10 kysymystä: Joni ”Stepa” Stenberg

Sodankylästä lähtöisin olevalle räppärille musiikin tekeminen on palkinto päivän muista töistä.

Teksti Salla Simonaho
Kuva Mikko Törmänen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Joni Stenberg, minut tunnetaan Stepana. Minä teen kaikkea ja mahdollisimman paljon. Teen esimerkiksi musiikkia ja olen kavereiden kanssa. Pyrin tekemään sitä, mistä tulee hyvä mieli.”

2. Kuinka päädyit räppäriksi?

”Aloitin 12-vuotiaana imitoimalla muita. Yritin olla kuin Snoop Dogg, siitä se lähti. Pian huomasin, että räppääminen on yllättävän hauskaa. Ajattelin, että jotain oli kuitenkin harrastettava, eikä kylillä pyöriminen pidemmän päälle olisi ollut kovin kehittävää.”

3. Olet kotoisin Sodankylästä. Mitä kaipaat sieltä?

”Kaipaan vanhempia ja sisaruksia. Sodankylään liittyy niin paljon muistoja, ja minulla on sinne ikävä koko ajan. Oulussa on kyllä hyvä olla, mutta Sodankylässä käydessäni haluaisin jäädä sinne. Voisin muuttaa joskus takaisin, vaikka ajatus tuntuu nyt vielä kaukaiselta.”

4. Sinut tunnetaan hyväntuulisena räppärinä. Tuleva levysikin on täynnä epäsuomalaista iloa ja toivoa. Miten ihmeessä jaksat olla niin positiivinen?

”Jotenkin sitä yrittää katsoa enemmän niitä asioiden valoisia puolia kuin niitä huonoja. Se on varmaan loppujen lopuksi se syy onneen. Lisäksi ajattelen, että olen vain yksi äijä pienen hetken täällä isolla maapallolla. Olen tosi pieni tekijä, eikä ketään lopulta kiinnosta minun elämäni. Jos ihmisellä on vielä olemassa yksi vapaus, se on vapaus valita oma suhtautuminen asioihin. Kyllä minä mieluummin ilon kautta suhtaudun kuin epävarmuuden tai pessimistisyyden.”

5. Mikä on kummallisin keikkamuistosi?

”Kerran olimme toisen räppärin, Aren, kanssa keikalla jollakin seurakuntatalolla, en edes muista missä. Emme olleet siihen aikaan näin positiivisia vaan kiroilimme ja räppäsimme viinanjuonnista. Kun saavuimme keikkapaikalle, siellä soi kirkkomusiikki. Perheet olivat ihmeissään. Niin olimme mekin. Yleisö ei jaksanut sitä kovin kauaa, ja lopulta vain muutama nuori jätkä katsoi keikkaa. Tavallaan nuo pienet ja oudot keikat ovat parhaimpia. Jos porukkaa on enemmän, ei tarvitse edes tehdä kovin paljoa, että kaikilla on hauskaa.”

6. Etsit syksyllä kirjekaveria Facebookissa. Oletko saanut paljon kirjeitä?

”Olen. Minä otin ihan liikaa niitä kirjekavereita. Niin kuin pelkäsinkin, tässä kävi niin, että nyt istun niiden kirjeiden päällä ja yritän löytää aikaa vastaamiseen. Kirjeen kirjoittaminen ei ole mikään helppo homma, se vaatii aikaa. Mutta kyllä minä vielä sitä löydän. Kirjeen saaminen on siistiä.”

7. Työskentelet musiikin ohella vammaistyössä. Miten räppi näkyy siinä hommassa?

”Aika paljon on pyydetty, että voinko minä tehdä jonkun räpin tai käyttää musiikkia muulla tavoin hyväksi. Jostain syystä pidän mielelläni nämä kaksi asiaa erillään. Räppi on minulle kuitenkin enemmän harrastustoimintaa ja musiikin tekeminen on vähän niin kuin palkinto päivän muista töistä.”

8. Räppäätkö vielä 20 vuoden päästä?

”Toivottavasti, koska se on hauskaa touhua. Siksi varmaan olenkin niin iloinen. Musiikki tuo henkistä hyvinvointia, joka on paljon tärkeämpää kuin raha tai mikään muu maailmassa. Tuntuu hyvältä, kun saa aikaan jotain pysyvää. En tiedä, räppäänkö, mutta toivottavasti jollakin tavalla teen musiikkia vielä silloinkin. Voisin kokeilla laulua ja haluaisin osata soittaa vähän kitaraa.”

9. Mikä on suosikkipaikkasi Oulussa?

”Välivainion Tukikohta, siellä on hyvä meininki. Tykkään myös Raatin uimahallista, Nallikarista ja Heinäpäästä. Jos pitäisi näyttää Ouluun ensimmäistä kertaa tulevalle jokin paikka, toisin hänet Tukikohdalle. Siellä keksii aina tekemistä.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Nauttikaa elämästä, se ei ole niin vakavaa. Rakastakaa ja tehkää itsenne iloisiksi.”

Stepan uusi albumi Henget ilmestyi 24.2.

Jaa somessa

Saatat pitää myös

Close Menu