Vaikka kesä on vaihtunut jo syyskuuksi, Tuirassa ehtii vielä saunalautan lempeisiin löylyihin.

Teksti ja kuvat: Samuli Paitsola

Pyörä parkkiin Tuiran uimarannan nurmelle ja penkille jonottamaan. En kuitenkaan jonota jäätelökopille, enkä edes beach volley -kentälle. On loppukesä 2020 ja olen saapunut Kesän Saunalle, joka on Oulujoessa sijaitseva, Merikosken voimalaitoksen ylävesialtaaseen ankkuroitu saunalautta.

Jonossa minut ottaa vastaan Niina Jortikka, pitkän linjan oululainen kaupunkiaktiivi ja Kesän Saunan monivuotinen talkoolainen. Saunavuoroamme odotellessa Jortikka kertoo nopeasti perusasiat saunan historiasta.

Kaikki sai alkunsa syksyllä 2013, kun Oulun Rantasaunaseura ry, Pohjois-Suomen SAFA eli Arkkitehtiliitto SAFA:n Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun paikallisosasto sekä Dodo ry päättivät toteuttaa yhteisen saunan Tuiran uimarannan edustalle teemalla ”100 päivää saunaa”. Lautta rakennettiin yhdistysten yhdessä organisoimana arkkitehtuuritempauksena, eli kaikille avoimina rakentamistalkoina.

Sauna valmistui ja ensimmäiset kaikille avoimet löylyt tarjoiltiin 30. kesäkuuta 2014. Kansa otti saunan omakseen. Tähän oli syynä pehmeät ja kosteat löylyt, ainutlaatuinen miljöö ja huokea hinta-taso: ensimmäisenä kesänä saunomaan pääsi neljän euron maksua vastaan. Sittemmin pääsymaksuun on tullut inflaatiokorotuksia sen verran, että nykyään löylyhuoneen ovi avautuu seitsemällä eurolla. Hinta on edelleen halpa, jos vertaa vaikkapa Koivurannan saunalauttaan.

Ensimmäisen toimintakesän jälkeen Oulun Rantasaunaseura ry on toiminut vastuullisena koordinaattorina ja löylyttäjänä.

Jortikka kiteyttää saunomisen sosiaalisen luonteen toteamukseen ”Sauna yhdistää”. Ja tottahan se on. Saunassa vieressä istujaa ei voi valita. Siksi siellä pääsee jutulle sellaisten ihmisten kanssa, joihin muuten ei välttämättä törmäisi. Silmät kiinni hiljaa istuminenkin on tietysti täysin sallittua, ja jopa olennainen osa suomalaista saunakulttuuria.

Miku Ohukainen on ollut Kesän Saunalla talkoolaisena ja turvallisuusvastaavana neljän vuoden ajan.

Vielä ehtii saunomaan

Saunakausi alkaa yleensä kesäkuun alussa ja jatkuu normaalien aukioloaikojen puitteissa elokuun loppuun. Syyskuussa edetään säiden mukaan, eli tänäkin vuonna on vielä mahdollista päästä saunomaan.

Rannalla kohtaamme myös Miku Ohukaisen, joka toimii saunalla talkoolaisena ja turvallisuusvastaavana. Hän tuli toimintaan mukaan isänsä houkuttelemana neljä kesää sitten.

Saunan toiminta perustuu esilämmittäjää lukuunottamatta talkootoimintaan. Aktiiviporukkaan kuuluu tällä hetkellä 40-50 innokasta saunaharrastajaa. Talkoolaisille kuuluu tehtäviä kuten lämmittäminen, rahastaminen, lossaus ja siivoaminen eli kaikki, mitä yleisövuorojen ylläpito vaatii. Talkoolaiseksi voi ilmoittautua Kesän Saunan nettisivuilla.

Kysyn Ohukaiselta miten saunalautalla kuuluu käyttäytyä.
”Ei saa hukkua”, kuuluu ensimmäinen ohje.

Läheltä piti -tilanteita ei ole kuulemma ollut, mutta uimaan kannattaa silti mennä varovasti. Muihin sääntöihin kuuluu pesuaineen käyttökielto ja uimapuvun käyttöpakko. Itse löylyhuoneeseen ei saa myöskään viedä juomia, vaikkakin muuten niiden nauttiminen on sallittua.

Mutta nyt on jutusteltu riittävästi. On aika siirtyä löylyyn. Lossi vie saunojat perille ja liput ostetaan lautalle saavuttaessa.

Kovan virtauksen vuoksi uimaan kannattaa mennä varovasti. Saunalautalla ei saa käyttää pesuaineita, mutta uimapuku on pakollinen.

Löylyt kuten kuuluukin

Astun lautalle. Se tuntuu vakaalta jalkojen alla, mutta aistit rekisteröivät, että nyt ei olla enää kuivalla maalla. Nyt ei ole luvassa kuivia sähkösaunan löylyjä: ilmassa on vieno savun haju. Vaatteet jäävät lukolliseen koriin. Vedän uimahousut jalkaan ja astun löylyhuoneeseen.

Se näyttää saunalta, kuulostaa saunalta ja tuoksuu saunalta. On hämärää ja kosteaa. Ihmiset rupattelevat niitä näitä. Kuulen ainakin kolmea eri kieltä. Saan myös ohjeistuksen, millä puolella on kuumimmat löylyt ja millä lauhkeammat.

Istun lempeämpien löylyjen puolelle ja annan lämmön täyttää kehoni. Tornin muotoinen kiuas on huoneen keskellä ja lauteet kiertävät sitä. Saunan pulpettikaton muoto näkyy myös sisäkatossa, toisella puolella huonetta on enemmän ilmatilaa, kuin toisella. Erityistä on myös kallistetut seinät, jolloin niihin on varsin miellyttävä nojata.

Kiukaassa on iso kivimassa ja siihen lisätään säännöllisesti henkilökunnan toimesta puita. Tämä tarkoittaa sitä, että löylyt ovat kosteat, pitkäkestoiset ja kuumat. Juuri niinkuin pitääkin.

Vierustoverini tuntuu tietävän kiukaasta enemmänkin ja kertoo sen teknisiä tietoja. Nyökkäilen ja vastailen, kuten asiaan kuuluu:
”Siis Iki Original -kiuas, joka on tuunattu Kesän Saunan tarpeisiin. No, on se mahtanut olla kallis?”
”Ai saatu lahjoituksena? No mikäpä siinä sitten!”
”Ja 350 kiloa kiuaskiviä! On melkoinen määrä”

Jossain puhutaan politiikkaa, joskin lempeään sävyyn. Saunapuhetta se on sekin. Nyt joku ottaa esiin Trumpin ja Yhdysvaltain tulevat presidentinvaalit. Päätän, että tämä on hyvä hetki poistua.

Astun ulos ja ihoni kohtaa sopivasti viilenneen loppukesän illan. Olin etukäteen päättänyt, että en ui, mutta jostain syystä muutan mieleni. Laskeudun jokeen rauhallisesti, kuten ohjeistus kuului. Veden kylmyys ei yllätä, virran voimakkuus kylläkin. Joudun paikoin uimaan tosissani, pelkästään pysyäkseni paikoillaan.

Nousen takaisin lautalle. Hetken pohdittuani päätän pysyä kannassani, että suomalaisissa luonnonvesissä uiminen on masokistisia taipumuksia omaaville ihmisille varattua hommaa. Harpon huulet sinertäen takaisin löylyyn.

Ilta hämärtyy, mutta löylyt vain paranevat.

Hyvät ideat jäävät elämään

Istun lauteilla pitkään, sillä mikäpä täällä on istuessa. Väkeä tulee ja menee. Kaikki hyväntuulisen ja -vointisen oloisia. En juurikaan puhu kenellekään. Sen sijaan mietin, mitä kaikkea suomalaisissa saunoissa on tapahtunut.

Kekkonen hoiti siellä idänpolitiikkaa.. niin ja ryyppäsi. Ismo Alanko taas salakuunteli paikallisten senioreiden jutustelua helsinkiläisessä yleisessä saunassa, kuuli lauseen ”kyllä Suomi on pudonnut puusta” ja teki sen innoittamana yhden suomirokin ikonisimmista kappaleista.

Alan miettimään Kesän Saunan merkitystä Oululle ja sitä, miten se on syntynyt.

Osallisuus ja kansalaislähtöisyys ovat olleet kaupunkikehittämisen trendisanoja jo vuosikymmeniä. Itseorganisoituvasta kaupungistakin on puhuttu jo Jane Jacobsin ajoista saakka. Nämä toimintatavat ovat valitettavan usein jääneet kuitenkin puheiden ja aikomusten tasolle. Yhtäkkiä löylyn kuumuudessa tajuan, että Kesän Sauna on täydellinen esimerkki tästä ”taktiseksi urbanismiksi” kutsutusta lähestymistavasta.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kaupunkilaiset eivät jää odottelemaan hallintovirkailijan päätöksiä, vaan tarttuvat itse toimeen ja pyrkivät aktiivisesti muokkaamaan kotikaupunkinsa tai kaupunginosansa fyysistä ympäristöä mieleiseensä suuntaan. Juuri näin Kesän Sauna on syntynyt. Yleensä nämä toimet ovat väliaikaisia, mutta ihmisen kulttuurissa hyvillä ideoilla on tapana jäädä elämään.

Samalla tajuan myös, että ennen Kesän Saunan perustamista Oulussa ei ollut yhtään yleistä saunaa. Nyt on kaksi ja ne molemmat ovat lautalla. Tulevaisuudessa kilpailijoita on tulossa lisää, sillä Kiikeliin kaavailtu merikylpylä ja saunakompleksi, Allas Sea Pool Oulu, on saanut tarvittavat rakennusluvat viime keväänä.

Havahdun tosiasiaan, että löylyssä alkaa olla liian kuuma kaupunkikehittämisen enempään pohtimiseen. Suutakin kuivaa. Päätän lähteä. Ilta on hämärtynyt ja väki vähentynyt. Saunan ulkopuolella on suihku, josta tulee lämmintä vettä. Mainio lisä! Pukeudun, kerään tavarani ja astun lossiin.

Lossimatka kestää 13 sekuntia, jonka jälkeen olen taas kuivalla maalla. Saunan piipusta nousee vielä savua. Nyt taitaa olla talkoolaisten vuoro kylpeä. Hyppään pyöräni selkään ja poistun paikalta se sanoin kuvaamaton saunan jälkeinen hyvänolontunne jäsenissä ja mielessä.

Ensi kertaan!