Muusikko ja runoilija Eetu Viita kirjoittaa paljon menetyksestä, kaipuusta ja ikävästä. Kirjoittaminen antaa keinon purkaa pahaa oloa ja sanoittaa aiheita, joista ei oikeastaan halua puhua.

Teksti ja kuvat: Eija Eskola

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Eetu, 29-vuotta, Torniosta Ouluun kotiutunut muusikko ja runoilija (en varsinaisesti koe olevani kumpaakaan, mutta mennään nyt näillä paremman puutteessa). Vanhempieni kautta juuret ovat vieläkin syvemmällä pohjoisessa, mutta itse olen asunut vain Torniossa ja Oulussa. Koulutus- ja työtaustaa löytyy media-, tapahtuma- ja kaupanalalta, tällä hetkellä työskentelen verkkokauppakoordinaattorina. Arki pyörii vahvasti työn, viisivuotiaan pojan, bänditoiminnan ja kirjoittamisen ympärillä.

Ala-asteen ensimmäisenä päivänä piti piirtää kuva omasta unelma-ammatista. Piirsin itseni aseen kanssa ja vastasin, että haluan isona palkkamurhaajaksi. Toisella luokalla sain hymypoikapatsaan, joten silloin oli ilmeisesti tilanne jo turvallisempi tulevaisuutta ajatellen. Noh, nyt olen turvallisesti toimistotöissä eikä suunnitelmissa ole vaihtaa alaa tuohon ala-asteen haaveammattiin. Hymypoikapatsaskin on hukassa.”

2. Harrastat laajasti musiikkia ja sanataiteita. Mitä kaikkea olet tehnyt luovilla aloilla?

”Alunperin päädyin perustamaan bändin joskus yläasteen ja ammattikoulun/lukion välimaastossa, tarkkaa vuotta en muista. Oli järkyttävä palo mukaan bänditoimintaan ja musiikkityyliksi valikoitui hardcore punk, legendaarisen torniolaisen Terveiden Käsien innoittamana. Käytännössä lähes puolet elämästäni olen ollut osa jotain bändiä.

Tuo ensimmäinen bändi on jo kuopattu, mutta aktiivisia projekteja on musiikin parissa tällä hetkellä useita. Jo yli kymmenen vuotiasta Nistikkoa ja debytantti Qwäleniä julkaistaan vuodenvaihteessa vinyylillä, Luutarhalla nauhoitetaan debyyttiä vuoden lopussa, Ikävän spoken wordiin tulee varmasti jatkoa, kun aika on oikea ja lisäksi on muutama uusi mielenkiintoinen projekti tuloillaan.

Muutama kuukausi sitten olin viimeistelemässä Sureman debyyttialbumia. Se oli mielenkiintoinen projekti, sillä en ollut osallisena ollenkaan biisien kirjoittamisessa enkä sovittamisessa. Käytännössä kävin vain studiossa huutamassa. Tällä hetkellä ollaan kasaamassa tuostakin bändiä.

Jokainen yhtye toimii vahvasti valtavirran ulkopuolella omaehtoisena, musiikkityylit liikkuvat punkin ja metalin eri genreissä.

Tekstejäni julkaisen Instagramissa @huruvaara-nimellä säännöllisen epäsäännöllisesti, yhtyeiden lyriikat ovat pääsääntöisesti minun kirjoittamiani sekä olen omakustanteena koonnut yhden runokokoelman. Runokokoelma syntyi tavallaan vahingossa, kun ehdotin aiempaa henkilökohtaisempia tekstejäni lyriikoiksi kappaleisiin. Bänditoverini ja kuvataiteilija Jussi Pohjanen halusi kuvittaa tekstini ja ehdotti yhteisen kirjan tekemistä. Ilman tuota rohkaisua, en olisi varmaan koskaan julkaissut yhtäkään tekstiä.”

3. Mikä musiikissa ja sanataiteissa on parasta?

”Minulle musiikki ja sanataide on ollut aina väylä saada oma ääneni kuuluviin, niistäkin aiheista, joista ei uskalla tai halua puhua muuten. Olen aina ollut huono puhumaan kipupisteistäni, joten kirjoittaminen on ollut siihen minulle oikea keino purkaa pahaa oloa. Paras biisi tai teksti koskettaa henkilökohtaisella tasolla, edes jollain tavalla. On maailman suurin kohteliaisuus kuulla, että kirjoittamani teksti on edes jollain tavalla koskettanut.”

Kirjoittaminen on aina ollut Viidalle tapa purkaa pahaa oloa.

4. Mikä sinua inspiroi?

”Inspiraatio voi tulla mistä tahansa: hienosta lyriikasta, hyvästä kirjasta, elokuvista, arjen kohtaamisista, vastoinkäymisistä, yksittäisistä lauseista.. Mistä tahansa. En juurikaan lue runoutta, minulle kappaleiden lyriikka on suurin innoituksen lähde.

Jollain tasolla koen, että omat tekstini pysyvät mahdollisimman aitoina, kun en poraudu liian syvälle runouden ytimeen ja lainalaisuuksiin. Viime viikkoina minua on koskettanut Toni Salmisen (Lighthouse Project), Antti Aution, Kristiina Vaaran & Tuomo Mannosen (Lasten Hautausmaa), Topi Sahan, Minja Kosken (M) ja Eetu Heikkisen (Iisakki) lyriikat.”

5. Mikä on kaikkien aikojen paras biisi ja miksi?

”Mew – 156. Tämä biisi on kulkenut sairaan pitkään mukana mulla. Eka biisi soittolistalla, jonka laitan laskuhumalassa soimaan. Eka biisi, jonka laitan melankolian vallassa soimaan. Eka biisi, jonka laitan soimaan, kun haluan kerrata mennyttä elämää. Vaikka kyseessä onkin oman tulkintani mukaan teksti menetetystä rakkaudesta, biisi vie moniin paikkoihin. Suudelmiin lumisateessa, hautajaisiin, luopumiseen. ”From my boat / I can see your house / But now the lights are off / And there is no one home”.”

6. Olet julkaissut Huruvaara-runoteoksen muutama vuosi takaperin ja nyt olet vierailevana kirjoittajana tulevassa Loska-runolehdessä. Kirjoitat myös sanoituksia useammassa eri yhtyeessä. Mistä runojesi ja sanoitustesi aiheet kumpuavat?

”Nuorempana yritin ottaa teksteissäni voimakkaammin kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin, mutta valitettavan usein tekstit jäivät melko pinnallisiksi punk-pastisseiksi, ”Kytät on sikoja” ja ”Päättäjä on pettäjä” on sanottu niin monta kertaa aiemminkin. Vaikka asenteet eivät ole juuri noista ajoista muuttuneet, en koe, että osaisin kirjoittaa noista aiheista tarpeeksi mielenkiintoista tekstiä.

Tekstini menivät henkilökohtaisiksi rytinällä, kun isäni menehtyi yllättäen vuonna 2015. Pidin kaiken surun sisälläni, enkä halunnut keskustella asiasta yhtään kenenkään kanssa. Kirjoittamisesta tuli keino purkaa sitä pahaa oloa, kun aiemmin se oli ollut vain bändeihin liittyvää lyriikan kirjoitusta. Aloin kirjoittamaan vain itselleni. Lopulta myös uskaltauduin julkaisemaan noita silloin kirjoittamiani tekstejä Huruvaara-runoteoksessa.

Nykyään kirjoitan lähes aina pelkästään itselleni, osan julkaisen joko tekstinä tai jonkin kappaleen lyriikkana. Eri bändeille sopii eri tyyliset tekstit, eli jonkinlainen jako teksteissä tapahtuu tuon myötä.”

”Suurimpina aiheina teksteissäni ovat menetys, kaipuu ja yksinäisyys.”

7. Mitä suunnittelet seuraavaksi?

”En osaa suunnitella elämää kovin pitkälle eteenpäin. Tämän vuoden tavoitteena oli julkaista mahdollisimman paljon musiikkia, mutta tässä maailman tilanteessa osa julkaisuista on siirtynyt ensi vuodelle. Jatketaan samoilla tavoitteilla myös ensi vuotta kohti.

Julkaisemattomia tekstejä on kertynyt paljon tulevaisuutta varten, mutta en ole vielä päättänyt julkaisumuotoa. Aika näyttää.”

8. Tulevaisuuden haaveesi?

”Olen onnellinen, kun saan jatkaa toimiani samaan malliin kuin nytkin. Olisihan se hienoa, jos tekstini ja musiikkini tavoittaisi joskus isommankin yleisön, mutta en pidä sitä kuitenkaan mitenkään elinehtona. Jos tekemiseni kiinnostaa edes minua, se riittää.

Haaveillen ajateltuna, olisi hauska joskus päästä kirjoittamaan tekstejä myös jollekin toiselle artistille. Se on kokonaan vieras maailma minulle ja siksi olisi hauska kokea kirjoittamisen sekin puoli.”

9. Mihin oululaisen kannattaa suunnata, mikäli haluaa nähdä kotikaupunkinsa uusin silmin?

”Tukikohdalle johonkin tapahtumaan, esimerkiksi keikkaa katsomaan. Sieltä löytyy loistavat olosuhteet alakulttuurin toimintaan, treenikämppineen ja työpajoineen. D.I.Y.-henki on vahvasti läsnä ja keikoilla on täysin eri tunnelma kuin baariolosuhteissa.”

10. Paras elämän ohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Älä välitä mitä muut sinusta ajattelee, toteuta itseäsi juuri siten, kuin haluat, mutta älä ole natsi tai muutenkaan idiootti.”