Asta Salomaa opiskeli musiikkikasvattajaksi, mutta löysi paikkansa taiteen ja kulttuurin mahdollistajana tuottajan työssä. Tällä hetkellä hän työskentelee unelmatyössään Oulu2026-hankkeessa, toimii Radio Helsingin kirjeenvaihtajana ja ilmaisee itseään neulomalla sukkia.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuvat: Anni Hyypiö

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Asta Salomaa, 28-vuotias oululainen kulttuurituottaja ja musiikkikasvattaja. Olen Helsingistä kotoisin ja muutin Ouluun yhdeksän vuotta sitten opiskelemaan musiikinopettajaksi. Olen työskennellyt tuottajana esimerkiksi The Irish Festival of Oululla ja Oulun juhlaviikoilla sekä projektipäällikkönä kehityshankkeissa Ilmakitaransoiton MM-kisoilla ja Go Arcticilla. Nyt työskentelen Oulu2026-hankkeessa tuottajana. Olen tehnyt muusikon hommiakin, mutta löytänyt oman paikkani taiteen ja kulttuurin mahdollistajana ennemmin kuin esiintyjänä. Koen, että tämä työ on kutsumukseni.”

2. Olet siis koulutukseltasi musiikkikasvattaja, kuinka sinusta tuli kulttuurituottaja?

”Ensimmäisinä opiskeluvuosina halusin löytää kesätöitä, jotka liittyisivät edes etäisesti opiskelemaani alaan. Hain töitä kaupungilta ja pääsin kuukaudeksi The Irish Festival of Oululle, mistä olin tosi mielissäni. En ollut koskaan tehnyt vastaavia alan töitä. Toki muusikon näkökulma oli tapahtumista ja keikoista tuttua, mutta itse organisoiminen ei. Huomasin tuon kuukauden aikana, että minulta löytyi työssä vaadittavia taitoja luonnostaan. Festareilla oli sellainen ajankohta, että festivaalin tuottaja oli vaihtumassa, ja edellinen tuottaja Anna-Mari Martinviita ja festivaalijohtaja Brent Cassidy kysyivät, halusinko jatkaa tuottajana opiskeluiden ohessa.

Anna-Mari opasti minut alkuun, ja vuosien varrella minulla on ollut paljon eri opettajia ja opettavia kokemuksia alalla. Ajattelin, että valmistuttuani ryhdyn musiikinopettajaksi, mutta opintojen loppuvaiheessa tajusin, että on pakko jatkaa tuottajan hommia. Työ oli niin kiinnostavaa ja tuntui, että minulla on sille paljon annettavaa. En ole poissulkenut sitäkään vaihtoehtoa, että lähtisin vielä joskus tekemään musiikkikasvattajan töitä. Yksi unelma voisi olla löytää tai luoda työ, jossa voisin yhdistää musiikkikasvattajuuden ja kulttuurituottamisen.”

3. Työskentelet tällä hetkellä Oulu 2026-hankkeessa, millaiseksi kuvailisit työtäsi ja millaisten tehtävien parissa työskentelet nyt?

”Tämä on kaikista kiinnostavin työ, mitä voisin tällä hetkellä kuvitella. Koen olevani onnellinen, että voin tehdä työtä, joka edistää itselle tärkeitä asioita ja arvoja. Nimenomaan pohjoinen kulttuuri ja taide ovat minulle tärkeitä. Tuntuu, että olen mukana toteuttamassa oululaista unelmaa.

Hankkeessa vastuullani ovat alueelliset tuotannot. Oulu2026-alueeseen kuuluu Oulun lisäksi 32 kuntaa Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Savossa, ja minä olen kuntien yhteyshenkilö hankkeeseen ja kulttuuriohjelmaan. Tänä syksynä vierailen näissä kunnissa myös paikan päällä. Kulttuuriohjelmassa on projekteja, ja minun vastuullani on edistää nimenomaan niitä, joissa on alueellinen näkökulma. Esimerkiksi Arctic Food Lab on meidän alueemme ruokakulttuuriin keskittyvä projekti ja se käynnistyy nyt, eli asioita tullaan näkemään käytännössä vielä tänä syksynä. Luontopolkuja taiteeseen -projektissa tuodaan taidetta ja kulttuuria luontopoluille, ja Euroopan valokeilassa -projektissa nostetaan Euroopan valokeilaan 10 tapahtumaa kulttuuripääkaupunkihankkeen alueelta.”

4. Millainen kulttuurikaupunki Oulu on kulttuurituottajan näkökulmasta?

”Oulu ansaitsi Euroopan kulttuuripääkaupunkitittelin nimenomaan kehityspotentiaalillaan. Täällä tehdään asioita monipuolisesti. Tekijöillä on hyvät verkostot ja on sellainen välitön meininki sekä hyvä me-henki. Ihmisiä on helppo lähestyä ja ollaan avoimia uusille ideoille. Olen itsekin saanut paljon tukea, kun olen sitä pyytänyt.

Asioita tapahtuu ruohonjuuritasolla ja niihin on helppo mennä mukaan. Monesti voi tulla pienten tapahtumien kohdalla sellainen olo, että uskaltaako tuonne mennä, mutta täällä on ollut tervetullut olo moniin tapahtumiin. Oulussa on saatavilla myös hyvää taidekasvatusta, uudet tekijät takaavat tulevaisuuden kehityksen.”

5. Entä millaista kulttuuria itse kulutat mieluiten?

”Tykkään käydä yllättävissä tapahtumissa. On siistiä, jos erikoiseen ympäristöön on viety jotain poikkeavaa tai eri tekijät tai taiteenmuodot on tuotu yhteen kekseliäällä tavalla.

Kuuntelen paljon musiikkia – aloitan ja lopetan päiväni sillä. Käyn myös keikoilla ja festareilla, ja luen etenkin kotimaista kirjallisuutta, viimeisimpänä Jani Toivolan Rakkaudesta-teoksen. Harrastan myös avantouintia ja käsitöiden tekemistä.”

6. Neulomiasi sukkia voi ihastella Instagramissa @sukkasta-tilillä, mikä neulomisessa viehättää ja mistä saat ideoita sukkien kuvitukselle?

”Siinä viehättää monipuolisuus, aina voi tehdä erilaisia sukkia ja innostua uuden sukkaparin kohdalla harrastuksesta uudelleen. Sukilla voi ilahduttaa ihmisiä ja annankin niitä usein lahjaksi. Itse neulominen on terapeuttista ja minulle mindfulnessin kaltaista rentoutumista. Hienon sukan valmiiksi saaminen on voimauttava kokemus, on myös kiva tuottaa kauniita asioita ihmisille katsottavaksi.

Opettelin neulomista ala-asteella mutta olin siinä tosi huono, ja oikeasti pelotti, että jään neulomisesta luokalle. Opeteltiin sitä iltaisin äidin kanssa, ja kai se tuli silloin opeteltua niin perusteellisesti, että nyt kirjoneulesukat on minun juttu. Aloitin vaikeampien kirjoneulesukkien tekemisen koronan alussa. Kun työt oli seis eikä projektien peruuntuessa saanut mitään valmiiksi, niin sukat sai aina tehtyä.

En itse suunnittele malleja, vaan etsin inspiroivia ohjeita ja muokkailen niitä. Välillä valitsen aiheita sen mukaan, kenelle annan sukat. Kuratoin mielestäni parhaat ohjeet Instagramiin ja merkkaan aina mistä ohjeen löytää, niin muutkin voivat neuloa samantyyliset sukat. Koen, että sukat on minun taidemuotoni.

Minulta kysytään usein, että miten sukkia tehdään tai voisinko opettaa neulomista, mutta en osaa yhtään selittää mitä neuloessa teen, menen aina tuntumapohjalta.”

7. Aloitit vastikään Radio Helsingin kirjeenvaihtajana, kuinka tämä yhteistyö syntyi?

”Koronan alkaessa työprojektit menivät uusiksi, ja peruuntuneiden töiden tilalle tuli Pohjoisen Kulttuurivirran lähetyksien juontaminen, mikä oli minulle täysin uusi aluevaltaus. Minulle jäi jotenkin maine juontajatyyppinä, vaikka en itse koe olevani juontaja ollenkaan. Olen saanut kyselyjä erilaisiin juontokeikkoihin, ja kesällä minua pyydettiin melko pikaisella aikataululla juontamaan Oulun Musiikkivideofestivaalien Pumpeligaala ja ajattelin, että nyt pakko astua taas mukavuusalueelta pois.

Gaalassa tapasin ihmisiä Radio Helsingiltä, ja kävi ilmi, että he haluaisivat lähetyksiinsä Ouluun liittyviä sisältöjä. Mielestäni olimme lähtökohtaisesti loistava mätsi: olen Helsingistä kotoisin ja kuunnellut Radio Helsinkiä koko elämäni, lisäksi olen elänyt Oulussa melkein 10 vuotta, tehnyt töitä eri tyyppien kanssa ja koen oppineeni oululaisesta elämästä jotain. Suunnitelmat kävivät nopeasti toteen, ja nyt kerran viikossa torstaisin toimitan lyhyen Oulu-osion Njassan aamuohjelmassa.”

8. Millaista viestiä haluat viedä Oulusta eteenpäin?

”Haluan nostaa esille monipuolisesti asioita, tekijöitä ja ihmisiä, joiden näen rikastuttavan Oulua. Sellaisia asioita, joita oikeasti haluan itse suositella. Parin viikon aikana olen nostanut esille esimerkiksi paikallista klassista musiikkia, spoken wordia, elektronista musiikkia ja urheilua. Suuri osa kuuntelijoista on helsinkiläisiä ja toivoisin, että sielläkin fiilistellään sitä, että kylläpä Oulussa tapahtuu paljon ja yllättäviäkin asioita.”

9. Entä mikä on suosikkipaikkasi Oulussa?

”Ehdottomasti Tuira, missä olen asunut kohta seitsemän vuotta. Olen asunut monessa eri osoitteessa niin Helsingissä kuin Oulussakin, mutta Tuiran koen kodikseni. Täällä on kaunista, vesi on lähellä ja varsinkin Kesän Sauna ja avantouintipaikka Tuiran rannassa ovat mainitsemisen arvoisia paikkoja. Elokuvateatteri Star on lempipaikkani käydä leffassa!”

10. Millaisena haluaisit nähdä Oulun 10 vuoden päästä?

”Haluaisin, että Oululla on identiteetti eurooppalaisena kulttuurikaupunkina, eikä ihmisten tuloa Ouluun kyseenalaistettaisi. Esimerkiksi minulta kysytään usein, miksi olen halunnut muuttaa tänne. Toivon myös, että kymmenen vuoden päästä täällä on edelleen puhdasta ja kaunista luontoa sekä kylmät lumiset talvet.”