Oululaisyhtye Lanai esiintyi Tubassa duona. Keikka oli klassinen ”hankalaa toista albumia” -enteilevä esiintyminen, jonka ilmeinen tarkoitus oli testata uutta materiaalia elävän yleisön edessä, kirjoittaa Samuli Paitsola arviossaan.
Teksti: Samuli Paitsola
Kuvat: Iina Tauriainen
Oululaisyhtye Lanai julkaisi mainion Ship´s Bell -debyytialbuminsa viime vuonna. Levy otettiin hyvin vastaan huolimatta siitä, että bändin vaalima musiikillinen genre ei perinteisesti ole ollut Suomessa – tai Oulussa – kovinkaan suosittua.
Musiikillisesti Lanai on profiloitunut jonkinlaiseen moderniin ja hiukan vaihtoehtoiseen americana/alt-country -soundiin, jota on viime vuosina kuultu erityisesti Dave Cobb:in ja T Bone Burnett:in tuottamilta amerikkalaisartisten levytyksiltä. Lanain sielunmaisema onkin hyvin amerikkalainen. Iskelmällisyyttä tai slaavimollia on bändin biiseistä turha etsiä.
Lanain varsinaisen ytimen muodostavat Petri Kuusela ja Tanja Torvikoski. Bändi on esiintynyt myös komppiryhmän ja jousien kanssa mutta Tubassa Lanai nähtiin duona. Tämä oli hyvä asia, sillä yhtyeen hienovarainen ja dynamiikaltaan äärimmilleen venytetty esitystapa toimii paremmin pelkistetymmässä kokoonpanossa.
Tuban keikka oli klassinen ”hankalaa toista albumia” -enteilevä esiintyminen, jonka ilmeinen tarkoitus oli testata uutta materiaalia elävän yleisön edessä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että suurin osa keikan biiseistä oli uusia.
Debyyttialbumiltaan yhtye esitti vain muutaman biisin. Lisäksi bändi soitti jenkkiduo Quiles § Cloud:n All My Trouble Gone -coverin, joka Tubassa kuulosti aivan Lanain omalta biisiltä. Kappale esitettiin täysin akustisesti yleisön keskellä seisten, joka oli yllättävän toimiva valinta.
Bändin esittämät uudet biisit kuulostivat varsin lupaavilta. Mieleen jäi ainakin Nick Drake -tyylisen akustisen kitaranäppäilyn kuljettama nimettömäksi jäänyt folkbiisi sekä varsin hitikkäältä kuulostanut LA-tematiikan ympärilla pyörinyt road trippailu. Välillä laulettiin helmikorvakoruisesta tytöstä (Mona Lisa of the North) ja varsinaisen setin päätti Ship´s Bell:ltä löytyvä yhtyeen (streamausmäärien perusteella) suosituin biisi Joanna.
Livetilanteessa Lanai elää ja hengittää Kuuselan ja Torvikosken välisestä vuorovaikutuksesta, herkkyydestä ja haavoittuvuudesta. Tuban keikalla bändiltä onnistui moni asia ja myös riskinotto setin suhteen kannatti. Parhaimmillaan duo sai luotua tilaan aivan erityisen läsnäolon tunnelman, johon kuulijan oli helppo kiinnittyä ja unohtaa hetkeksi koronasyksyn murheet.
Mikäpä siinä ollessa, kun musiikki kuulostaa näin hyvältä. Kuuselan lähes Blake Mills -tyylisiin sfääreihin yltänyt sähkökitaran käsittely oli palkitsevaa kuunneltavaa. Tanja Torvikosken laulaminen oli teknisesti vakuuttavaa mutta silti juuri sopivalla tavalla haurasta. Kaksikon stemmat soivat totutun hunajaisesti.
Livetilanteessa Lanai elää ja hengittää Kuuselan ja Torvikosken välisestä vuorovaikutuksesta.
Livekeikat ovat korona-aikana muodostuneet harvinaiseksi herkuksi. Nytkin sisään oli yleisörajoitusten vuoksi laskettu vain viitisenkymmentä ihmistä. Enemmänkin tulijoita olisi varmasti ollut. Paikalle saapunut yleisö nautti silminnähden olostaan ja lähti mukaan yhteislauluun, kun bändi sellaiseen kehotti.
Uusien kappaleiden esittäminen toi mukaan myös tiettyä jännitystä, joka näkyi bändin otteissa varsinkin keikan alussa. Jännityksen mukanaan tuomiin muutamiin virheisiin bändi suhtautui kuitenkin terveesti, eikä tuntunut ottavan itseään liian vakavasti.
Isompia puutteita keikasta on vaikea löytää, vaikkakin kitaroiden viritystauot olivat ajoittain tuskastuttavan pitkiä. Noin tunnin mittainen keikka sisälsi myös vain kymmenkunta biisiä, joka on vähän.
Tietynlaisesta lähes perfektionismia lähestyvästä ammattimaisuudesta huolimatta Lanaissa on tiettyä kotikutoista sympaattisuutta, joka oli Tuban keikalla ehdottomasti positiivinen seikka. Mutta jos yhtyeen kiikarissa ovat suuremmat lavat (niin kuin varmasti on), tämä voi kääntyä myös taakaksi. Tällöin strukturoidumpi kokonaisvaltainen esitys voisi palvella tilannetta ja bändiä paremmin.
Lanain kakkosalbumi tulee olemaan bändin tulevaisuuden kannalta varsin merkittävä. Tuban keikalla kuultu uusi materiaali kuulosti siinä määrin lupaavalta, että albumilta on soveliasta odottaa paljon.