Aki Lajunen on Itä-Kaakkois-Suomesta, Turun ja Helsingin kautta Ouluun muuttanut kulttuurin sekatyömies. Hän keskittyy tällä hetkellä erityisesti maalaamiseen ja kirjoittamiseen. Lajusen viimeisin taidenäyttely oli katsottavissa Piki Me Up! -galleriassa kesäkuun alussa.

Teksti: Linnea Mustonen
Kuvat: Suvi Maaria

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Aki Lajunen, tämmöinen kulttuurin sekatyömies. Innostun helposti kaikesta uudesta, ja etenkin kaikki käsillä tehtävä kiinnostaa. Olen tehnyt muun muassa kuvanveistoa, ommellut, virkannut ja kirjoittanut. Erityisesti olen kuitenkin aina tehnyt jotain piirtämisen ja maalaamisen saralla. Viime aikoina olen fokusoitunut maalaamiseen.”

2. Mistä innostus luovalle alalle lähti?

”Piirtäminen ja maalaaminen on lähtenyt lapsuudesta. Isäni oli töissä paperitehtaalla, joten paperia riitti kotona. Sitähän sitten piirrettiin ja piirrettiin. Välillä paperikaan ei riittänyt, ja sitten mentiin myös seinälle. Katutaide ja grafiitti alkoivat kiinnostamaan 90-luvun lopulla ja sinne hurahtikin sitten melkein kaksikymmentä vuotta. Nyt olen kuitenkin palannut takaisin paperille.”

Samaan aikaan graffitin kanssa tuli suomiräpin aallon mukana kiinnostuttua kirjoittamisesta. Tajusin, että ei tarvitse osata laulaa, jotta voi tuottaa tekstiä ulos.”

3. Onko sinulla idolia/esikuvaa?

”Intuitiona tulee mieleen Eino Leino, joka on vanhoista suomirunoilijoista todella lähellä sydäntäni. Erityisesti rimmaavat runot ovat suosikkejani, ne ovat kekseliäitä ja yllätyksellisiä, eikä niissä mennä sillä helpoimmalla tavalla.”

4. Mikä inspiroi sinua taiteessa?

”Maalaamisessa katutaiteen juuret näkyvät töissä, mutta olen tehnyt myös paljon erilaista kikkailua. Pidän erityisesti Banksyn tyylisestä, hieman vinoilevasta tavasta maalaamisessa.

Kirjoittamisen puolella hyvän flow:n aikana tulee kirjoitettua paljon, mutta välillä tulee tyhjän paperin kammo. Itse en ole silleen ”no nytpä kirjoitan”, vaan esimerkiksi yksittäinen sana, kuva tai lause voi inspiroida ja siitä syntyykin sitten kokonainen teksti. Tykkään istua kahviloissa tai terasseilla tarkkailijana ja kuuntelijana. Sieltä voin napata jonkin lausahduksen tai huomata jonkin ärsykkeen vaikuttavan muiden toimintaan.”

5. Millaisia ajatuksia haluat nostaa teoksillasi esille?

”Maalaamisessa teen tosi itsekkäästi aika pitkälti itselleni, omista ajatuksista. Harvoin ajattelen muita, tai että mitä muut ajattelevat tästä.

Kirjoittamisessa se on hieman eri asia. En ole koskaan ollut pöytälaatikkokirjoittaja. Jos kirjoitan, haluan, että se tehdään tilaustyönä tai tiedän tekstin tulevan johonkin tuotantoon tai kuultavaksi. En kuitenkaan tykkää, että mun tekstiä luetaan, vaan haluan lukea ne ääneen. Haluan kikkailla paljon rytmillä ja luoda sitä tunnelmaa ympärille, mitä ei välttämättä tavallisesti lukemalla saisi irti. Haluan tuottaa ahaa-elämyksiä, sillä suomen kieli taipuu niin uskomattomasti.”

”Nyt kun Oulusta on tulossa kulttuuripääkaupunki, uskon ja toivon sen lisäävän kulttuurin näkyvyyttä.”

6. Millaista kulttuuria itse kulutat/haluaisit kuluttaa?

”Näin pitkän koronajakson myötä, antakaa mulle mitä vain.

Viime aikoina olen kuitenkin hurahtanut balettiin. Jos olisi nyt mahdollista teleportata itseni minne tahansa, lähtisin Venäjälle katsomaan Bolšoi-teatterille balettia.”

7. Millaisena kulttuurikaupunkina Oulu sinulle näyttäytyy?

”En ole päässyt vielä kunnolla Oulun kulttuuritarjontaan sisälle, kun pian muuton jälkeen alkoi tämä koronashow. Nyt kun Oulusta on tulossa kulttuuripääkaupunki, uskon ja toivon sen lisäävän kulttuurin näkyvyyttä.”

8. Mitä suunnittelet seuraavaksi projektiksi?

”Kesällä on Spoken word-keikkoja suunnitteilla ja tulossa.”

9. Suosikkipaikkasi Oulussa?

”Oulun kiipeilykeskus aamutuimaan, kun siellä ei ole ketään muita ennen töihin menoa. Käyn kiipeilemässä suurin piirtein 5–6 kertaa viikossa.”

10. Paras elämänohje Kaupunnin lukijoille?

”Pitäkää silmät ja mieli avoinna. Täällä tapahtuu kaikkea makeeta.”