Valo- ja videokuvaaja Päkä Rehun ensimmäinen näyttely avautui Pohjoiseen valokuvakeskukseen helmikuun alussa.

Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Sirja Eskelinen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Päkä Rehu eli Päivi Tuomaala, valo- ja videokuvaaja. Päkä Rehu on taiteilijanimeni, joka syntyi ryhtyessäni yrittäjäksi. Se on lempinimeni ja tyttönimeni yhdistelmä.

Työkseni teen valokuvaa ja videota, pääosin kaupallisesti erilaisille yrityksille. Toimin Oulussa mutta myös muualla Suomessa, ihan missä vain tarvitaan.

Lisäksi maalaan ja valokuvaan elämää ympärilläni myös ihan omaksi ilokseni.”

2. Valokuvanäyttelysi Rehunkylä avautui 2. helmikuuta Pohjoisessa valokuvakeskuksessa. Millainen näyttely on kyseessä?

”Nimensä mukaisesti näyttely kertoo kotipaikastani Rehunkylästä, sen työteliäästä elämästä sekä yhteisöllisyydestä, joka on nykyään aika harvinaista. Rehunkylässä on sellaista menneen ajan meininkiä: kuka vain voi kävellä tupaan milloin vain ja jäädä istuskelemaan siihen lupaa kyselemättä.

Tarkalleen ottaen Rehunkylää ei ole olemassa missään kartoissa. Se on paikka, jossa isäni kotitalo sijaitsee, ja johon kolme veljeäni on tehnyt itselleen kodin. Lisäksi pihapiiristä löytyy mökkini, jolla on valtavasti tunnearvoa, sillä väsäsin sen isäni kotitilan niin sanotulle kesäpuolelle, joka on rakennettu jo 1930-luvulla. Rakennuksen hirret ovat alkujaan 1800-luvun sotilastorpasta.

Rehunkylässä sattuu ja tapahtuu, ja vietämme sisarusteni perheiden kanssa paljon aikaa yhdessä. Esimerkiksi kesäiltaisin meillä on tapana istuskella porukalla nuotiolla, paistaa makkaraa ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä.

Nyt esillä oleva näyttely koostuu aidoista hetkistä ja niiden aikana otetuista valokuvista, joita olen ottanut vuosien varrella. Kuvia on vuodesta 2016 kesään 2021.”

3. Tämä on ensimmäinen näyttelysi. Miten se sai alkunsa?

”Olin haaveillut omasta näyttelystä jo useamman vuoden ajan. Minulla oli kuitenkin liian korkeat vaatimukset itseäni kohtaan. Ajattelin, että jotta näyttely kannattaa tehdä, sen täytyy olla jotain aivan ennenkuulumatonta ja poikkeuksellista, eikä mielikuvitukseni riittänyt sellaiseen. Niinpä haave tomuttui.

Jokunen vuosi sitten menin ystäväni kanssa Kati Leinosen näyttelyyn Valveelle. Kuuntelin, kun Leinonen kertoi, miten hänen näyttelynsä oli rakentunut, ja keskustelin siitä hänen kanssaan avajaisten aikana. Se oli merkittävä kohtaaminen. Tajusin, ettei näyttelyn tarvitse olla mitään maailmaa mullistavaa, vaan sitä omaa työtä, omaa jälkeä, jota minä jo valokuvatessani tein.

Aloin puhua haaveesta ääneen myös muille. Silloin tuottaja Taija Jyrkäs vinkkasi, että Aulagalleriaan oli haku päällä. Laitoin hakemuksen, ja silloin asiat lähtivätkin sitten etenemään. Päätös tuli jo 1,5 vuotta sitten, mutta näyttely on siirtynyt muutaman kerran koronatilanteen takia.

On ollut hienoa rakentaa kokonaisuutta näyttelyä varten. Valokuviin suhtautuu aivan eri tavoin kuin normaalisti. Joku kuva, jota en olisi ehkä ajatellut edes käyttäväni, voikin muuttua yhtäkkiä merkittäväksi. Kuvat myös näyttävät aivan toisenlaisilta, kun ne on kehitetty suuriksi ripustusta varten. Seinällä kuvat näkee aivan uudella tavalla, erilaisesta näkökulmasta kuin tietokoneen näytöllä.”

”Rehunkylässä sattuu ja tapahtuu.”

4. Päätyöksesi toimit valo- ja videokuvaajana, ja tuotat yrityksille kuvaa markkinointia varten. Miten sinusta tuli valokuvaaja?

”Aloin kuvaamaan parikymppisenä täysin harrastusmielessä. Aika pian päädyin kuvaamaan häitä ja muita juhlia päivätöiden ohessa.

Olin töissä vakuutusalalla, mutta se ei ollut yhtään minun juttuni. Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin uskalsin lähteä tavoittelemaan muita unelmia. Haaveilin yrittäjyydestä, mutta en tiennyt mitä minä voisin yrittää. Kaikki viisaat olivat nimittäin kertoneet, ettei hyvää harrastusta kannattaisi pilata tekemällä siitä ammattia. Toistuvasti kuuli myös sitä, ettei kuvaamalla voisi elää. Lopulta en enää sietänyt työtä, jossa en voinut olla koko sydämelläni mukana. Nyt olen kuvannut työkseni jo kuusi vuotta.

Yritystoiminta lähti liikkeelle askel kerrallaan. Aluksi tein sitä osapäiväisesti, mutta hiljalleen siitä kasvoi kokopäiväinen työ. Olin pitkään täysin itseoppinut, mutta sittemmin olen suorittanut vielä Helsinki Design Schoolissa valokuvaajan tutkinnon.

Tykkään työstäni valtavasti. Enkä sano kenellekään, että älä pilaa harrastustasi – päinvastoin. Ainakin omalle kohdalleni se on ollut vain hienoa. Valokuvaamista harrastaessa kamera saattoi ajoittain jäädä pölyttymään kaapin perälle pitkäksikin ajaksi. Nyt minulla on joka päivä aikaa ja syitä kuvata.”

5. Millainen toimintaympäristö Oulu on luovan alan yrittäjälle?

”Oulussa on paljon yritteliäisyyttä ja paljon pieniä pk-yrityksiä. Vaikka markkinat ovat meillä tietenkin pienemmät kuin esimerkiksi Helsingissä, minä kuitenkin näen, että tälle työlle on täälläkin kysyntää, sillä kyselyitä tulee jatkuvasti. Nykyään melkein kaikki tarvitsevat valokuvia ja videoita markkinoinnin tueksi esimerkiksi nettisivuille ja somesisältöjä varten.

Joskus yrittäjyyden alkuaikoina kävin verkostoitumistapahtumissa, mutta en enää. En oikein ole sellainen myyjä-tyyppi. Sen sijaan asiakkaat suosittelevat minua eteenpäin, ja sitä kautta tulee aina uusia asiakkaita. Olen aina ajatellut, että työ pitää tehdä niin hyvin, että se myy itse itseään. Ja niin kai siinä on sitten käynytkin.”

6. Mikä on suosikkipaikkasi Oulussa?

”Jos kaipaan silmänruokaa, menen Tuiran rantaan. Se on kaunis paikka, käyn siellä usein lenkkeilemässä ja avannossa. Myös Ainola on upea vuodenajasta riippumatta.”

7. Millainen kulttuurikaupunki Oulu mielestäsi on?

”Oulu on monipuolinen kulttuurikaupunki, joka tarjoaa mahdollisuuksia monenlaiseen makuun. Täällä riittää koettavaa, tehtävää ja nähtävää. Uskon, että valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi kertoo myös siitä, että meillä tehdään kulttuuria tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti.

Oululaiset myös arvostavat kulttuuria, sen osoittaa jo se, miten ahkerasti täällä käydään tapahtumissa. Esimerkiksi Lumo-festivaali veti ihan valtavasti väkeä. Toivottavasti se arvostus näkyy myös taloudellisesti. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen asia.”

8. Entä millaisena haluaisit nähdä Oulun 10 vuoden päästä?

”Haluaisin, että Oulu olisi elinvoimainen ja haluttu asuinpaikka. Ja pääosin uskonkin, että se tulee olemaan niin. Me olemme lähellä pohjoista ja meillä on paljon tarjottavaa. Oulu on yksinkertaisesti huippu paikka.”

9. Näyttelysi on nähtävissä Valveen Aulagalleriassa helmikuun loppuun saakka. Mitä voimme odottaa sinulta seuraavaksi?

”Kyllä minä ajattelen, että voisin joku päivä järjestää toisenkin valokuvanäyttelyn. En usko, että tämä jää tähän.”

10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Mitä sitä toisia ohjeistamaan, kukin menee omaa polkuaan. Mutta ehkä valokuvaajan näkökulmasta voisin antaa vinkin: kuvatkaa arkea.

Arkea on elämässämme todella paljon, mutta se on täynnä hetkiä, jotka ovat todella kuvauksellisia. Uskon, että kun tulevaisuudessa haluamme katsoa taaksepäin ja muistella, millaista elämämme on ollut ja miten se on muuttunut, arvostamme sitä, että olemme kuvanneet juuri arkea.”