Carmen Kekki on tanssija ja tanssinopettaja, joka maalaa ja inspiroituu kehojen kauneudesta. Hänelle on tärkeää, että luomistyö säilyy hauskana ja yllätyksellisenä leikkinä.

Teksti: Viivi Kiuru
Kuvat: Iina Tauriainen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Carmen, perheellinen, oululaistunut luova ihminen, joka on koulutukseltaan tanssinopettaja. Tulin vuosia sitten Helsingistä Ouluun opiskelemaan tanssinopettajaksi ja valmistuttuani muutin takaisin Helsinkiin asumaan ja työskentelemään. Elämä toi minut kuitenkin vuonna 2018 takaisin Ouluun, johon asetuimme perheeni kanssa asumaan. Sukujuureni ovat Virossa, mutta itse olen asunut siellä vain neljä ensimmäistä vuotta elämästäni. Osaan kuitenkin vielä puhua äidinkieltäni, vaikka harvemmin sitä tulee käytettyä.

Opetan pääasiassa tanssikoulu Tanssittamolla eri lajeja niin aikuisille kuin lapsille. Olen myös taiteilija.  Innostuin viime keväänä tanssituntien peruuntuessa maalaamaan ja piirtämään pitkän tauon jälkeen. Aloitin syksyllä Oulu-opistossa kokeilevan kuvataiteen perusopinnot, jotka kestävät neljä vuotta. Vuoden alusta pääsin taiteilemaan Flou art -studiolle, josta löytyy kuuden naistaiteilijan työtilat.”

2. Sinulla on näyttely second hand -liike Ullakolla helmikuussa. Mistä näyttelyssä on kyse?

”Taidenäyttelyni kantaa nimeä ”Peilisolu”. Teoksissani näkyy ihmishahmoja niin yksin kuin yhdessäkin tuoden esille eri tunnelmia ja tunnetiloja. Teosteni kautta olen halunnut nostaa esille pehmeät arvot: empatia ja yhteys toiseen ihmiseen. Toisaalta osassa teoksia näkyy vastapainona myös yhteyden olemattomuus eli yksin jääminen, mikä on usein pohjimmiltaan ihmisen suurin pelko. Haluan teosteni välityksellä herättää ihmisiä ajattelemaan miltä toisesta ihmisestä tuntuu. Jokainen ihminen tietenkin tulkitsee teoksia omalla tavallaan ja haluan mielelläni jättää yleisölle varaa omaan pohdintaan. Tykkään käyttää teoksissani paljon kirkkaita värejä, mutta niissä on kontrastina myös tummia sävyjä ja mustaa, aivan kuten elämäänkin kuuluu niin pirskahtelevat, kuin tummatkin sävyt.”

3. Kerrot (Taidesivut.netin profiilissasi), että olet tällä hetkellä inspiroitunut kehojen kauneudesta. Millä tavoin tämä näkyy luovassa ilmaisussasi?

”Olen usein ihmeissäni siitä mihin kaikkeen ihmiskeho kykenee ja sitä puolta olen ilmentänyt aikaisemmin muun muassa tankotanssi- ja ilma-akrobatia-aiheisissa teoksissani. Olen tykännyt piirtää tanssivia kehoja siitä asti, kun nuorena aloitin tanssiharrastuksen. Ullakon näyttelyssä kehojen lisäksi kasvot pääsevät keskiöön monessa teoksessani. 

Kehojen kauneus piilee niiden erilaisuudessa ja viisaudessa. Jokainen keho on erilainen ja liikkuu eri tavalla. Tämän ajatuksen myötä toivotan tanssitunneilleni tervetulleiksi kaikenlaiset oppilaat ja kehohistoriat. Olen oppinut olemaan armollisempi myös itseäni ja kehoani kohtaan. Keho myös ilmoittaa, jos et kohtele sitä toivotunlaisesti. Minusta on hienoa, että nykyään yhä enenevissä määrin medioissa näkyy kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä, vaikka siinä on toki vielä paljon työtä, että kaikki kehot saisivat aidosti olla rauhassa olemassa.”

4. Olet tehnyt useita vuosia töitä muun muassa tankotanssinohjaajana ja valmistunut tanssinopettajaksi vuonna 2013. Teit aikoinasi Suomessa ensimmäisen tankotanssiaiheisen lopputyön. Mistä innostus tankotanssiin aikoinaan lähti?

”Voisin vastata tähän, että alun perin varmaan siitä, kun lapsena kesäisin rimpuilin mummolan lähettyvillä mattotelineessä ja keksin siinä erilaisia akrobaattisia liikkeitä. Mutta virallisempi vastaus menee näin: kuulin tankotanssista kuntoilumuotona ensimmäisen kerran vuoden 2007 lopulla, kun näin telkkarissa Maria Kekkosen kertovan tankotanssista. Hän oli toinen Suomen ensimmäisen tankotanssikoulun Rock The Polen perustajista ja kävin keväällä 2008 pari kertaa kokeilemassa lajia siellä. Ihastuin erityisesti tangolla tehtäviin pyörähdyksiin ensi alkuun, koska niissä oli tietynlaista vapauden tunnetta ja lennokkuutta. Huomasin myös, että laji on fyysisesti tosi raskas, sillä lihakset olivat aina seuraavana päivänä tosi kipeät.

Kun muutin vuonna 2008 Ouluun opiskelemaan tanssinopettajaksi, päätin heti ensi alkuun ostaa tangon omaan kaksiooni, jossa tein toisesta huoneesta itselleni treenihuoneen peilin kera. Silloin aloin vasta toden teolla opetella tankotanssin liikkeitä enemmän, sillä materiaalilla mitä netistä löytyi siihen aikaan. Sattumoisin saman syksyn aikana tanssikoulu Sulavan omistaja Tii Alasimi etsi koululleen tankotanssin opettajaa, ja minä aloin innoissani pitämään Oulussa ensimmäisenä tankotanssin opettajana viikkotunteja muille harrastajille. Hain itse lisää oppia muun muassa helsinkiläisiltä tankotanssin ohjaajilta, mutta oikeastaan ehkä eniten olen oppinut opettaessani itse lajia.

Tankotanssissa yhdistyy monta elementtiä, jotka tekevät lajista kiehtovan. Aikoinaan, kun laji oli vielä uusi, siinä oli tietynlainen stigma striptease-juurien vuoksi. Innostun helposti kaikesta uudesta ja erilaisesta ja haluan kokeilla ennakkoluulottomasti uusia liikuntalajeja. Laji on myös loistavaa kuntoilua kuitenkin ilman “kuntoilun makua”. Vaikkakin uudet opeteltavat liikkeet tuntuvat kyllä usein aluksi raskaalta ja jopa kivuliaalta, on laji hauskaa, varsinkin jos saa porukassa yhdessä treenata ja nauraa. Laji on parhaimmillaan leikinomaista temppuilua ja liikekokeiluja. Pitkä metallitanko mahdollistaa paljon enemmän erityyppisiä liikkeitä kuin “tavallinen tanssi”, vaikka se tietyssä määrin myös sitoo liikkujaa.”

5. Mitä tanssi sinulle merkitsee? 

”Tanssi on minulle rakas ilmaisumuoto, jolla voin ilmentää eritoten elämäniloa ja eri puolia itsessäni. Tanssissa, kuten taiteessa yleensäkin, on vapaus tehdä siitä omannäköistä ja itselleen sopivaa. Tanssi on sielunruokaa, joka ravitsee myös kehoa monipuolisesti ja aktivoi aivoja terveellisellä tavalla. Lisäksi tanssiin yhdistyy myös usein yhteisöllisyys, kun pääsee tanssimaan yhdessä muiden kanssa. Tämän asian merkitys on korostunut erityisesti koronarajoitteiden aikana, kun tanssisaliin ei olekaan päässyt vaan ihmiset ovat joutuneet tanssimaan virtuaalisesti kotona yksin. Koen, että tietynlainen vuorovaikutuksen energia jää silloin vajaaksi.”

6. Millä tavoin luovuus näkyy arjessasi?

”Taide ja kulttuuri ovat olleet minulle nuoresta asti hyvin tärkeä osa elämää ja tykkäsin jo lapsena piirrellä ja kirjoitella esimerkiksi omia lehtiä ja kirjoja ja keksiä muun muassa salakieliä salakerhossa. Innostun helposti kokeilemaan ja opettelemaan uusia tekniikoita kuvataiteessakin. Minulle on tärkeää, että luomistyö säilyy hauskana ja yllätyksellisenä leikkinä, saman tyylisenä mitä se on lapsilla. Esikoiseni pyytää minua lähes päivittäin piirtämään prinsessan, jonka hän haluaa värittää, mikä on mielestäni hellyttävää. Kannustan lapsianikin toimimaan luovasti ja uteliaasti ja heiltä se varmaan onnistuukin paremmin kuin itseltäni.

Voisi helposti luulla, että maalaan ja tanssin päivät pitkät, mutta tosi asiassa luomisprosessiin sisältyy itselläni enenevissä määrin ajattelutyötä ja pohdintaa. Luen paljon artikkeleita ja kirjoja, joista otan vaikutteita omaan työhöni. Minua kiinnostaa aiheina erityisesti psykologia, mielenterveys, tasa-arvo, ekologisuus ja muut yhteiskunnalliset aiheet. Joskus saan ideoita myös silloin, kun olen unen rajamailla ja hyvällä tuurilla nämä ideat pääsevät päivänvaloon. Maalaan ja tanssin silloin kun se tuntuu hyvältä, joskus maalaan joka päivä ja joskus saattaa vierähtää viikko tai toinenkin ennen kuin tartun pensseliin. Koen olevani hyvin onnekas, kun saan työnkuvassani käyttää monipuolisesti luovuuttani.”

7. Millaisena kulttuurikaupunkina näet Oulun?

”Helsingissä asuneena tulee helposti verrattua kulttuurikenttää siihen suuntaan, mutta mielestäni Oulussa riittää kyllä nähtävää, tehtävää ja tapahtumia kiitettävästi. Täältä löytyy myös vahvoja ja innokkaita kulttuurialan tekijöitä. Oulu koetaan myös tanssikaupunkina, mikä näkyy muun muassa runsaana tanssikoulujen ja harrastajien määränä sekä mahdollisuutena opiskella tanssista ammatti. Ja onhan täällä myös jokavuotiset OuDance-festarit!

Pienten lasten äitinä olen jäänyt kaipaamaan entisen kotikaupungin lapsiystävällisiä kahviloita ja ravintoloita, joissa olisi oma leikkitila pienille asiakkaille. Niitä ei tietääkseni Oulusta juurikaan löydy. Perhekahviloita kyllä löytyy, mutta se on eri juttu.”

8. Millaisia suunnitelmia tai unelmia sinulla on tulevaisuuden suhteen?

”Tällä hetkellä olen mukana Tulevaisuusteatteri-nimisessä projektissa, jossa valmistamme eri taiteenalojen ihmisten kanssa kevään aikana kolme eri esitystä Pohjois-Pohjanmaan alueella sekä virtuaalisesti. Toivon lisää mahdollisuuksia toteuttaa samantyyppisiä poikkitaiteellisia projekteja ja sitä kautta tuoda omia vahvuuksiani ja visioitani esille, sekä hakea oppia muilta taiteilijoilta. Unelmoin siitä, että voisin opetustyön lisäksi taidetta tekemällä elättää itseni ja perheeni, mutta samalla tehdä myös hyvää ja auttaa muita ihmisiä esimerkiksi käsittelemällä merkityksellisiä teemoja. 

Olemme myös vuoden alusta perustaneet viiden muun naistaiteilijan kanssa Flou-nimisen taidekollektiivin, jonka yhteiset työtilat löytyvät Laanilasta. Aiomme tulevaisuudessa järjestää muun muassa matalan kynnyksen taidekursseja ja muita kulttuuritapahtumia kaikille toiminnastamme kiinnostuneille. Toivomme siis elävöittävämme omalta osaltamme oululaista kulttuuritarjontaa. Uskon, että meissä jokaisessa ihmisessä asuu taiteilija, jos sen antaa luvan vain tulla esille.”

9. Mitkä ovat suosikkipaikkojasi Oulussa?

”Työtilani Flou art -studiolla, joka sijaitsee Laanilassa lähes Oulujoen vieressä. Maisemat Oulujoelle ovat todella kauniit ja käyn usein ihailemassa jokimaisemaa ennen työtilaan menoa tai tauon aikana. Lisäksi kesäisin nautin perheeni kanssa retkistä Ainolan puistoon ja Nallikarin rantaan.”

10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Uskalla unelmoida isosti ja etsi ympärillesi sinuun uskovat ihmiset. ”