Anna Sofia Vuorisen kuvitus piristää katukuvaa

Anna Sofia Vuorinen suunnitteli Maikkulaan värikkään seinäkuvituksen, jonka toivoo ilahduttavan ohikulkijoita.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuvat: Iina Tauriainen

Pyöräillessäni pitkästä aikaa pitkin Maikkulanraittia silmiini pistää jotain, joka saa minut hymyilemään. Tuo ei ollut tuossa viimeksi, mietin itsekseni. Huomioni kiinnittää kesäinen kuvitus, joka paljastuu pienen silmäilyn jälkeen Anna Sofia Vuorisen käsialaksi. Kuva on signeerauksesta päätellen valmistunut vuonna 2019.

Edellisestä pyöräilykerrasta onkin enemmän aikaa kuin kuvittelin.

Kuvassa kukkien keskellä pyöräilee punaiset hiukset hulmuten tyttö, jolla on lähestulkoon samanlainen pyörä kuin minulla. Siihen yhteneväisyydet loppuvatkin. Hänen pyöränsä on punainen ja sen korissa vauhdista nauttii pieni koira, hänen kesäpäivänsä on kaunis, minä puolestani olen litimärkä.

Oli vuodenaika tai sää mikä tahansa, tuota kuvaa on vaikea olla huomaamatta: se on kooltaan noin 30 neliömetriä eikä väreissä ole säästelty.

”Kuvituksen ideaa ohjasi tilaajan toive siitä, että seinään haluttiin jotain värikästä ja iloista. Toivon, että kuvitus piristää ihmisiä ja tuo mieleen huolettomat kesäpäivät myös talven pimeydessä. Sijaintinsa vuoksi kuvituksella on hyvä mahdollisuus ilahduttaa ohikulkevia pyöräilijöitä ja jalankulkijoita”, Vuorinen sanoo.

Ainakin minun kohdallani tehtävässä on onnistuttu.

Värejä ja leikkisyyttä

Vuorinen on oululaistunut graafinen suunnittelija ja kuvittaja, jonka juuret ovat Lapissa. Hän opiskeli graafista suunnittelua Lapin yliopistossa, ja alkoi tehdä kuvitustöitä jo opiskeluaikoina. Kuvittamisesta on muodostunut Vuoriselle luontevin ilmaisumuoto. Kuten Maikkulan kuva, myös muut Vuorisen kuvitukset ovat yleensä värikkäitä.

”Värit ovat minulle tärkeitä. Pohjoisen valoisten kesäöiden vaaleanpunaiset sävyt ovat lempivärejäni, jotka toistuvat usein töissäni.”

Vuorisen ansioluettelosta löytyy monenlaisia töitä, joissa kaikissa on havaittavissa hänen leikkisä tyylinsä. Vuorinen on kuvittanut esimerkiksi lastenkirjan, lehtijuttuja ja myyntiliikkeiden ikkunoita sekä suunnitellut logoja ja visuaalisia ilmeitä.

”Oma kuvitustyylini on samaan aikaan pelkistetty mutta jossain määrin myös koristeellinen. Haen kuvituksiini naivistista ja kaksiulotteista fiilistä. Teen työni pääosin tietokoneella, mutta käytän piirtopöytää, jolla saan piirtojäljestä käsin tehdyn näköistä”, Vuorinen kertoo.

Maikkulassa olevaa seinää oltiin uusimassa kiinteistön kunnostuksen yhteydessä, ja Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo tilasi siihen Vuoriselta kuvituksen. Ensisilmäyksellä kuvan voisi ajatella olevan muraali, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, ettei kuvaa ole maalattu suoraan seinään.

Kuva on luotu paloista, ja väistämättäkin mieleen tulee palapeli. Iso sellainen.

”Valmis teos printattiin julkisivulevyille ja levyt on kiinnitetty seinälle. Kyseessä ei ole siis varsinaisesti muraali vaan seinäkuvitus.”

Pyöräilyaihe luontevin

Inspiraationsa Vuorinen löytää mistä tahansa visuaalisesta kokemuksesta. Mielikuvitusta ruokkivat esimerkiksi metsäkävelyt, niiden aikana bongatut sienet ja jäkälät, museovierailut, menneiden vuosikymmenien kuvitustaide ja se, mitä suomalaisen kuvituksen kentällä parhaillaan tapahtuu.

”Työskentelen visual designerina web-suunnittelun parissa, ja päivätyöni vastapainoksi teen myös freelance-töitä. Tykkään tehdä kuvitusten lisäksi visuaalisia ilmeitä, taittoja sekä sellaisia töitä, joissa saan vapaasti käyttää omaa tyyliäni ja vaikuttaa myös työn sisältöön.”

Maikkulan seinäkuvitus oli Vuorisen mukaan juuri sellainen työ, jossa taiteilija saa vapaasti ideoida kuvituksen sisältöä ja toteuttaa sen omalla tyylillään. Rakennuksen vieressä kulkee pyörätie, joten pyöräilyaihe tuntui luontevalta.

”Mietin myös kesäisiä niittyjä Maikkulan jokirannassa, jonka ohi olen joskus kesäisin pyöräillyt. Muutenkin kuljen itse pyörällä melkein kaikki matkat kaupungin sisällä, ja haluan edistää pyöräilyä luomalla positiivista ilmapiiriä sen ympärille.”

Katsoessa kuvitusta ja Vuorista sen rinnalla on melkeinpä pakko kysyä, onko kuvaan lipsahtanut jotain omakuvan kaltaista, vai hämääkö katsojaa kenties henkilöiden samankaltainen vaatetus.

”Maikkulan seinäkuvituksen ei ollut tarkoitus olla omakuva, mutta ehkä kuvituksen tytössä ja minussa jotain samaa saattaa olla. Koira minulta tosin vielä puuttuu! Monesti omissa kuvituksissa saattaa olla jotain omaa näköä olevaa. Ehkä oma kuvitustyylini heijastelee sillä tavoin omaa itseäni.”

Merkityksellisyyttä kaupunkitilaan

Vaikka Vuorisen Maikkulaan tekemää kuvaa ei välttämättä voikaan sanoa muraaliksi, hän kertoo seuranneensa muraalien rantautumista Suomeen mielenkiinnolla. Tärkeää on hänen mukaansa se, että teos sopii ympäristöönsä ja että rakennus on arkkitehtuuriltaan sellainen, johon muraali sopii.

”Minusta on mahtavaa, että julkista, kaikkien ulottuvilla olevaa taidetta saadaan lisää yhteiseen kaupunkiympäristöön. Ihailen myös taiteilijoita, joilla on taito maalata tällaisia teoksia suureen kokoon.”

Vuoriselta löytyy itseltäänkin kokemusta myös isommista töistä. Hän kertoo kuvittaneensa satumetsän Oulun pääkirjaston lastenosaston satusopen seinille. Rovaniemelle hän on ollut tekemässä interaktiivista installaatiota Kanavaa, joka heijastettiin talvella kauppakeskus Sampokeskuksen seinään. Myös Ouluun on valmistumassa yksi uusi seinäkuvitus sisätiloihin.

Mittakaava onkin se, mikä Vuorista seinäkuvituksissa kiehtoo, sillä harvoin saa suunnitella mitään niin suurta. Isokokoisen kuvituksen suunnittelu tuntuu Vuorisen mukaan tietokoneella työskennellessä melko samalta kuin pientenkin kuvitusten parissa, mutta lopputulos yllättää.

”Mittakaavaa on vaikea tuntea siinä vaiheessa. Kun työn näkee valmiina, sen koko yllättää vielä uudestaan. On ollut jännittävää havaita myös, miten seinäkuvitus muodostaa merkityksellistä ympäristöä aiemmin tyhjään kaupunkitilaan. Toivottavasti ohikulkijatkin kokevat ympäristön muuttuneen parempaan suuntaan”, Vuorinen pohtii.

Sallamaari Paavola

Sallamaari Paavola

Sallamaari on Kaupunnin toimittaja, joka nauttii hyvistä tarinoista, kulttuuririennoista ja pohjoisen yöttömistä öistä.
Sallamaari Paavola

Sallamaari Paavola

Sallamaari on Kaupunnin toimittaja, joka nauttii hyvistä tarinoista, kulttuuririennoista ja pohjoisen yöttömistä öistä.

Jaa somessa

Saatat pitää myös

Close Menu