10 kysymystä: Niina Jortikka

Kaupunkikulttuurin käsityöläinen Niina Jortikka on mukana monen oululaisen tapahtuman ja ilmiön taustajoukoissa. Jortikka uskoo, että kaiken keskiössä on yhteisöllisyys. Niinpä hän haluaa inspiroida myös muita osallistumaan ja verkostoitumaan, matalalla kynnyksellä.

Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Päivi Mäkelä

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Niina Jortikka, kaupunkikulttuurin käsityöläinen. Tekemiseni ovat vaihdelleet villiyrttiretkistä rakennusalan messuihin. Viime vuodet keskiössä on ollut kaupunkikulttuuri.

Oma koulutukseni on aika maanläheinen kombo eli olen puutarhuri ja ympäristösuunnittelija. Lapsuudessani Nivalassa olin lukutoukka, kukkabongari ja hevoshullu.”

2. Olet mukana todella monien tapahtumien tuotannossa, viestinnässä ja muussa järjestämisessä. Elävöität Oulun kulttuuri- ja tapahtumakenttää esimerkiksi Siivouspäivän ja Kesän Saunan kautta. Miten päädyit tapahtumien maailmaan?

”Walkers-kahvila toimi parikymmentä vuotta sitten Waldan tiloissa, talossa jossa nykyään on Cafe Rooster. Siellä järkättiin Tarakka tulessa -ilta. Tarakka-nimi tuli siitä, että rahaa kerättiin ympäristöaktivistien Itä-Euroopan pyöräkiertueeseen. Kiertueen tavoite oli viestiä kestävämmistä liikkumismuodoista. Saatiin mukaan paljon vapaaehtoisia punkkareista rakennusporukoihin sekä dj, joka soitti talkoohengessä sisätiloissa. Ulos rakennettiin musalava ja määriteltiin hommalle pieni pääsylippu. Tuotto meni suoraan kiertueen tukemiseen.

Tarakka sytytti tapahtumakipinän ja sieltä minua pyydettiinkin mukaan tiimiin, joka järkkäsi Maailmankauppalaiva Estellen Ouluun tuloa. Estelle keräsi avustustarvikkeita ja laivasi ne Angolaan. Keruukohteina olivat sellaiset laitteet, jotka toimivat sähkön puutteellisesta tai olemattomasta saatavuudesta huolimatta, esimerkkinä poljettavat ompelukoneet. Estelle seilasi Kemiin ja Ouluun, ja minä päädyin lopulta koordinoimaan Estellen vierailua Ouluun.

Olin tehnyt kesätöitä ympäristökeskuksessa (nykyinen ELY). Tiesin, että seuraavaksikin kesäksi olisi hommia tiedossa. Vuonna 2002 kevättalvella olin kuitenkin reppureissaamassa junilla ja busseilla pitkin Eurooppaa. Jollain itäeurooppalaisella rautatieasemalla luin kolikkoautomaatilla meileistäni, että Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiri hakee piirisihteeriä. ”Sounds like me”, ajattelin. Tein työhakemuksen tätini luona Ranskassa juntturoivalla tietokoneella. Työhaastattelu järkättiin sähköpostin välityksellä ja naputtelin vastaukset Barcelonassa jättimäisessä nettikahvilassa. Tulin valituksi. Niin mahdollinen tulevaisuus virkamiehenä ELY:llä sai jäädä.

Rakastuin tapahtumiin lopullisesti, kun sain työtehtäväkseni koordinoida yhdessä ihanan talkoojengin kanssa Luonto-Liiton valtakunnalliset Talvipäivät. Sanginjoen leirikeskukseen pelmahti ympäri Suomea 60 henkilöä neljäksi päiväksi ja teemana olivat suo ja sudet. Puhujina olivat mm. ”Susi-Pulliainen” eli Erkki Pulliainen sekä ilmastoasiantuntija Oras Tynkkynen. Työpajoissa mm. huovutettiin, harrastettiin taijia ja tehtiin Hanneriina Moisseisen johdolla ympäristötaidetta. Suollakin retkeiltiin, vaikka pakkanen oli hirmuinen.”

3. Teet valtavan paljon puhtaasti vapaaehtoispohjalta. Mitä kulttuurin edistäminen ja tapahtumien järjestäminen antavat sinulle itsellesi?

”Aluksi omaa tekemistäni ohjasi ympäristötietoisuus. Nykyään tärkeä teema on yhteisöllisyys. Yhdistettynä ne luovat sekä yksilöille että yhteisöille kokonaisvaltaista hyvinvointia.

En koe tekemiäni tapahtumatöitä niinkään työnä tai ammattina, vaan ennemminkin kutsumuksena tai elämäntapana. Itse en jaottele onko tekeminen palkkatyötä, laskutettavaa, apurahaprojekti, vapaaehtoistyö vai harrastus.

Tapahtumat antavat paljon ensinnäkin itselle. Matka kohti tapahtuman toteutusta voi olla jo itsessään mielenkiintoinen. Hommassa kokee onnistumisen iloa ja monesti isoa haikeutta tapahtuman mentyä – se sopii minulle. Parasta kuitenkin itse tapahtumassa on, kun näkee ihmisten nauttivan tunnelmasta, musiikista ja ystävien kohtaamisesta.

Mieleen ja sydämeen jääneitä tapahtumia ovat olleet mm. Mahdollisuuksien tori, Hietasaaren Taidekesä ja Taikatalvi, Kekripukki palaa! -tapahtumat, Kesän Saunan toiminnassa mukana olo ja PROTO – Pohjois-Suomen muotoilijat ry:n Designtorit.

Erityisesti haluan nostaa esille Mannerheiminpuiston avajaiset vuonna 2019. Avajaisissa viihtyivät sulassa sovussa kaverikoirat, petanquen pelaajat, vaahtokarkkien grillaajat ja suloiset @dilldevastators -instamarsut. Jokainen sai osallistua kukkakimpputyöpajaan ja taidepajaan sekä tanssia, nauttia musiikista, herkutella ruokakojujen antimilla ja pelata monenlaisia pihapelejä. Cosplaypiknikillä oli mukana tubettaja Kaoru Kitsune. Itselle eksoottisin ohjelmanumero oli varmasti KPOP Random Play Dance. Iltaosion venetsialaisissa nähtiin suihkulähteiden tanssi, jossa kiveykseen upotetut suihkulähteet tanssivat värivaloissa. Illan päätteeksi nähtiin Tulikukan tulishow, jonka jälkeen järjestettiin ilotulitus kauppatorilla.”

4. Olet mukana myös Siivouspäivän järjestämisessä Oulussa. Miten päädyit mukaan toimintaan ja millaista se on ollut?

”Perustin ja aloin koordinoida Siivouspäivä Oulun Facebook-sivua ja muutakin tiedotusta vuonna 2012 Katriina Kukkulan kanssa. Erityisesti alkuvuosina kiersin jonkin verran mm. asukasyhdistysten kokouksia ja sitten aika nopeastikin Siivouspäivä löi läpi Oulussa. Vuosien varrella mulla on ollut toinenkin kaveri mukana hommissa. Nyt olisi taas aika uudelle työparille tai jopa ihan uudelle tiimille.

Siivouspäivä Oulun olisi ehdottomasti pitänyt startata jo myös Instagramissa, mutta tein siihen asiaan ajankäyttösyistä rajauksen. Tässä olisi hyvä konkreettinen juttu uudelle ihmiselle. Keväämmällä onkin tarkoitus käynnistää uusien koordisten hakurummutus.

Siivouspäivä on Yhteismaa ry:n masinoima tapahtuma ja toimimme heidän alaisuudessaan, mutta tuo Oulun Facebook-sivu toimii meidän hyppysissä. Vuosittain päätettävät päivämäärät toukokuun ja elokuun loppupuolella tulevat Helsingistä.”

5. Missä oululaisen kannattaisi mielestäsi käydä tai mitä täällä kannattaa tehdä, jos haluaa nähdä kotikaupunkinsa uusin silmin?

”Suosittelen joskus pyöräilemään vaikkapa Ainolanpuiston halki eri reittiä kuin yleensä. Alueella on suloisia hiljentymisen paikkoja, esimerkiksi Dammisaaren Rapumaja. Tykkään itse myös piipahtaa kasvihuoneella, joka on avoinna läpi vuoden. Se pikkuinen lähdeaukio on aivan ihana rentoutumispaikka.

Keskellä Tuiraa lymyilee todella kaunis alppiruusupuisto. Nykyään sinne pääsee myös esteettömästi ihailemaan kukintaa. Entäs Hietasaaren perukat? Aina superia!

Heinäpäässä on mahtavia mestoja ja erikoisia tunnelmia, esimerkiksi ovela pyöräretki tulee torirannasta lähtien, vesistöä seuraillen etelään. Kuljeskele puistomaisemissa tehtaan kulmilta pyörähtäen Oritkariin katsomaan rauhaisaa meren rantaa ja aurinkoa. Nyt Oritkarista on avattu myös Kempeleenlahden ulkoilureitti Vihiluotoon, tästä löytyy infoa Facebookista Vihiluodon kyläyhdistyksen sivuilta.

Itse asun Mäntylässä, josta löytyy sympaattinen lammastila. Lähellä on myös Tahkokankaan metsäalue, jota kaavoitus taitaa uhata lähivuosina. Kannattaa siis tutustua jylhään kuusikkoon nyt. Iinatin hiihtolatu kulkeekin pikkupätkän sen läpi. Summa summarum  – ulkoilu luonnossa on vastapainoa kaikelle.”

6. Olet mukana pyörittämässä Tuiran uimarannan lähettyville ankkuroitua Kesän Saunaa. Millainen projekti se on ollut?

Kesän Sauna on kyllä ollut yksi timanttijuttu. Bongasin Facebookista ilmoituksen, jossa etsittiin porukkaa suunnittelemaan saunaprojektia. Olin heti tikkana paikalla. Muu jengi oli esimerkiksi arkkitehtejä ja mietin, että tästä voi tulla aika kova keissi. Sauna rakennettiin ja se käynnisti toimintansa ”Sata päivää saunaa” -teemalla kesällä 2014.

Erityisesti ensimmäiset viisi vuotta olin tiiviisti mukana somen pyörittelyssä, viestinnässä ja pian hallituksessakin sekä Oulun Rantasaunaseuran puheenjohtaja Markku Seppäsen kanssa kulttuuritapahtumia järkkäilemässä. Viimeiset pari vuotta olen ollut vähemmän mukana, lähinnä sometiimissä, tavallaan mentorina.”

7. Olet mukana niin monessa, että nyt on jo pakko kysyä: miten aikasi riittää kaikkeen? Mitä muuta sinä teet vapaa-ajalla?

”Jossain vaiheessa tajusin, että teen töissä tapahtumia ja tiedotusta ja vapaalla ihan samaa, eli tähän on saatava jotain tolkkua. Omalla vapaa-ajalla rakastan muun muassa kokkailua ystäville, ulkoilua, puutarhan hoitoa ja sienestystä. Sekä vesijuoksua, joka hoksattiin ottaa kaverin kanssa ohjelmistoon noin 4 vuotta sitten. Toivottavasti päästään pian jatkamaan!

Tapahtumahommissa voi joskus olla päällekkäin neljä projektia ja joskus nolla. Siihen on tottunutkin ja vuositasolla työmäärä on osa-aikaisuuden verran.

En pidä kokopäivätyötä minään itseisarvona. Tapahtumatyön rutiinia hankin kokopäiväisenä messuhommissa ja hankehommissa vuosina 2006-2013. Niiden vuosien jälkeen kaipasin erilaista elämää ja halusin jotenkin sujahtaa kaupungin sykkeeseen ja olla taas monessa mukana.”

8. Mitä ajatuksia Oulu 2026 -hanke sinussa herättää?

”Olen pyörähtänyt alkuvuosina hanketta valmistellessa joissain työpajoissa eli kulttuuri-ilmastonmuutos -teema on tuttu mielenkiintoisine alateemoineen. Juuri nyt prosessi on arvovaltaisen valintatiimin hyppysissä. Oulun suunnitelma eli hakukirja on lähtenyt matkaan ja päätös tulee kesällä 2021.

Todellakin toivon, että vuoteen tulisi yhteisöllistä ja merkityksellistä, sekä ihan pientä ja intiimiä että suurempia spektaakkeleita. Ei ole kuitenkaan ajatus tehdä ”kertaluonteista” tapahtumaa vaan tietysti osa teemoista ja tapahtumista halutaan käynnistää heti, kun rahoitus selviää. Itse haaveilen Siivouspäivän jatkoiksi kasvavaa Kierrätysfestaria.

Suhtaudun 2026-hankkeeseen erittäin positiivisesti ja toivon, että sen osallistava ja oululaista itsetuntoa kohottava vaikutus on suuri. Isot peukut!”

9. Millaisena sinä haluaisit nähdä Oulun 10 vuoden kuluttua?

”No yhteisöllisyyshän tässäkin toistuu senkin takia, että meillä on valtavasti yksinasuvia. Jokainen tarvitsee kuitenkin oman lauman. Minulle Kesän Saunan talkoolaisista on kasvanut vuosien varrella jonkinlainen saunaperhe. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla mukana.

Itselleni yksi tärkeä periaate tai ehkä sisäsyntyinen halu on verkostoitua – mutta myös verkottaa. Esimerkiksi jos keskustelen uuden ihmisen kanssa ja hänellä on joku erityinen teema pohdinnassa, mietin, että tästä voisi tietää se ja se ihminen. Olen iloinen, että omien suositusten ja verkottamisen kautta ihmisille on tullut myös työsaumoja. Verkottaminen on yhteinen etu: me täällä Oulussa tarvitsemme kaiken mahdollisen positiivisen meiningin. Haastan kaikki mukaan!

Toki olisi mukava nähdä, että jengi olisi enemmän tekemisissä eri-ikäisten ja eri alaa edustavien ihmisten ja tahojen kanssa. Asiat ja teemat voivat risteytyä hienosti. Juuri käynnistyvä TechArt -hanke tuo teknologiaa ja kulttuuria yhdistäviä kokeiluja muun muassa oululaiseen katukuvaan. Tavoitteiden saavuttamiseksi rakennetaan avoin verkosto eri sisällöntuottajista ja teknologiatoimijoista. Joten #techart kannattaa ottaa kyllä seurantaan. Hanketta rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan Liitto ja toteuttaja on Oulun kaupunki, 2026-hanke.”

10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Hakeudu seuraan jossa keskustellaan, inspiroidutaan ja kannustetaan. Oma lähipiiri ja sen tunnelma on merkityksellinen. Älä aseta omalle mielikuvitukselle tai inspiroitumiselle rajoja.

Maailma näyttää rajoitteet aikanaan, mutta ne edellä ei kannata lähteä liikkeelle. Harmillisesti myös peilistä löytyvä minä on joskus pahin epäilijä. Kokeile, voit hyvinkin onnistua. Jos et ikinä uskalla kokeilla – et koskaan saa tietää, miten olisit voinut onnistua tai mitä uutta olisit voinut luoda!”

Laura Juntunen

Laura Juntunen

Laura on Kaupunnin päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja, joka uskoo taiteen ja kulttuurin parantavaan voimaan.
Laura Juntunen

Laura Juntunen

Laura on Kaupunnin päätoimittaja ja vapaa kirjoittaja, joka uskoo taiteen ja kulttuurin parantavaan voimaan.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp

Saatat pitää myös

Close Menu