Tapahtumatuottaja ja taideharrastaja Katariina Sarjalle kulttuuri on melkein kuin elämäntapa. Suurimpana haaveena hänellä on oman romaanin kirjoittaminen.

Teksti ja kuvat: Eija Eskola

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Katariina Sarja, 27 vuotta. Työskentelen tällä hetkellä tapahtumatuotannon ja järjestötoiminnan parissa. Päädyin alalle, koska taide- ja kulttuuriharrastukset sekä niihin liittyvä yhdistystoiminta on ollut koko parikymppisyyteni ajan kiinteä ja ehkä suurin osa elämääni.

Kulttuurin ja yhteisöllisyyden merkitys omaan elämääni on ollut niin järisyttävän suuri, että näiden asioiden mahdollistaminen muille on ollut iso motivaattori, kun olen miettinyt mitä haluan elämässäni tehdä. Tapahtuma- ja kulttuurituotanto on läpäisevä teema koko tämänhetkisessä elämässäni: teen näitä asioita sekä töissä että vapaa-ajalla.

Opiskelen yliopistossa n:ttä vuotta. Pääaineeni on kirjallisuus, mutta opintoihini sisältyy monenkirjavaa silppua muistakin, pääasiassa taiteeseen liittyvistä aihepiireistä. Opiskelu on minulle tärkeää – se tarjoaa mahdollisuuden avata omaa maailmankuvaansa, löytää uusia näkökulmia ja kehittää ajattelua. Missään vaiheessa yliopisto-opintojani opiskelu ei kuitenkaan ole ollut minulle ainoa arkea täyttävä sisältö, vaan koko ajan mukana on kulkenut erilaisia taideprojekteja, yhdistystoimintaa ja töitä.

On vaikea sanoa, mitä harrastan. Teen kyllä paljon asioita. En koe esimerkiksi taideprojekteja harrastuksina, mutta eivät ne tuo kyllä leipää pöytäänkään. Ehkä harrastan tosi-tv:n katselua. Olen siinä aika hyvä silloin, kun aikaa löytyy. Pyöräily- ja kävelyretket ovat ehkä toinen harrastus. Tykkään niistä kovasti. Käyn myös joogailemassa, jumppailemassa ja uutena villityksenä pelailemassa sulkapalloa. Viime aikoina olen myös alkanut kokkaamaan pitkästä aikaa. Huomaan kehittyväni siinä hiljalleen.

Olen kotoisin Oulusta. Välillä asuin 4 vuotta Jyväskylässä. Siellä opiskelin ensin kansanopistossa vuoden teatteria, ja pääsin sitten yliopistoon. Teatterin tekeminen oli elämäni suurin asia noina vuosina.

Varhaisin haaveammattini oli laivan kapteeni. 5-vuotiaana sain kuitenkin päähäni, että minusta tulee näyttelijä. Tuo haave kulki mukana kauan.”

2. Vaikutat laajasti kulttuurin puolella. Mikä siinä vetää puoleensa?

”Kulttuuritapahtumat ja -touhuilut ovat antaneet itselleni valtavasti itsetuntemusta ja -luottamusta, mutta myös ystäviä ja koko elämänpiirin. Jotkut ihmiset ovat urheilullisia, toiset teknisiä, mutta taiteen tekeminen on minulle luontevaa. Siksi kai olen päätynyt tällaisiin hommiin. Se vain on minua.

Uskon vahvasti taiteen ja kulttuurin hyvää tekevään vaikutukseen niin yksilö- kuin yhteiskunnallisella tasolla. Tarinoiden voima on yksi perimmäinen elämänfilosofiani.”

”Haluan tehdä itse ja tuoda omaa tekemistä esille ihan puhtaista itseilmaisullisista syistä, mutta haluan myös auttaa tuomaan muiden ääniä esiin ja rakentaa ihmisten välistä kontaktia, vuoropuhelua ja yhteisöä”, Sarja kertoo.

3. Millainen rooli kulttuurilla on elämässäsi?

”No, mennään nyt tosi juustoiselle tasolle ja sanotaan, että on se mulle melkein kaikki. Elämäntapa.”

4. Olet Loskazine-pienlehden toinen runoilija, ja toimit myös tiedottajana sekä käsikirjoittajana ja lisäksi opiskelet kirjallisuutta. Mikä kirjallisuudessa kiehtoo ja mistä saat inspiraatiosi omaan kirjoittamiseesi?

”Kirjallisuudessa kiehtoo tarinat ja mahdollisuus eläytyä toisenlaisten ihmisten ajatuksiin ja maailmoihin. Se on ensiarvoisen tärkeää yksilötasolla empatiakyvyn ja yleismaailmallisesti rauhan vuoksi. Tarinat auttavat meitä jäsentämään maailmaa ja kehittämään omaa ajattelua ja empatiaa.

Kirjallisuus tarjoaa mahdollisuuden matkata ajassa, mikä on ollut lapsesta asti salainen haaveeni. Olin ja olen edelleen äärimmäisen kiinnostunut historiasta. Kirjallisuus on mielestäni yksi inhimillisyyden kulmakivi. En edes koe olevani millään tavalla kovin kompetentti kuvailemaan kirjallisuuden merkitystä ihmisyydelle, se on jotakin niin suurta.

En usko hirveästi inspiraatioon. Jos minulla on ollut tilanne, että pitää vaikka saada käsikirjoitus valmiiksi, niin ei siinä ole aikaa tai mahdollisuutta odotella mitään inspiraatioita. Se on työn tekemistä silloinkin, kun tuntuu ettei mitään lähde irti ja kaikki ideat on paskoja. Tekstiä syntyy, kun tarttuu toimeen ja alkaa kirjoittaa. Samalla tavalla kuin kaikessa muussakin tekemisessä elämässä.

Jos oikeasti mietin, miten saan inspiraation vaikka runouden kirjoittamiseen, niin musta usein tuntuu, että omassa mielessä on tietynlaiset asetukset, kun kirjoittaa paljon. Kun aivot vain tekevät normaalia ajatustyötä, niin aina välillä sieltä pulpahtaa pintaan lause, joka on pakko kirjoittaa ylös. Tämä saattaa tapahtua välillä myös unessa. Sitten sen lauseen tai ilmauksen ympärille lähtee joko saman tien tai myöhemmin rakentumaan tekstiä.

Joskus se inspiraatio kyllä tulee ihan siitäkin, että on pakko kirjoittaa vaikka jotain vahvaa tunnetta säädelläkseen. Siitä voi seurata joko hyvää tekstiä tai jotain sellaista, jota ei ilkeä katsoa enää koskaan.”

5. Miten olet löytänyt oman tyylisi kirjoittajana?

”Oma ääni ja tyyli on löytynyt ajan kanssa, mutta uskon sen kyllä olevan edelleen prosessissa ja muovautuvan ja vakiintuvan tulevaisuudessa.

Yksi luovan omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kurssi yliopistossa oli käänteen tekevä oman kirjoittamiseni kannalta. Tuolta kurssilta saamani oppien jälkeen jokin naksahti kohdalleen. Sen jälkeen on ollut sellainen olo, että tiedän vahvemmin kuka olen kirjoittajana, ja että voin seistä oman tuotantoni takana, vaikkei aina menisikään ihan maaliin.”

”Vaikka koenkin, että mulla on oma kirjoittajan ääni, niin kokeilen edelleen erilaisia asioita. Ehkä kokeilen koko lopun elämääni, en tiedä”, Sarja pohtii.

6. Millainen Oulun kirjallisuusskene on tänä päivänä?

”Täällä on tekijöitä ja mahdollisuuksia kyllä: esimerkiksi Huutomerkki ry ja Muusajuhlat ovat hienoja toimijoita. Samoin Kulttuurilehti Kaltio. Kirjallisuusklubeja järjestetään ravintoloissa ja baareissa vuoden ympäri, ja pieniä kustantamoitakin löytyy. Haluaisin vielä erikseen nostaa esille sen, että täällä on varmasti koko Suomen mittapuulla tosi värikäs ja monipuolinen sarjakuvaskene!

Se, mitä itse kaipaan, on tietysti aina uudet naamat ja uudet tekijät. Monipuolisuutta ei voi olla ikinä liikaa. Toivoisin tänne myös lisää lavarunousjuttuja, open mic -iltoja ja spoken word -keikkoja. Ja pienjulkaisuja!”

7. Tulevaisuuden haaveesi?

”Romaanin kirjoittaminen ja julkaisu. Se on se kaikkein suurin haave ja tavoite. Yleisesti ottaen haaveilen, että pääsisin tekemään kulttuurin saralla monenlaisia juttuja. Mulla on tosi paljon kiinnostuksen kohteita ja ideoita tällä sektorilla. Tulevaisuuden haave on myös se, että tämänhetkinen merkityksellinen ja tasapainoinen arki jatkuisi elämän edetessä, mitä vain vastaan tuleekaan. Että elämä olisi hyvää, vaikka vastoinkäymisiltä ei tietenkään voi välttyä.”

8. Mitä suunnittelet seuraavaksi?

”Nyt katse on tietysti tiukasti Loskan toisen numeron julkaisussa, joka on 1. lokakuuta. Julkkareihin on luvassa tosi kivoja runojuttuja, ja odotan innolla että lehti saadaan ulos. Siinä missä ensimmäinen numero käsitteli rakkautta ja siihen liittyvää kipuilua, toisessa numerossa käsitellään paniikin ja ahdistuksen tunteita. Tietynlainen synkkyys ja pohjoinen ankeus kuitenkin säilyy mukana.

Loskan toisen numeron suurin eroavaisuus ensimmäiseen on myös se, että nyt mukana on vieraileva kirjoittaja Eetu Viita. Jatkossa joka numerossa onkin tarkoitus olla mukana oululaisia kirjoittajavieraita, sillä haluamme luoda Loskasta alustan, jossa tuodaan esille kiinnostavia pohjoisia runoilijaääniä. Haluamme jakaa mahdollisuuden saada omaa tuotantoaan esille.

Lokakuuksi jään myös opintovapaalle. Tarkoituksena olisi ottaa siis pikku breikki päivätyöstä ja takoa loput kandidaatin tutkinnosta puuttuvat opinnot kasaan. Sitten voi alkaa miettiä maisterivaiheen juttuja ja gradua.

Oman keikkailevan teatteriryhmäni Puskakollektiivin kanssa suunnittelemme myös tällä hetkellä kivoja tulevia juttuja.”

9. Mikä on suosikkipaikkasi Oulussa?

”Tämä on tosi vaikea kysymys, koska pidän aidosti Oulussa niin monesta paikasta. Top vitoseen menevät ainakin pääkirjasto, Pikisaari, Hietasaari, Hupisaaret ja Snooker Time.”

10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Siteeraan tähän itseäni viisaampaa. Tove Janssonin sanoin: “Tee työtä ja rakasta”.”