Oulusta Turkuun muuttanut Laura Nevanperä on kuvataiteilija ja musiikintekijä, jonka sooloprojekti Laua Rip yhdistelee elektropunkia ja räppiä. Laua Ripillä on edessään kahden keikan viikonloppu Oulussa: perjantaina artistin voi nähdä Kulttuuribingon KATSO -juhlanäyttelyssä, ja lauantaina Tukikohdalla Maanalasella saundilla vol. 1 -klubilla.
Teksti: Katariina Sarja
Kuvat: Laura Nevanperä
1. Kuka olet ja mitä teet?
”Olen Laura Nevanperä. Olen kuvataiteilija ja teen musiikkia Laua Rip -nimellä, sekä olen vokalistina HC-punkbändi Virheessä.”
2. Musiikissasi yhdistyy räp ja elektropunk. Miten päädyit yhdistelemään juuri näitä genrejä omassa tuotannossasi?
”Sekä räppiä että punkkia yhdistää omaehtoisuus ja ruohonjuuritasolla do-it-yourself -henki. Olen aina halunnut soittaa bändissä, mutta ujouteni ja se, etten ollut yksi jätkistä, pitkälti esti sen haaveen toteuttamisen.
Opettelin tekemään taustaraitoja tietokoneella, ja siten en ollut riippuvainen kenestäkään muusta luovassa prosessissa tai tilojen suhteen. Tykkäsin nuorena myös valtavasti Crystal Castles -elekropunkduosta, sillä siinä yhdistyi videopelivaikutteet ja rajut vokaalit, joihin samaistua. Harmittaa, että toinen jäsen paljastui aika hirveäksi tyypiksi.”
3. Esiinnyt tänään perjantaina klo 19 Kulttuuribingon KATSO 10-vuotisjuhlanäyttelyssä, sekä huomenna Tukikohdalla Maanalasella saundilla vol. 1 -klubilla. Millä mielin odotat keikkaviikonloppua, ja mitä oululaisyleisö voi odottaa Laua Ripiltä?
”Koronan suhteen jännittyneenä ja hieman varautuneena, ja ehkä sekin jännittää, mutta silleen kivasti, että nämä ovat ekat keikat ikinä Oulussa, vanhassa kotikaupungissani! Tulkaa molemmille keikoille, vedän eri kappaleet eri keikoilla. Bingon setti on räppipainoitteisempi ja Tukikohdan setti painottuu enemmän punkkiin. Muistakaa maskit ja turvavälit!”
4. Olet myös kuvataiteilija, ja teoksiasi on esillä KATSO-näyttelyssä. Miten kuvataiteilijasta tuli myös räppäri?
”Aloitin esiintymisen ja oikeastaan kirjoittamisenkin lavarunouden parissa Turun Öpenmic -klubeilla, joissa on aina ollut lämmin ja avoin tunnelma, sekä matala kynnys esittää omia tekstejään. Olen aina halunnut esiintyä, ja pidin lapsena puusta käsin acapella-rokkikonsertteja naapurin lapsille, mutta jossain vaiheessa nuoruuttani minusta tuli niin esiintymiskammoinen, että pelkäsin omaa ääntäni. Olin ujo nörtti. 18-vuotiaana kävin laulutunneilla yhden kurssin verran, ja ekalla tunnilla aloin itkemään häpeästä. Saimme lopulta laulettua vähän Puff on lohikäärme -lastenlaulua. Terveiset ja kiitokset lauluopelle, jos tunnistat!
Opiskellessani maalausta Turun Taideakatemiassa olin vähän sellainen, että halusin tehdä aina kaikkea muuta kuin maalata, ja aloin tekemään opiskelijaystäväni kanssa räppiä. Se oli sellaista hulluttelua, mutta myös aika synkkää settiä. Ystäväni kuoli tapaturmaisesti, ja lopetin kaiken joksikin aikaa. Jossain vaiheessa palo kirjoittaa ja tehdä musiikkia pakotti jatkamaan ja Laua Rip syntyi. Muistona ystävästäni nimessä on kirjaimet RIP – rest in peace. Laua on lempinimeni.”
Kuvankaappaus tulevasta musiikkivideosta kappaleelle ”Unohdus”. Kuvaus, ohjaus ja editointi Sylvester Kivelä, köydet Elie Halonen.
5. Millainen on luova prosessisi kuvataiteessa, entä musiikissa?
”Melko kaoottinen… Taiteilija ei ole koskaan vapaalla, vaan aivot raksuttavat silloinkin, kun hän vaikuttaa kaikista hyödyttömimmältä. Teokseni ovat monien pienten erillisten prosessien yhteensulautumia – yhdessä prosessissa mietin materiaaleja ja niiden kokeellista käyttöä, toisessa prosessissa teemoja ja aiheita, jotka koskettavat tai kutkuttavat ja jota lukeminen ruokkii valtavasti, kolmas prosessi työstää muotoja ja visuaalisia elementtejä. Osaa näistä ei voi ajatella kuin käsin, osa tapahtuu kadulla kävellessä, loikoillessa, kirjottaessa tai lukiessa.
Samalla tavalla musiikillinen prosessi on kollaasimaista. Joskus tulee mieleen pieni lyriikanpätkä, jonka kirjoitan puhelimeen tai muistikirjaan, toisinaan pidempi. Harvemmin kokonaista tekstiä kerralla. Myöhemmin kerään pätkät yhteen tekstitiedostoon, josta alan rakentamaan yhtenäistä tekstiä jotain tiettyä taustaraitaa varten. Taustaraidat tuntuvat vaativan eniten istumalihaksia ja kärsivällisyyttä. Usein pitää vain aloittaa, vaikka päässä ei ole mitään. Ja kuunnella. Joinain unettomina öinä syntyy kokonainen biisiluonnos kerralla.”
6. Mikä inspiroi sinua taiteessa?
”Tabut, tunteet, ruumiillisuus. Kehollinen ajattelu on tärkeää. Tuntuu, että vuorovaikutus ja aika moni muukin asia on digitoitunut internetin, älylaitteiden ja sosiaalisen median myötä – huolimatta siitä, että koko olemassaoleminen pohjautuu ruumiiseen ja sen havaintoihin. Keho-käsitykseni taustalla on ranskalaisen filosofi Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologia. Olen käsitellyt taiteessani mm. ilmaispornoa, pokemon-ilmiötä ja sukupuolta.”
7. Mitä tahdot musiikillasi saavuttaa?
”Toivon, että musiikkini antaa lohtua tänä ilmastonmuutoksen, eriarvoistumisen ja ympäristötuhon aikakautena. Toivon, että musiikkini vaikuttaa johonkin… Jotenkin, ja toivottavasti hyvällä tavalla. Vaikka lyriikkani ovat toisinaan synkkiä, toivon, että ne olisivat myös lohdullisia ja voimaa-antavia, eivätkä kaivaisi syvempää kuoppaa synkkyydessä rypemiseen.”
8. Mistä lyriikkasi kumpuavat?
”Kaikesta mitä koen, luen, tunnen. Tuntuu ristiriitaiselta elää turvattua ja yltäkylläistä elämää samalla, kun oman kulttuurin ja elintason synnyttämä mikromuovisaaste ja ilmaston kuumeneminen tuhoavat elinympäristöä niin ihmisiltä kuin eläimiltä. Jonkin on muututtava, vastuuta ei voi sysätä yksittäisille ”kuluttajille”. Sanoituksissani käsittelen tätä surua ja raivoa, kapinoin. Käsittelen myös toiseuden ja irrallisuuden tunnetta ja kuolemaa. Kaikkea mukavaa siis… Viime aikoina olen kirjoittanut rakkaudesta, kosketuksesta ja lähellä olosta.”
9. Olet kotoisin Oulusta, joten kaupunki on sinulle tuttu. Mikä on lempipaikkasi Oulussa?
”Tuiran ranta kuumana kesäyönä, pääkirjasto, entinen Bisketti (ja sen kivilattia). Merikosken silta talvella taas pelottaa.”
10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?
”Tutkikaa, opetelkaa uusia asioita, älkää lannistuko. Meillä on toisemme.”
