Historiaa huokuva Myllytulli

Myllytulli on keskustan suuralueeseen kuuluva kaupunginosa Oulussa. Se sijaitsee ruutukaavakeskustan pohjoispuolella ja rajautuu etelässä Pokkisen ja Vaaran kaupunginosiin, idässä Intiöön ja pohjoisessa Oulujokeen. Nimensä Myllytulli on saanut siellä sijainneesta tullikamarista.

Teksti: Samuli Paitsola
Kuvat: Sina Sarpola

Historiallinen Myllytulli on ollut yksi Oulun merkittävimmistä ja vauraimmista teollisuuskaupunginosista. Vielä 1900-luvun alussa Myllytullin kaupunginosan leimallinen piirre oli mustaa savua taukoamatta puskeneet, korkeat, tiiliset savupiiput, valtavat makasiinirakennukset sekä tehdaskiinteistöt. Alueella on toiminut Oulun suurimpia työllistäjiä, näistä tärkeimpänä Åströmien mahtisuku. Vuonna 1863 perustettu Veljekset Åström Oy:n nahkatehdas työllisti parhaimmillaan 1600 henkeä ja oli yksi Pohjois-Euroopan suurimpia nahkatehtaita. Useita rakennuksia sisältänyt tehdaskompleksi on edelleen voimakkaasti läsnä Myllytullissa.

Vanhojen teollisuuskiinteistöjen rouhea tiiliarkkitehtuuri on usein löytänyt myöhemmät käyttäjänsä erinäisten kulttuurilaitosten ja luovien alojen parista. Tämä näkyy myös Myllytullissa. Åströmin entisessä liimatehtaassa toimivan Taidemuseon lisäksi tiedekeskus Tietomaa operoi nahkatehtaan vanhoissa kiinteistöissä. Arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemat rakennukset valmistuivat 1920-luvulla. Myllytullin ehkä kuuluisin maamerkki, Tietomaan torni, on rakennettu samoihin aikoihin tehtaan vesitorniksi ja on myös Federleyn käsialaa.

Myllytullissa ollaan myös teollisen sähköntuotannon historian ytimessä. Nykyisin erilaisia ravintolapalveluita ja toimistotiloja tarjoava Voimala 1889 on rakennettu alunperin vesivoimalaitokseksi, joka tuotti sähköä kaupungin katuvaloihin. Oulun merkittävimmän Jugend-arkkitehdin, Victor Sucksdorffin, suunnittelema rakennus lähes tuhoutui tulipalossa 2006, mutta se saatiin pelastettua. Nahkatehtaan toimintaan liittyen alueella on myös useita maanalaisia tunneleita, jotka kulkevat Kasarmintien ja sähkölaitoksen vesialtaan alitse vanhan nahkatehtaan suuntaan.

1900-luvun puolivälin jälkeen alueen teollisuus alkoi hiipua. Åströmin nahkatehdas lopetti toimintansa 1970-luvulla, jonka jälkeen kaupunki alkoi nopeasti suunnittelemaan alueelle uutta käyttöä.

Myllytullin ehkä kuuluisin maamerkki, Tietomaan torni, on rakennettu 1920-luvulla nahkatehtaan vesitorniksi ja on Birger Federleyn käsialaa.

Bomanin Myllytulli

1900-luvun loppupuolella Myllytullin kohtalo on ollut samankaltainen kuin muidenkin vanhojen teollisuuskaupunginosien. Kun perinteinen savupiipputeollisuus poistuu, tilalle tulee asuntoja, palveluita ja keskiluokkaista elämäntapaa.

Myllytulli oli Oulun ensimmäinen merkittävä täydennysrakennuskohde. Aatekilpailu järjestettiin vuonna 1983 ja voittajaksi valittiin arkkitehti Juhani Bomanin ehdotus Tervaleijona. Työ esiteltiin Arkkitehti-lehdessä 5/1984. Bomanin asemakaavan valmistuttua alueen rakentaminen aloitettiin 1980-luvun lopussa.

Kaavan erikoisuutena olivat Myllytullin useat vanhat rakennukset, jotka oli tarkoitus säilyttää ja sisällyttää osaksi uutta rakennusmassaa. Åströmin nahkatehtaan rakennusten lisäksi uuden Myllytullin tärkeimpiä vanhoja rakennuksia olivat alueen keskellä seisova hirsirakenteinen Kruunumakasiini ja sen vieressä sijaitseva vanha viljamaksiini. Huolellisesti peruskorjatut makasiinit ovat nykyisin liike- ja toimistokäytössä.

Myllytullin- ja Puusepänkadun varsille sekä Kruunumakasiinin ympäristöön rakentunut 2–5-kerroksinen asuntostruktuuri on määrällisesti yksi Oulun kattavimpia postmodernistisen arkkitehtuurin kokonaisuuksia. Bomanin kaavassa rakennusmassat on sommiteltu kohtuullisen tiiviisti; pienillä aukioilla, puistoilla ja kujilla on haettu rytmistä varianssia. 1990-lukuisen neutraalit pastellisävyt, hillityt historialliset viittaukset ja nykyisin mielipiteitä jakavat klinkkerijulkisivut ovat näiden matalien ja yhtenäisten talorivistöjen leimallisimpia piirteitä.

Laadukkaista lähtökohdista huolimatta näitä Insinöörirakentajat Oy:n toteuttamia kohteita leimaa tietty halpuuden tunne. Kuten usein käy, halpuuttaminen rakennusvaiheessa valuu myös rakennusten ylläpidon tapoihin ja käytänteisiin. Tämä on nähtävissä Kruunumakasiinin ympäristössä tiettynä hoitamattomuutena ja kasvaneena korjausvelkana.

Tästä huolimatta Bomanin PoMo -kaava on vanhojen teollisuuskiinteistöjen ohella nykyään oleellisin osa Myllytullin rakennetun ympäristön tilallista luonnetta.

Kun perinteinen savupiipputeollisuus poistuu, tilalle tulee asuntoja, palveluita ja keskiluokkaista elämäntapaa.

Kadonneita helmiä

Myllytullissa on sijainnut kaksi Oulun merkittävimpiin kuulunutta tuhoutunutta rakennusta.

Ainolan lastentarha, joka oli myös Sucksdorffin suunnittelema, tuhoutui vuoden 1940 pommituksissa. Karelianismia edustanut hirsilinna oli aikoinaan yksi Oulun näyttävimpiä rakennuksia. Neuvostoliiton palopommeilta sen sijaan säästyi lastentarhan ulkorakennus, Alakööki, jota joskus myös virheellisesti piparkakkutaloksi kutsutaan. 

Alkuperäinen piparkakkutalo on sijainnut nykyisen Pohjois-Pohjanmaan museon paikalla. Åströmin perheen asunnoksi vuonna 1888 rakennettu, päätähuimaavan koristeellinen hirsihuvila Ainola, sai ruskean ulkovärityksensä vuoksi kansan keskuudessa nimityksen ”Piparkakkutalo”. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1929, jonka jälkeen Arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli tilalle 1920-luvun klassismia edustavan uuden Ainolan.

Rakennus toimii Pohjois-Pohjanmaan museona vielä hetken, sillä Oulun kaupunginhallitus on päättänyt, että Ainolan museokäytöstä luovutaan. Alkuvuodesta syntynyt kiistanalainen ja kansalaisyhteiskuntaa ravistellut päätös siirtää Pohjois-Pohjanmaan museon Tietomaan yhteyteen, jossa nykyinen tiedeteatteri korvataan uudisrakennuksella. Uudisrakennukseen rakennetaan tilat myös Pohjois-Pohjanmaan museolle.

Arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli ”Piparkakkutalon” tilalle 1920-luvun klassismia edustavan uuden Ainolan.

Keidas keskellä kaupunkia

Kasarmintien ja Oulujoen väliseltä alueelta löytyy myös ”Oulun Central Park” eli Hupisaarten kaupunginpuisto. Tämä Oulun puistoista suurin ja suosituin tunnetaan yleisemmin nimellä Ainolan puisto. Valkoisista puusilloistaan ja huvimajoistaan kuuluisan Ainolan ja mantereen välissä virtaa Lasaretin väylänä tunnettu kapea Oulujoen sivuhaara. Toinen Myllytullin merkittävä puisto, Åströmin puisto, sijaitsee Rauhalan historiallisen huvilarakennuksen edustalla.

Nykyisin Rauhala, vuonna 2013 perustettu Tuba Food and Lounge sekä Voimala 1889 sisäpihoineen muodostavat ravintolakorttelin, joka on erityisesti kesäisin erinäisten tapahtumajärjestäjien suosiossa.

Myllytullin jokivarren seutu on myös Oulun merkittävimpiä kaupunkinäkymiä. Erityisesti Lasaretin historiallinen sairaalakokonaisuus sekä Kasarmintien varrella Koskenniskassa kohoava, ”Pikku Moskovaksi” kutsuttu 1970-luvun kerrostaloalue. Näkymää kannattaa ihailla Tuiran uimarannan puolelta, jolloin Merikosken voimalaitoksen patoaltaan vedenkorkeuden vuoksi rakennukset näyttävät kohoavan kuin suoraan vedenalaisesta maailmasta.

Oulun kouluja

Myllytullin eteläpäätyyn on vuosien saatossa kasvanut mielenkiintoinen ja arkkitehtonisesti merkittävä eri-ikäisten koulurakennusten rypäs. Erikoinen, uusgoottilaisilla piirteillä kyllästetty, alun perin Oulun tyttölyseoksi rakennettu Myllytullin koulu sijaitsee Ainolan puiston katveessa. Silloisen Oulun Lääninarkkitehdin Jac Ahrenbergin suunnittelema rakennus otettiin käyttöön 1901.

Vuosikymmeniä myöhemmin sen viereiselle tontille rakennettiin Oulun seudun ammattiopiston Myllytullin yksikkö. Rakennukset purettiin muutama vuosi sitten, ja tontille on nyt nousemassa asuin- ja toimistorakentamisen kokonaisuus. Ainoa säilynyt rakennus on 1892 valmistunut, myöskin Åströmin tehdaskokonaisuuteen kuulunut, Valjastehdas, joka on saneerattu asuntokäyttöön. Kävelytien toisella puolella Märta Blomstedtin ja Matti Lampenin suunnittelema Oulun kansainvälinen koulu edustaa virtaviivaista ja viileää modernismia. Rakennus valmistui 1961.

Mutta arkkitehtonisilta ja esteettisiltä ansioiltaan merkittävin koulurakennus löytyy Myllytullin pohjoislaidasta. Rakennus on istutettu ympäristöönsä niin harmonisesti, että sitä on vaikea huomata, ellei tiedä mitä etsiä. Arkkitehtitoimisto Juha Pasasen suunnittelema ja 1990-luvulla valmistunut Myllytullin vanhan päiväkodin laajennus on viihtyisää, deltajirikasta ja lapsen tarpeet ja mittakaavan huomioon ottavaa laadukasta päiväkotiarkkitehtuuria. Ajallisen kerrostuman täydentää Linja Arkkitehtien suunnittelema ja 2009 valmistunut Tervaväylän koulun Lohipadon yksikkö. Veistoksellinen, kontrastivärein aksentoitu rakennusmassa on yksi Myllytullinkadun maamerkeistä.

Oulun kansainvälinen koulu edustaa virtaviivaista ja viileää modernismia.

Vankilan varjossa

Toiminnallisesti monimuotoisesta Myllytullista löytyy sivistys- ja kulttuuripalveluiden lisäksi myös toisenlaisia palveluita. Myllytullin itälaidalla ja alueen korkeimmalla kohdalla seisoo Oulun vankila.

Rakennushistorian harrastajien kannalta vankilan tontti on mielenkiintoinen, sillä sieltä löytyy Venäjän vallan aikaista tiiliarkkitehtuuria edustava L.I. Lindquistin suunnittelema ja 1885 valmistunut nykyinen vankilarakennus sekä Ruotsin vallan aikainen, niin sanottu Oxenstiernan talo. Nahkatehtaankadun varrelle rakennettu, vaaleankeltaiseksi rapattu kivitalo on valmistunut 1778 Kruununvankilaksi. Se on Oulun vanhin kivirakennus ja varmasti yksi vanhimpia edelleen käytössä olevia rakennuksia.

Myllytullin itälaidalla ja alueen korkeimmalla kohdalla seisoo Oulun vankila.

Raha vastaan ilmasto, uusi vastaan vanha

Kuten muuallakin keskusta-alueella, myös Myllytullissa on käynnissä merkittäviä muutoksia, jotka tulevat tiivistämään aluetta huomattavasti. Kaupungin visiossa, jonka juuret ovat 1980-luvulla ja Bomanin kaavassa, Myllytullista on haluttu alue, jossa keskusta jatkuu jokivartta pitkin pohjoiseen.

Tavoite on ymmärrettävä, ja vaikka Myllytullissa on onnistuttu myös vanhan säilyttämisessä, valtavasti vanhaa on jouduttu myös purkamaan. Ja tässä tapauksessa ”vanha” voi tarkoittaa noin 45 vuotta vanhaa. Aiemmin mainittu Oulun seudun ammattiopiston Myllytullin yksikön purkaminen oli varsin mittava toimi. Seuraavaksi kaupunki suunnittelee Oulun energian rakennuksen ja sen takana sijaitsevan Keskon vanhan varastorakennuksen purkamista. Tilalle kaavaillaan koko tontin täyttävää uudiskohdetta.

Kun eri rakentamistapojen hiilijalanjäljet ovat nykyisin varsin hyvin tiedossa, on erikoista, että vaihtoehtoisia toimintatapoja ei vakavasti harkita. Lähes kortteleiden kokoisten kohteiden purkamisen ja Oulun kaupungin ilmastopuheiden välillä on melkoinen ristiriita.

Samuli Paitsola

Samuli Paitsola

Samuli on kulttuuriympäristöalan ammattilainen ja vapaa kirjoittaja. Samulia kiinnostavat asiat asioiden takana, avantgardistinen arkkitehtuuri ja countrymusiikki.
Samuli Paitsola

Samuli Paitsola

Samuli on kulttuuriympäristöalan ammattilainen ja vapaa kirjoittaja. Samulia kiinnostavat asiat asioiden takana, avantgardistinen arkkitehtuuri ja countrymusiikki.

Jaa somessa

Saatat pitää myös

Close Menu