävä Jaana selvitti.

Teksti Jaana Haapaluoma
Kuvat Mikko Törmänen

Kuulee puhuttavan, että Oulu ei olisi metallikaupunkina entisensä. Sanotaan, että Teatrian rakennuksen purkaminen ja Nuclear Nightclubin lopettaminen repivät aukon oululaisen heviskenen sieluun. Menestyvin oululainen musiikki on nykyään usein poppia ja rokkia. Onko hevi-Oulu murenemassa?

”Silloin tällöin Oulusta jysähtää uutta mielenkiintoista tavaraa, mutta aika harvoin se on metallia”, sanoo Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekki.

On selvää, että tämän hetken kiinnostavimmat hevikaupungit löytyvät etelästä. Helsinki on keikkojen ja bändien määrän perusteella metallin kiistaton ykkönen.

Mutta. Aalto-yliopiston tutkija Toni-Matti Karjalainen heittää hyvän kysymyksen.

”Onko Helsinki imagollisesti hevikaupunki samalla tavoin kuin Oulu? Helsinki on tunnettu niin paljosta muustakin. Jos menee skenen ihmisiltä kysymään, mikä on Suomen hevipääkaupunki, se ei aina välttämättä ole Helsinki. Moni sanoo Oulun.”

Kaupunki on hevikuulijalle hyvä, jos siellä on keikkoja, keikkapaikkoja, bändejä ja festareita.

Kaupunki on hevikuulijalle hyvä, jos siellä on keikkoja, keikkapaikkoja, bändejä ja festareita.

Niinpä. Jostain se tulee – tunne, että Oulu sopii hevikaupungiksi paremmin kuin mikään muu. Se on pimeä ja kylmä, niin kuin metallimusiikkikin. Miksi Oulu ja raskaat sävelet sopivat niin hyvin yhteen?

Oulu-hevin nykytilasta jatketaan pian. Ensin puhutaan pohjoisesta.

Sijainti on oleellinen Oulun rosoisessa imagossa. Maantieteellisesti ollaan Suomen keskikohdan tienoilla, mutta mielikuvissa Oulu on varsin pohjoinen paikka.

”Suomen sisällä pohjoinen nähdään usein eksoottisena ja kaukaisena, eli se edustaa toiseutta. Monelle etelämmässä asuvalle Oulu on jo kauhean etäällä”, Oulun yliopiston tutkija Aila Mustamo sanoo.

Kuulostaako ärsyttävältä? Ei haittaa. Kaukaisuuden tunne sopii metallikaupungille paremmin kuin hyvin. Se tuo hommaan sopivaa mystisyyttä.

Ajatus pimeästä pohjolasta jatkuu Suomen ulkopuolelle. Pohjoiseen sijaintiin liitetään koko Euroopan mittakaavassa synkkyys, mystisyys ja melankolisuus. Käsitys on kulttuurissamme yllättävän vanhaa perua. Siitä kirjoitettiin jo – yllätys, yllätys – pimeällä keskiajalla.

”Ajatus herätettiin henkiin ihannoivaan sävyyn 1800- ja 1900-lukujen taiteessa ja myöhemmin metallikulttuurissa”, Aila Mustamo sanoo.

Oulun säälimätön sää sopii hyvin mielikuviin synkästä pohjolasta. Karu tuuli ja pitkä talvi määrittävät kaupunkiamme. Ne on helppo liittää metallimusiikkiin; harvemmin kenellekään tulee hevistä kesä mieleen.

”Olihan Dantenkin mukaan helvetin pohja jäässä”, Mustamo virnistää.

Toni-Matti Karjalainen lisää, että sää voi aivan konkreettisesti vaikuttaa siihen, millaista musiikkia kaupungista tulee.

”Koska Oulu on sääolosuhteiltaan raffi ja armoton, se on hyvä kasvuperusta metalligenren bändeille. Ei tee mieli soittaa iloista musiikkia.”

Muusikko Vesa Rannan mielestä Oulu on muutenkin mainio paikka soittoharrastukselle.

”Mitä täällä talven pimeydessä voi tehdä, jos urheilu ei kiinnosta? Katsoa leffoja kotona? Treenikämppiä kyllä löytyy. On kellareita, joissa louhia.”

”Ei ole liikaa virikkeitä. Niin kuin ei Muhoksellakaan aikoinaan.”

Ranta viittaa erääseen tunnettuun bändiin, jonka ansiosta Pohjois-Pohjanmaa ja Oulu ovat monille maailman hevifaneille nykyään suorastaan pyhiinvaelluskohteita.

”Se oli syvällä meissä. Olimme aidosti tosi ylpeitä, että tulemme pohjoisesta. Emme tunteneet, että pitäisi lähteä Oulusta, jotta pystyisi menestymään.”
– Vesa Ranta

Joko siirrytään nykyhetkeen? Ei vielä. Jos haluaa ymmärtää Oulun nykyistä möreää kaikua, täytyy tietää jotain sen eilispäivästä. Suomen metallikulttuuri alkoi kehittyä 1980- ja 90-lukujen vaihteessa vastalauseena angloamerikkalaiselle MTV-buumille. Silloin Oulusta ja muualta pohjoisesta Suomesta suorastaan jyrisi ärhäkkää musiikkia. On kyse Radiopuhelimista, CMX:stä, A.R.G.:stä ja Faff Beystä.

”Vanha kunnon CMX ei ollut sellainen bändi kuin nykyään, vaan äkäisempi. Radiopuhelimetkin oli tuolloin erittäin äkkiväärä”, kuvailee oululainen keikkajärjestäjä ja muusikko Marco Järvenpää.

”Thrash metalin esi-isistä A.R.G. tuli pohjoisesta, Stone taas etelästä. A.R.G. oli niistä selvästi rankempi.”

Sitten aloittivat Oulun 90-luvun mahtavimmat bändit, Sentenced ja Impaled Nazarene. Molemmat ‒ mutta varsinkin Sentenced ‒ huolehtivat alusta pitäen siitä, että muut tietävät bändin saapuvan pohjoisesta.

Oulun yliopiston hevitutkija Aila Mustamo on havainnut, että tärkeitä naishahmoja esiintyy hevikulttuurissa harvoin. ”Metallikulttuuri korostaa maskuliinisuutta. Sitä ei ehkä tiedosteta, mutta nainen saa näkyä muttei kuulua. Tutkijan ja toimittajan roolissa nainen usein hyväksytään”, Mustamo pohtii.

Esimerkiksi Sentencedin North From Here -levyn kannessa komeilevat revontulet. Yhtye tavoitteli levyn soundeissa ”pakkasenpuremaa, vittumaista fiilistä”, albumi kun syntyi kirjaimellisesti hyytävissä olosuhteissa. Bändi treenasi alkuvaiheessa rumpalinsa Vesa Rannan vanhempien autotallissa, jossa oli talvella melkeinpä pakkasta. Sisäilmaa lämmitettiin lämpöpuhaltimilla, ja lämpöä yritettiin estää karkaamasta räsymatoilla.

Suosion kasvaessa Sentenced tunsi painetta muuttaa Helsinkiin, jotta olisi helpompi toimia ja saada keikkoja. Mieltymys kotipaikkaan kuitenkin voitti.

”Se oli syvällä meissä. Olimme aidosti tosi ylpeitä, että tulemme pohjoisesta. Emme tunteneet, että pitäisi lähteä Oulusta, jotta pystyisi menestymään”, Ranta sanoo.

”Valitsimme vaikeamman reitin.”

Bändin jäsenet usein korostivat Oulua ja pohjoisuutta haastatteluissaan. Ranta kertoo esimerkin.

”Viimeisessä Soundin haastattelussamme sanoimme, että mies voi lähteä pohjoisesta, mutta pohjoinen ei lähde miehestä.”

Yhteinen hyvä meininki pohjoisten bändien kesken varmasti auttoi niitä menestymään. Kaverin yhtye ei ollut kilpailija, vaan toista autettiin ja oltiin iloisia menestyksestä. Soittovermeitä lainattiin puolin ja toisin, ja toisen levylle käytiin laulamassa tai soittamassa sooloa. Esimerkiksi thrash metal -yhtye Maple Crossissa laulajana toiminut Marco Järvenpää kävi lausumassa puheosuutta Sentencedin ensimmäiselle levylle.

”Ja kun toiset menivät tekemään levyä Tico Ticon studiolle Kemiin, lähdettiin mukaan vain juhlimaan, että hienoa, kun tulee taas uutta levyä. Se oli vilpitöntä toisen bändin tukemista”, Vesa Ranta kertoo.

”Piiskattiin toisiamme viemään eteenpäin omia juttujamme. Helekkarin hyvä fiilis oli täällä tehdä porukalla”, Marco Järvenpää sanoo.

Ranta muistuttaa, että puskaradio toimi keikkareissuilla. Sellaista ei hänen mielestään nykyään juuri harrastella, ”koska on paljon muitakin puheenaiheita”.

”Kun kiersimme Suomea 90-luvulla, kehuimme aina, jos kotikaupungista tuli kiinnostavia bändejä. Homma oli silloin paljon undergroundimpaa, ja bändien oli vaikeampi saada äänensä kuuluviin. Viestimiäkin oli apuna paljon vähemmän, vain kirjeposti. Ei ollut sosiaalista mediaa. Siksi oli tärkeää kehua kaveria aina, kun voi.”

No, mutta olihan niitä vihollisiakin. Matti Riekki kirjoittaa asiasta Sentenced-kirjassaan Täältä pohjoiseen. Sentencedin inhokiksi pääsi tulemalla Helsingistä.

”Mitä etelämpää tuli, sitä vihatumpia ne jätkät oli. Pikkukylän poikien alemmuuskompleksi purkautuu näin”, Sentencedin alkutaipaleen laulaja Taneli Jarva toteaa Riekin kirjassa.

Pikkukylän poikien – aivan, yhtyehän on oikeasti Muhokselta. Miksi se edes mainitaan, kun on kyse Oulun hevistä?

”Kyllä me kaikki pikkuhiljaa valuimme Ouluun”, Vesa Ranta sanoo. Sieltä käsin bändi toimi suosionsa huipulla. Lisäksi yhtyeessä vaikutti vuosien varrella useampikin paljasjalkainen oululainen: solistit Taneli Jarva ja Ville Laihiala sekä basisti Sami Kukkohovi.

”Kun turistisesonki alkaa, Sentencediä pitää saada. Se kertoo bändin tärkeydestä Oululle. Viimeksi eilen meillä kävi argentiinalaisia asiakkaita, joiden ensimmäiset sanat olivat where is Sentenced.”
– Jani Lehtosaari

Kaupunkimme maineen Sentenced-pyhiinvaelluskohteena vahvistaa Oulun Levykauppa Äxän myymäläpäällikkö, muusikko Jani Lehtosaari. Belial-yhtyeessä aiemmin soittanut Lehtosaari toimii tällä hetkellä rockbändissä Plan E.

”Kun turistisesonki alkaa, Sentencediä pitää saada. Se kertoo bändin tärkeydestä Oululle. Viimeksi eilen meillä kävi argentiinalaisia asiakkaita, joiden ensimmäiset sanat olivat where is Sentenced.”

Maakuntastereotypiat ovat aihe, jonka melkein kaikki haastateltavat mainitsevat syypäiksi Oulun hevi-imagoon. Stereotypiat ovat tutkija Aila Mustamon mukaan peräisin Topeliuksen ajoilta Maamme-kirjasta, jossa suomalaisuuden eri heimoja kuvailtiin eri luonteenpiirtein.

Maakuntiin liitetään tänäkin päivänä erilaisia inhimillisiä ominaisuuksia: eteläpohjalaisia pidetään yritteliäinä ja suorina, karjalaisia puheliaina. Pohjoispohjalaisille on langennut jurottajien leima.

Paikallisten bändien välinen yhteistyö on nykyään erilaista kuin Sentencedin aikoina. ”Autamme toisiamme siten, että kysymme, onko ollut keikkaa ja tultaisiinko lämppäämään”, Denominaten basisti Tuomas Pesälä sanoo.

”Sentenced ja Impaled Nazarene toivat pohjoisuuttaan esille asiasta tehdenkin, mutta suurin mainos oli ihan vain se, millaisia ukot olivat luonnostaan. Ja etenkin se, mitä he eivät olleet”, Inferno-lehden päätoimittaja Matti Riekki kuvailee.

Impaled Nazarenessa muutaman vuoden soittanut Jani Lehtosaari nyökkäilee väitteelle. Vaikka muut bändin jäsenet muuttivat Helsinkiin, pohjoispohjalaisuus jäi.

”Kyllä se näkyi änkyräasenteena. Ja tietenkin murteena.”

No niin. Miten paha nykytilanne Oulun heviskenessä sitten on?

Toni-Matti Karjalaisen mukaan kaupunki on hevikuulijoille hyvä, jos siellä on keikkoja, keikkapaikkoja, bändejä ja isoja festareita. Ainakin meillä on Jalometalli.

”Jalometalli on arvostettu festari, ja se on osaltaan kasvattanut Oulun mainetta metallikaupunkina”, Karjalainen sanoo.

Isoin Teatrian jättämä aukko oli Jani Lehtosaaren mukaan se, että sen myötä Oulusta katosi tärkeä keskisuuri keikkahalli. Siksi entistä harvempi ulkomainen hevibändi saadaan esiintymään Ouluun.

”Vaihtoehdoiksi jäivät käytännössä 200 hengen pikkubaarit tai 6000 ihmisen jäähalli”, Lehtosaari harmittelee.

”Nuclearissa oli hyvä tunnelma, ja se oli helvetin mukava keikkapaikka. Oli mukava käydä siellä vain yhdellä. Nyt ei huvita käydä enää oikein missään yhdellä.”
– Jani Lehtosaari

Täytyy kuitenkin muistaa, että uusi Teatria on tulossa, jossain muodossa. Teatrian ja Jalometallin promoottorina toimiva Marco Järvenpää ei halua vielä kertoa nykyisistä suunnitelmista muuta kuin sen, että asia etenee.

”Mitään ei puhuta ennen kuin nimet ovat paperissa”, Järvenpää toteaa.

”Sittenhän sen näkee, ovatko ihmiset kaivanneet Teatriaa, vai mikä on homman nimi.”

Myös Nuclear Nightclubin poistumista moni suree yhä, olihan baari oululaishevareiden keskuudessa laadukkaassa maineessa.

”Siellä oli hyvä tunnelma, ja se oli helvetin mukava keikkapaikka. Oli mukava käydä siellä vain yhdellä. Nyt ei huvita käydä enää oikein missään yhdellä”, Jani Lehtosaari sanoo.

Aila Mustamo nyökyttelee. On huono juttu, jos kohtaamispaikat vähenevät.

”Kulttuuri painuu silloin maan alle.”

Ihan painuksissa ei onneksi olla. Teatrian rakennuksen purkamisen ja Nuclearin lopettamisen myötä monet muut musiikin näyttämöt ovat lisänneet metallin tarjontaansa. Varteenotettavia keikkoja on viime aikoina järjestetty ainakin Raksilan jäähallilla, Hevimestassa, 45 Specialissa, Tukikohdassa, Terminaalin Areenalla ja Rummers’ Clubissa.

”Siitä täytyy antaa kiitosta”, Vesa Ranta sanoo hymyillen.

Ranta oli yksi Nuclearin kahdeksasta yrittäjästä. Hän kertoo, että paikka olisi saanut olla hitusen isompi, jotta se olisi ollut rahallisesti kannattava ja jotta sinne olisi saatu pykälän isompia bändejä soittamaan. Yrittäjäporukka perusti Nuclearin harrastuksena, rakkaudesta elävään musiikkiin. Yhdellekään heistä se ei ollut leipätyö.

”Nuken pyörittäminen alkoi viedä niin paljon aikaa, että meidän oli pakko tehdä valinta. Minäkin olen todellisuudessa ammatiltani valokuvaaja. Oli lopulta helpotus, että pystyy keskittymään paremmin työhön ja perheeseen.”

”Minulla on tunne, että seuraava sukupolvi on tulossa.”
– Aila Mustamo

”Aidosti kyllä mietitytti se, että moni bändi jää vastaisuudessa tulematta Ouluun. Kun tiesi vielä, että Teatriakin on lopettamassa”, Ranta toteaa.

Pienten bändien määrä Oulussa on lupaava. Ranta ja Mustamo ovat yhtä mieltä, että vaikka oululaisia heviyhtyeitä muhii pinnan alla, niiden on entistä vaikeampi lyödä läpi.

”Ei ole kauaa siitä, kun kuulin, että Oulussa treenaa 500 bändiä, joista suurin osa on metallibändejä. Se on hurja määrä”, Ranta sanoo.

”Minulla on tunne, että seuraava sukupolvi on tulossa”, Aila Mustamo sanoo.

Rannan mukaan nykybändien on vaikeampi menestyä, koska Oulussa näkyy musiikkialan yleinen murros. Levyt myyvät vähemmän, joten artistien on pakko keikkailla enemmän. Klubit pelaavat mieluiten varman päälle ja palkkaavat isompia bändejä, joten pienille jää vähemmän tilaisuuksia päästä esiintymään.

Tästä saattaa seurata kuulijalle eräänlainen ähky.

”Sama bändi käy monta kertaa keikalla samassa paikassa. Ymmärrän sen, onhan se vähän pakko. Mutta samalla tietty bändiin liittyvä mystiikka hälvenee”, Ranta analysoi.

”Eikä jengillä riitä rahat käydä bändin kaikilla keikoilla, jos on ylitarjontaa.”

Oulussa näkyi Rannan mukaan jo Nuclear Nightclubin aikoina, etteivät hevikeikat vedä väkeä aivan yhtä hyvin kuin ennen. Marco Järvenpäällä taas on positiivisempi tuntuma. Kyllä oululaisille yhä metalli kelpaa, suosio vain aaltoilee tilanteittain.

”Kävijämäärät riippuvat siitä, mistä artistista puhutaan, kyseisen artistin suosiosta sillä hetkellä, minkälainen päivä on, mikä lipun hinta on, miten ihmisillä on rahaa, ovatko opintotuet ja palkat juuri tulleet”, Järvenpää luettelee.

Denominate-1778_LoRes

Club Teatria on tälläkin hetkellä pienimuotoisesti olemassa, onhan se tehnyt yhteistyötä Hevimestan kanssa. Järvenpäällä on siitä myönteisiä kokemuksia.

”Porukkaa on liikahtanut näille yhteisille keikoille hyvin.”

Järvenpään mielestä ei ole aivan oululaisesta merituulesta temmattu väite, että kaupunkimme oli ennen Suomen hevipääkaupunki. Nyt tilanne vain on tasoittunut.

”Viime vuosina oululaiset rock- ja popbändit ovat saaneet enemmän jalansijaa Oulun ulkopuolella kuin kaupunkimme metallikentän bändit.”

Hevimestaa ei ole vielä tarkasteltu lainkaan. Baarihan on ollut oleellinen osa Oulun hevikulttuuria, vähän kuin hevareiden mustanpuhuva olohuone. Mikä Mestan asema on Oulu-metallissa nykyään?

Ainakin muutto laitakaupungille on jakanut mielipiteitä. Jotkut sanovat, että eihän sitä enää edes tiedä, missä Mesta nykyään on. Oulun Hevimestan päällikkö Teijo Holmström ei tunnista tällaista ilmiötä, vaan hänen mukaansa entiset asiakkaat ovat löytäneet uuteen osoitteeseen, ja uusiakin on tullut.

”Järjestäjänä toki tuntuu painetta, kun ei voi tarjota hyville pienille bändeille keikkamahdollisuuksia entiseen tapaan.”
– Teijo Holmström

”Muuttoa jännättiin aika tavalla, mutta pelot osoittautuivat turhiksi. Uudet tilat myös toimivat paljon paremmin.”

Holmström ei pistä nimeään alle väitteeseen, että Mestan asiakaskunta olisi muuttunut negatiiviseen suuntaan, eräällä tavalla ahdasmielisemmäksi.

”Hevimestassa on aina käynyt rento, suvaitseva ja musiikista kiinnostunut porukka”, hän toteaa.

Pienempien oululaisbändien kannalta Hevimesta on ollut mainio paikka, sillä sinne ovat päässeet aika hyvin keikkailemaan erilaiset aloittelevat, demo- ja debyyttialbumibändit. Kun bänditoiminta aikanaan aloitettiin, se ei ollut ravintolalle taloudellinen menestystarina vaan pikemminkin kulttuuriteko.

Nyt asiat ovat Mestassakin muuttumassa. Tekniikkaa on uusittu, jotta ravintola sopisi keikka-alustaksi isommille bändeille. Vaikka pienetkin bändit edelleen keikkailevat, rimaa on Holmströmin mukaan nostettu.

”Aloimme reilu vuosi takaperin varata isoja nimiä tehokkaasti, ja nyt mennään pääasiassa isommilla bändeillä. Palaute on ollut hyvää”, Holmström sanoo.

”Myös yhteistyö Club Teatrian kanssa on parantanut Hevimestan uskottavuutta keikkapaikkana.”

Denominate-1669_LoRes

Nuori oululaisbändi Denominate hälytettiin alkukesästä keikalle Hevimestaan. Yhtye on esiintynyt myös Rummers’ Clubissa, 45 Specialissa, Ykän pubissa, Jalometallissa ja edesmenneessä Nuclear Nightclubissa.

Kaksipiippuinen miekka, vai miten se meni. On erinomaista, että olemme saaneet Ouluun yhden vähän isompien bändien keikkapaikan lisää. Pienempien yhtyeiden puolesta sen sijaan harmittaa. Niistä kun tuntuisi Holmströmin mukaan olevan tarjontaa jopa entistä enemmän. Tämä tukee Rannan ja Mustamon teoriaa siitä, että hevibändejä kypsyy Oulussa pinnan alla.

”Järjestäjänä toki tuntuu painetta, kun ei voi tarjota hyville pienille bändeille keikkamahdollisuuksia entiseen tapaan”, Holmström harmittelee.

”Sentencedin valtikkaa ei ole kyennyt kaappaamaan kukaan, sen kummemmin Oulussa kuin missään muuallakaan.”
– Matti Riekki

Mitkä sitten ovat isoimpia Oulu-bändejä, jotka on perustettu 2000-luvun puolella? Todellisia maailmanvalloittajia on vaikea nimetä. Vähänkään tunnetummista orkestereista tulevat mieleen KYPCK, Rannan nykyinen bändi Man-Eating Tree ja heviä ja räppiä ennakkoluulottomasti yhdistelevä Apina. Kalmah ja Eternal Tears of Sorrow ovat toki tunnettuja mutta jo 90-luvulla perustettuja yhtyeitä.

”Ja tietääkö kukaan, että nämä bändit toimivat Oulussa? Sentenced ja Impaled Nazarene toivat pohjoisuuttaan esiin ihan eri tavalla”, Toni-Matti Karjalainen sanoo.

”Sentencedin valtikkaa ei ole kyennyt kaappaamaan kukaan, sen kummemmin Oulussa kuin missään muuallakaan. Se on vähän kuin Radiopuhelimet, jonka vaikutuksen kuulee siellä täällä, mutta harva pääsee lähellekään samaa tehoa ja tenhoa”, Matti Riekki summaa.

Marco Järvenpäällä on vielä muistutus.

”Voiko ylipäätään mitään kaupunkia leimata jonkin yhden genren pääkaupungiksi? Minä sanon, että Oulu on hyvä musiikkikaupunki.”

 


 

Denominaten basisti Tuomas Pesälä on huolissaan Oulun Hiukkavaaran treenipaikoista. ”On kuultu ehdotuksia, mitä kasarmien alueelle tulee. Jos Hiukkavaaran treenikämpät poistuvat, muihin Oulun soittotiloihin voi olla kova tunku.” Kuvassa yhtyeen vokalisti Ville Männikkö.

”Pienen bändin täytyy tuoda itseään esiin”

Oululaista Tuomas Pesälää hymyilyttää. Pesälä nimittäin tietää, että hänen yhtyeensä Denominate on jäänyt paikallisten keikkajärjestäjien mieleen. Se on ensisijaisen tärkeää pienelle oululaiselle nykybändille, jos toiveena on menestyä.

Alkukesästä Hevimestaan tarvittiin nopeasti paikallinen bändi paikkaamaan perunutta esiintyjää. Keikkajärjestäjä Arctic Live Entertainmentin edustaja Rauli Alaruikka soitti Pesälälle päivän varoitusajalla ja kysyi, onko teknistä death metal -mättöä tarjoileva bändi livekunnossa.

”Oli ihanaa, kun pyydettiin mukaan. Tuli olo, että oma panostus on mennyt perille. Olen tottunut olemaan itse se osapuoli, joka ottaa yhteyttä keikkajärjestäjiin”, Pesälä sanoo.

Pesälän mielestä Oulu on yhä riittävän iso ponnistusalusta metallibändille. Täytyy vain tehdä pohjatyötä: tuoda esiin yhtyettään ja sen tuotantoa.

”Tärkeintä on uskoa musiikkiinsa ja tykätä siitä, mitä soittaa.”

Denominatelle on Pesälän mukaan riittänyt kylliksi keikkoja Oulussa. Syksyllä bändi on aikeissa laajentaa kiertueensa myötä myös muualle Suomeen.

Pesälä jakaa muiden haastateltavien tavoin ajatuksen, että pieniä metallibändejä, ja siten kilpailua, löytyy Oulusta nykyisin melko paljon. Tästä huolimatta yhteistä meininkiä on; vain eri tavalla kuin Sentencedin aikoina.

”Ennen keikkaa ja keikan jälkeen tulee juteltua muiden yhtyeiden jäsenten kanssa. Niin tutustuimme pariin bändiin, joiden kanssa aiomme lähteä syksyllä kiertueelle.”

Treenikämppien tilanne Pesälää mietityttää. On totta, että tilaa soittajille riittää varsinkin Hiukkavaaran kasarmialueella. Bändin nykyinen treenipaikka on kuitenkin liian iso ja kallis. Yhtye etsii uutta kämppää, joka olisi lähempänä bändiläisten koteja Oulussa.

”Sellaista ei ole helppo löytää, sillä niitä ei juuri mainosteta.”

 


Asiantuntijat ja lähteet:
Riekki, Matti: Täältä Pohjoiseen. Sentencedin tarina
Encyclopaedia Metallum. The Metal Archives
Akatemiatutkija Toni-Matti Karjalainen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta
Kulttuuriantropologian tutkija Aila Mustamo Oulun yliopistosta
Club Teatrian ja Jalometallin promoottori Marco Järvenpää
Muusikko Vesa Ranta
Levykauppa Äxän myymäläpäällikkö, muusikko Jani Lehtosaari
Infernon päätoimittaja Matti Riekki
Oulun Hevimestan ravintolapäällikkö Teijo Holmström

Saatat pitää myös