Pienet piirit ja hieman pessimistinen asenne – molemmat asioita, joita moni voisi pitää negatiivisina. Taide- ja kulttuurialan tuottaja Taija Jyrkäs näkee ne kuitenkin myös Oulun vahvuuksina.
Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Päivi Mäkelä
1. Kuka olet ja mitä teet?
”Olen Taija Jyrkäs, taide- ja kulttuurialan tuottaja. Päivätyössäni toimin Pohjoisen valokuvakeskuksen tuottajana. Lisäksi olen mukana esimerkiksi Kulttuuriyhdistys Kulttuuribingo ry:n toiminnassa. Alkujani olen kotoisin Kuivaniemen kylästä, joka sijaitsee noin 70 kilometriä Oulusta pohjoiseen. Ouluun muutin vuonna 2008.”
2. Kulttuuribingo avasi kesällä haun uuteen, Oulun kaupunkialueella sijaitsevaan taiteilijaresidenssiin yhdessä useiden eri yhteistyökumppaneiden kanssa. Mistä tässä Oulu-AiR -hankkeessa on kysymys?
”Pitkään on jo puhuttu, että tarvitsisimme tähän kaupunkiin taiteilijaresidenssin. Kulttuuribingolla on ollut vuosien varrella kaikenlaista kansainvälistä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa, ja niiden yhteydessä olemme majoittaneet taiteilijoita esimerkiksi yhdistyksen jäsenten kodeissa.
Ajattelimme, että kenelläkään ei ole kuitenkaan mahdollisuutta laittaa pystyyn omaa täysipäiväistä residenssiä ylläpitävää toimintaa ihan tuosta noin vain. Niinpä päätimme kerätä yhteen kaikki paikalliset toimijat, joilla voisi olla tarvetta tällaiselle taiteilijoiden majoitukselle. Saimme idealle projektirahoituksen Taiteen edistämiskeskukselta (Taike).
Nyt meillä on vuoden 2021 loppuun saakka taiteilijoille residenssiasunto Tuirassa sekä työtila Pikisaaressa, OSAO:n vanhoissa tiloissa.
Avasimme residenssiin avoimen, kansainvälisen haun tänä kesänä. Ajatus oli, että haku olisi jatkuva, mutta se tulikin täyteen jo elokuun aikana, eli tarvetta tällaiselle selkeästi on. Mukaan valikoitui sekä kansainvälisiä että suomalaisia taiteilijoita. Kuka tahansa organisaatioverkostomme jäsen voi tuoda residenssiin omia tekijöitään. Esimerkiksi Kulttuuriosuuskunta Ilme tuo residenssiin Kehä-festivaalin taiteilijoita ja Flow Productions puolestaan kansainvälisiä sirkustaiteilijoita.
Seuraavaksi tavoitteena on hakea hankkeelle jatkorahoitusta, jotta voisimme vuokrata asunnon myös ensi vuonna.”
3. Millaiselta residenssitoiminta Oulun seudulla vaikuttaa?
”Lähin residenssi, joka toimii ympäri vuoden, on Iissä. Siellä Taidekeskus Kulttuurikauppilassa on kaksi ihmistä vetävä residenssi. Taikabox ry järjestää Varjakan saarella tuotantoresidenssiä, johon he kutsuvat taiteilijoita tekemään ryhmissä produktioita ja uusia avauksia. Hailuodossa toimii puolestaan Kulttuuritalo Päiväkoti. Sitten seuraava residenssi taitaakin sijaita Kärsämäellä, eli eihän sitä toimintaa täällä kauheasti ole. Varsinkaan tässä Oulun ytimessä ei ole ollut ympärivuotista residenssitoimintaa.
Vaikka me suomalaiset ehkä ajattelemme, että taiteilijoille on jotenkin eksoottista mennä maalaismaiseman hiljaisuuteen rauhoittumaan, olen itsekin päätynyt vuosien varrella majoittamaan omassa kodissani sellaisia Ouluun tulleita taiteilijoita, joille hiljaiseen kyläympäristöön meneminen onkin ollut aikamoinen shokki. Oulun kaupunkikin on todella hiljainen paikka ihmiselle, joka tulee tänne jostain suuresta kaupungista – maalaismaisemasta nyt sitten puhumattakaan.
Residenssitoiminta on kuitenkin tärkeää. Residenssiin tuleva taiteilija saa irtautua arjesta ja prosessoida projektiaan kaikessa rauhassa. Muualta tulevat taiteilijat inspiroituvat uudesta paikasta ja muistuttavat meitä kaupunkilaisia itseämmekin siitä, millainen uniikki paikka Oulu on. Kaupunkilaiset pääsevät nauttimaan myös taiteilijoiden työn hedelmistä, sillä useinhan residenssijakson päätteeksi on syntynyt joku tuotos, esimerkiksi esitys tai näyttely.
Residenssiin saapuvien taiteilijoiden mukana kaupunkiin tulee uusia ja erilaisia taiteen muotoja, joista meidän paikalliset taiteilijammekin voivat inspiroitua. Mielestäni on merkittävää, että hekin saavat tätä kautta kehittää omaa taiteellista työtään ja luoda kansainvälisiä kontakteja, jotka ehkä sitten vuorostaan mahdollistavat heille ulkomaille lähtemisen.”
4. Miksi taiteilijan kannattaa tulla juuri Ouluun?
”Oulun taidekentän vahvuuksia ovat sen moninaisuus, monimuotoisuus sekä poikkitaiteelliset produktiot. Näen Oulun rikkautena sen, että meillä on paljon muusikoita, kuvataiteilijoita ja laaja esitys taiteen kentän eri puolia, ja kaikki tuntevat toisensa. Löydämme aina jonkun kontaktin, jonka kanssa tehdä erilaisia juttuja.
Oulussa vallitsee myös sellainen leppoisuus, jonka toivoisi olevan meidän käyntivalttimme. Sana pitäisi saada kiertämään, että tänne on hyvä tulla ja ihmiset viihtyvät.”
5. Miltä näyttää Pohjoisen valokuvakeskuksen syksy ja talvi 2021?
”Meillä avautui 3. syyskuuta suuri Kenen luonto? -näyttely, joka yhdistää luontokuvaa ja nykyvalokuvataidetta. Kyseessä on iso avaus, jota on odotettu, sillä se siirtyi viime vuodesta tälle syksylle koronatilanteen takia. Näyttely levittäytyy valokuvagalleriamme lisäksi Valve-galleriaan ja Ikkunagalleriaan. Kuukauden kuvissa avautui Seija Ulkuniemen maalaustaiteen historiaa käsittelevä näyttely. Luvassa on hyvin abstrakteja, jopa maalauksellisia valokuvia.
Seuraavaksi päägalleriaan on luvassa ruotsalaisen Elin Bergen näyttely. Uumajasta tuleva Berge on tehnyt feminististä valokuvaa, jossa hän tarkastelee naisen roolia esimerkiksi mytologioiden ja metsästyskulttuurin kautta.
Loppuvuodesta on vielä Muu ry ja Flash – Valotaiteen yhdistyksen Material Light -näyttely, Oulun kameraseuran street kuvaus -työpajan näyttely, Tanja Koistisen Venäjän öljypolitiikkaa kritisoivista valokuvista koostuva näyttely sekä Kuukauden kuvissa Reetta Breilin.”
”Pystyn yhdistämään nykyisessä työssäni kaikkia eri intohimojani. Tuottaminen on kombinaatio kaikkea, mitä tykkään tehdä.”
6. Miten sinusta tuli tuottaja? Ja mitä visuaalisen taiteen tuottaja oikeastaan tekee?
”Kun lähdin aikoinaan opiskelemaan, en oikeastaan edes tiennyt, että tällainen ammatti on olemassa. Aluksi ajattelin, että minusta tulee taiteilija. Se kuitenkin jäi, kun ymmärsin miten vaikeaa alalla on tulla toimeen. Sitten kiinnostuin lavastamisesta, seuraavaksi graafikon urasta. Mikään ei kuitenkaan tuntunut täysin sopivalta.
Minusta tuli tuottaja varmaan silloin, kun pääsin Taidekeskus Kulttuurikauppilaan töihin. Sen työn kautta löysin oman urani. Huomasin, että tässä pystyn yhdistämään kaikkia eri intohimojani. Kun esimerkiksi ripustan näyttelyä, käytän lavastajan ajatuksia, ja kun teen viestintää, hyödynnän graafikon taitoja. Tuottaminen on kombinaatio kaikkea, mitä tykkään tehdä.
Visuaalisen taiteen tuottaminen on aika tuore ala, enkä tiedä onko Suomessa kovin montaa tällaista työpaikkaa. Muutamilla organisaatioilla on olemassa näyttelykoordinaattoreita, jotka tekevät samantyyppistä työtä.
En tiedä, mikä koulu olisi voinut antaa valmiit työkalut siihen, mitä tänä päivänä teen. Toki olin suorittanut opintojen aikana esimerkiksi mediatuottajan opintoja ja projektinhallintakursseja, mutta koen, että ennen kaikkea olen opettanut itse itseni työmaailmassa. Kaikki työpäivät ovat edelleen sellaisia, että opin jotakin uutta.”
7. Olet pitänyt aikanaan myös muutamia omia taidenäyttelyitä. Vieläkö taiteellinen tekeminen jatkuu?
”Ei, ei enää. Ehkä nyt voisi sanoa, että kuratointi on sellainen oma juttuni, joka voisi tulla tuottamisen rinnalle. Esimerkiksi elokuussa Pikisaaressa esillä ollut Katso -näyttely oli minun ja Kulttuuribingon puheenjohtaja Heikki Palomaan kuratoima kokonaisuus. Lisäksi olen aiemmin kuratoinut Ränni-galleriaa.”
8. Millainen kulttuurikaupunki Oulu mielestäsi on?
”Mielestäni Paska Kaupunni -slogan kuvastaa meitä aika hyvin. Meillä on pessimistinen näkökulma vähän kaikkeen. Ajattelemme, että ei Oulussa tehdä kauheasti mitään ja mikään ei ole oikein minkään arvoista. Tuo asenne antaa kuitenkin tilaa kokeiluille: ei ole paineita onnistua missään, koska kaikki menee kuitenkin pieleen. Samalla pessimistisyydestä syntyy hyvin mielenkiintoista alakulttuuria, jolla ei kerskuilla tai liikaa huudella, että mitä tehdään tai mitä tapahtuu. Ajattelenkin, että juuri alakulttuurit ovat tämän kaupungin vahvuus.
Olen myös ääretön nykytanssin fani, joten minulle Flow Productions on tämän kaupungin maamerkki kulttuurin saralla. Ja tietysti Pohjoinen valokuvakeskus täytyy mainita, olemmehan valtakunnallisestikin merkittävä valokuvataiteen keskus. Jos vertaa Suomen yhdeksää valokuvakeskusta, me olemme niistä kansainvälisin toimija.”
9. Entä millaisena haluaisit nähdä Oulun 10 vuoden päästä?
”Kovastihan täällä on koko ajan puhuttu siitä museokeskuksen rakentamisesta. Joko se toteutuu?
Tässä kaupungissa on myös olemassa arkkitehtuurikoulu, joka ei mielestäni näy kaupunkikuvassamme millään tasolla, vaikka nytkin rakennetaan koko ajan uusia rakennuksia sekä yksityisellä että julkisella puolella. Toivoisinkin, että tulevaisuuden rakentamisessa näkyisi rohkea arkkitehtuuri ja julkisen taiteen sijoittaminen eri paikkoihin. Toivottavasti kulttuuripääkaupunkihanke aiheuttaa sellaisen positiivisen kaupunkikuvan muutoksen, joka näkyisi kaikille koko ajan ja joka päivä.”
10. Mikä on paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?
”Pahinta on olla tekemättä mitään. Mielestäni on tärkeää tehdä koko ajan jotain. Kaikki teot eivät tietenkään johda mihinkään, mutta toiset johtavat. Tekeminen aiheuttaa lumipalloefektin.”