Art Director ja kuvittaja Jutta Rikola inspiroituu arkisista asioista ja piirtää mieluiten ihmisiä, erityisesti tyttöjä ja naisia. Tytöt -näyttely on nähtävillä Tuokiossa 30. syyskuuta saakka.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuvat: Eija Eskola

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Jutta Rikola, oululainen Art Director/konseptisuunnittelija ja kuvittaja. Perheeseemme kuuluu minun ja mieheni lisäksi kaksi lasta ja kaksi koiraa, ja asumme 50-luvun rintamamiestalossa.”

2. Työskentelet siis Art Directorina mainostoimistossa, vapaalla teet hommia kuvittajana. Millainen tasapaino näiden luovien töiden välillä vallitsee?

”Alat ruokkivat hyvin toisiaan, saan AD:n töistä eväitä kuvittamiseen ja päinvastoin. Viime aikoina olen itse asiassa päässyt päivätyössäkin tekemään paljon kuvituksia. Aiheet ja tekniikka eivät välttämättä ole sellaisia, jotka itse valitsisin, mutta opin niistä paljon. Samalla kokeilen omissa projekteissa juttuja, joita voin käyttää hyväksi myös AD:n työssä. Toisaalta työt ovat välillä liiankin samankaltaisia. Jos on päivän istunut tietokoneella, ei välttämättä illalla enää huvittaisi. Joskus mietinkin, että pitäisi alkaa vapaa-ajalla tehdä jotain ihan muuta, vaikka leipoa.”

3. Millaiset asiat kiinnostavat ja inspiroivat sinua niin töissä kuin vapaa-ajalla?

”TV ja sosiaalinen media. Olen lasten mukaan nettijumittaja. Lisäksi minua inspiroivat ihan arkiset, oman elämän tapahtumat. Viihdyn erittäin hyvin kotona. Inspiroivia asioita ovat myös kukat ja luonto, ja tällä hetkellä myös meidän pikkuinen koiravauvamme Hattara.”

4. Kahvila Tuokiossa on syyskuun ajan esillä näyttelysi Tytöt. Kuinka näyttelyn aihe syntyi?

”Tytöt-näyttelyn työt ovat syntyneet useamman vuoden aikana. Olen aina piirtänyt eniten tyttöjä ja naisia. Ehkä ne ovat jollain tavalla myös omakuvia, vaikka eivät tietenkään suoraan. Piirtäminen on minulle monesti terapeuttista ja pystyn sen kautta käsittelemään hyvin vaikeitakin asioita. Ja toisaalta, kun katsoo ympärilleen huomaa, että tyttöyttä ei yhteiskunnassa arvosteta vielä kovin korkealle. Siksikin minulle on ollut tärkeää nostaa tytöt keskiöön. Tyttöjen maailmaan liitetään keveys ja hömppä, mutta eihän se ole pelkästään sitä. Töissänikin pastellisten värien ja kukkien takaa löytyy myös tummempia sävyjä. Samat asiat, jotka voivat olla kauniita ja ihania, voivat myös ahdistaa ja tukahduttaa. Tätä kaksijakoisuutta käsittelen aika paljonkin töissäni.”

”Piirtäminen on minulle monesti terapeuttista ja pystyn sen kautta käsittelemään hyvin vaikeitakin asioita”, Rikola kertoo.

5. Mikä sai sinut aikoinaan tarttumaan kynään?

”Olen piirtänyt niin kauan kuin muistan. Piirsin lapsena kaikki kotoa löytyvät paperit täyteen. Jos muu paperi loppui, siirryin talouspaperiin ja jos sitäkään ei ollut, piirsin jopa vessapaperille!

Pienenä keksin omia tarinoita, joiden pääosassa olivat tietysti alkuun prinsessat. Kuvitin näitä mielikuvitustarinoita jatkuvasti. Myöhemmin lapsuudessa ja nuoruudessa sankarittaret arkipäiväistyivät, mutta tarinoiden keksiminen ja kuvittaminen jäi.”

6. Piirrät paljon muotokuvia, mikä niissä kiehtoo?

”Olen aina tykännyt piirtää ihmisiä. Jotenkin myös tunteiden ja tunnetilojen piirtäminen on aina kiinnostanut minua. Se, miten muutamalla viivalla saa vaihdettua tunteesta toiseen on hyvin hienovaraista.  Tosin hevoshulluna tyttönä ihmisten kanssa aiheena kovana kilpailijana olivat hevoset.”

7. Olet kertonut, että sinulla on pakkomielle piirtää hiuksia. Mistä se johtuu?

”Se onkin hyvä kysymys. Vaikka olen suurimman osan aikuisikää ollut lyhythiuksinen, hiukset kiehtovat minua kauheasti. Piirtäessä käytän aina referenssikuvia mallina ja jostain syystä kuvat joissa on paljon hiuksia puhuttelevat minua. Jossain vaiheessa kuvaa työstäessä tajuan, millaisen savotan olen taas itselleni hommannut ja kiroan. Mutta lopputulos on yleensä kaiken vaivan arvoinen.”

Ihmisten sekä tunteiden ja tunnetilojen piirtäminen on aina ollut Rikolalle mieluisaa.

8. Jo yli kymmenen vuoden ajan olet kirjoittanut blogiasi Kootut murut. Jaat siellä ja Instagram-tililläsi esimerkiksi tee se itse -vinkkejä ja paloja värikkäästä kodistanne. Mitä bloggaaminen on sinulle antanut?

”Bloggaaminen on antanut minulle hurjan paljon. Olen saanut blogin kautta yhteisön ja tutustunut ihmisiin ympäri maailmaa. Blogit ja some, erityisesti Instagram, ovat antaneet valtavasti inspiraatiota niin kodin remontoinnin ja sisustamisen kuin taiteenkin suhteen. Olen oppinut paljon.

Lisäksi blogista tuli vuosien varrella ihan huomaamatta päivittyvä portfolio, jonka kautta olen saanut työtarjouksia. Minulla oli esimerkiksi kahden vuoden ajan oma tee se itse -palsta Unelmien Talo & Koti -lehdessä, se tuli blogin kautta. Vaikea sanoa, minkälainen urakehitykseni olisi ollut ilman Koottuja muruja.”

9. Kotisi vaikuttaa sinulle tärkeältä paikalta, mutta jos sitä ei saa valita, niin mikä muu paikka Oulussa on sinulle erityisen rakas?

”No kotihan se tosiaan on rakkain paikka. Kodin lisäksi Oulun jälleenrakennusajan puutaloalueet, Karjasilta, Höyhtyä, Nokela ovat vieneet sydämeni. Niissä on aivan omanlaisensa miljöö ja tunnelma. Toivon, että niitä osataan vaalia ja suojella, koska jos ne menetetään, ei samanlaista enää saa.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Olisiko vaikka ’Ota löysin rantein, älä jännitä’, Veikko Lavin sanoin. En kyllä itse aina pääse siihen, olen aika kova jännittäjä, mutta siihen pyritään.”