Jos koronakeväälle tehtäisiin oma soundtrack, Maustetytöt laulaisivat sillä. Duo esiintyi ravintola 45 Specialin Stayin’ alive: Facebook-livessä 18.4.2020.
Teksti ja kuva: Johanna Mattola
Keikkakevät on ollut koronaepidemian takia tekniikan välittämä. Monet artistit ovat heittäneet spontaaneja livejä some-kanavissaan, mutta myös pidemmälle tuotetut livestriimit ovat yleistyneet vauhdilla.
Itse olen ehtinyt jo kaivata livekeikkojen tunnelmaa ja muiden ihmisten kohtaamista. Netissä lähetettävä keikka on ajatuksena vähän kädenlämpöinen, mutta tähän on tyytyminen. On kiinnostava nähdä, kuinka kaikki toimii ja miten hyvin ihmiset löytävät tiensä nettikeikalle.
Saavun paikalle Facebookiin reilua viittä minuuttia ennen kuin Maustetyttöjen on tarkoitus aloittaa settinsä. Tunnelma on odottava. Ihmiset huutelevat chatin puolella ja taustamusiikkina soi sopivan kepeä instrumentaaliversio Viidestoista päivä -kappaleesta. Yksi olut olisi sopinut tähän väliin.
Maustetytöt on kiistatta yksi viime vuoden tulokkaista. Vaalalaisduo tuo suomalaiskansallisen kuvaston eteemme omintakeisella ja raikkaalla tyylillään. Vaikka Emma-ehdokkuudet ja -palkinnot jäivätkin saamatta rasismikohun takia, esikoislevy Kaikki tiet vievät Peltolaan nousi listojen kärkeen.
Keikka alkaa koronakevään tunnelmaan sopivalla biisillä Se oli SOS. Minua alkaa vähän hymyilyttää, sillä itsesäälissä rypeminen on niin osuvaa. On helppo samaistua laulettavaan ”…neljänkin seinän sisällä on vain se yksi katto, jota voi vain tuijottaa tai sitten kiivetä”. Kukapa meistä ei olisi viime viikkoina tuijotellut seinää.
Soundit ovat puhtaat ja miellyttävät omaa korvaani, vaikka alkuun epäilin läppärin ja nappikuulokkeideni tasoa. Lo-Fi osoittautuu kuitenkin riittäväksi. Kiitokset tuotantotiimille ammattimaisesta toteutuksesta. Lavaa kuvataan useammalla kameralla ja duon esiintymistä väritetään valoin. Yksinkertaisen toimiva asetelma, jossa mikään ei ärsytä.
Biisien välissä on hetken hiljaisuus. Maustetytöt eivät turhia höpöttele ja musiikki on selvästi pääosassa. Duon voima on ajoittaisessa ristiriidassa, joka syntyy monotonisen kepeän syntikkapopin ja melankolisten laulujen sanoituksista, joissa elämä ei mene ihan nappiin ja mielenterveyskin reistaa.
”Viidestoista päivä ilman sua ja kaljaa…” Siinä taas tiivistyy monen karanteenitunnelmat. Duon esiintyminen on varmaa ja ehkä siksi välillä vähän tylsää seurattavaa. Vanhoja suomalaisia rautalanka- ja humppavaikutteita tuodaan hienosti esiin. Jos tälle keväälle tehtäisiin oma soundtrack, Maustetytöt laulaisivat sillä: ”mulle kuuluu sitä samaa, siis ei muuta kuin kurjuutta…”
Keikan ensimmäinen puolikas päättyy chatin keskustelun perusteella jo kovasti odotettuun kappaleeseen Tein kai lottorivini väärin. Striimillä on tässä vaiheessa 4000 seuraajaa. Vapaaehtoiseen keikkakassaan kilisee ainakin kommenteista päätellen rahaa. Itsekin maksan mielelläni Mobilepaylla parin keikkaoluen verran.
Väliajalla kossuvissyyn tottuneet siskokset saavat kouraansa makeat drinksut ja joutuvat stand up -koomikko Zaanin haastateltaviksi. Lyhyesti kysymyksiin vastaavat Maustetytöt kertovat, että perinteisesti heidän raiderissaan on kossu, punkku, kuusi kaljaa ja viisi litraa vissyä.
Keikan loppupuoliskolla kuullaan vielä viisi uudempaa biisiä, joita ei löydy albumilta. Näiden perusteella siskokset pysyvät jatkossakin tyylilleen uskollisina. Vaalalaismeijerin sponsoripaidat päällään Anna ja Kaisa Karjalainen sanailevat ensiloskasta ja päihteistä sekä murehtivat ihmissuhteita.
Uudet biisit toimivat keikalla parhaiten ehkä siksi, että niitä ei ole voinut kuunnella puhki. Melankolia tuntuu aidommalta ja koskettavalta. Päätösbiisinä soi levyltä poisjäänyt, viimeisin sinkku Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään. Päätös on osuva – tämä keikka oli paljon tyhjää parempi ja lopulta kättä lämpimämpi.
Jos live jäi väliin, keikan voi katsoa YouTubesta myös jälkikäteen: https://www.youtube.com/watch?v=_CQK2ExTbyw
