Oululainen runoilija, teatterintekijä ja kulttuuriharrastaja Nina Juustila-Cevirel julkaisi toisen runoteoksensa Vällyihin valuva jo viime vuoden lopulla, mutta teoksen julkkareita päästiin juhlistamaan vasta helmikuussa. Juustila-Cevirelille runoudessa parasta on leikki.

Teksti: Katariina Sarja
Kuvat: Sirja Eskelinen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Nina Juustila-Cevirel. Teen pääasiassa esittävää taidetta, teatteria ja runoja luomisesta ja kirjoittamisesta esittämiseen ja ohjaamiseen asti. Tykkään myös yhdistellä eri taiteenlajeja keskenään ja kokeilla vähän hullujakin juttuja.

Neulon ja joogaan päivittäin. Opiskelin pari vuotta tietojenkäsittelytieteitä, mutta vaihdoin alaa, ja tällä hetkellä opiskelen luokanopettajaksi.”

2. Uusin runoteoksesi Vällyihin valuva julkaistiin loppuvuodesta 2021. Miten teos sai alkunsa, ja millainen sen kirjoitusprosessi oli?

”Teos on hakenut muotoaan kolmen vuoden ajan erinäisillä nimillä ja sisällöillä. Se on ollut välillä lähes julkaisukelpoinen, sitten jäänyt muhimaan ja pian taas radikaalisti muuttunut. Äitiyslomalla sain kunnolla aikaa tuijotella rauhassa ikkunasta ja kirjoittaa juuri ne oikeat runot tukemaan näitä matkalla mukaan tarttuneita tekstejä.

Kirjoitusprosessini on spontaani: kynä ja vihko kulkevat joka paikkaan mukana, ja kirjoittelen pieniä ajatuksia ylös, jos ne tuntuvat jotenkin täyteläisiltä. Myöhemmin palaan näihin hetkiin ja pätkiin uudestaan, ja jatkan ajatusta. Se tuntuu sellaiselta ideoinnilta tai aivoriiheltä menneisyyden itsen kanssa.”

3. Millaisia teemoja Vällyihin valuva käsittelee?

”Elämässä toistuvia syklejä, oman itsen ristiriitaisuutta, luontoa ja sen ihmettelyä, ihmissuhteita ja kohtaamisia. Teoksessa mennään neljän eri teeman läpi: liiasta kotoisuuden ja asettuneisuuden tunteesta kohti siitä irtautumista ja matkaan lähtöä, jossa etsitään jotain uutta, jännitystä ja innostusta.

Kolmas teema on unenomainen ja todellisuudesta irtaantuva, jossa elämä ei tunnu enää omalta tai todelliselta. Siitä ajaudutaan syleilyyn, palataan turvalliseen, mutta uudenlaiseen normaaliin, takaisin vällyjen väliin.”

4. Mistä inspiroidut?

”Unista, muistoista, tarinoista ja biiseistä. Toisten tekemän taiteen kokemisesta on myös helppo inspiroitua ja poimia jotain piirteitä. Mun on vaikea inspiroitua tai keksiä jotain kiinnostavaa jostain juuri nyt tapahtuvasta. Sen sijaan kirjoitan juttuja ylös, jotta voisin muistella niitä myöhemmin.

Tykkään lisätä mausteita ja tarinaa runoihin jälkeenpäin ja makustella esimerkiksi runon rakennetta rauhassa ajan kanssa.”

5. Vällyihin valuva on toinen runoteoksesi. Esikoisesi Kuistilla empien julkaistiin vuonna 2017. Miksi kirjoitat runoutta?

”Runoudessa parasta on leikki: sanoilla ja äänteillä, runon muodolla, tapahtumilla ja totuuden ja keksityn vuorottelulla. Tykkään siitä, että voin kertoa pieniä tarinoita tai jakaa jonkun tietyn tunnelman, joka tuntuu itsestä niin pakahduttavan ihanalta tai omituiselta, ettei se voi olla vain minua varten.

Aloitin runojen kirjoittamisen lukiossa ystäväni kanssa. Kirjoitettiin runoja sana kerrallaan vuorotellen ja luotiin kokoelma Tussia paperille, jota ei vielä valitettavasti ole julkaistu missään. Sitä kautta innostuin kirjoittamaan rennommin jokapäiväisistä asioista ja omista kokemuksistani.

Kuistilla empien oli ensimmäisenä runokokoelmana sellainen, että piti vain saada kaikki runot nopeasti kasattua kirjaksi ja puskea ulos maailmaan. Vällyihin valuva taas on tarkemmin harkittu ja luotu kokonaisuus, toki myös selkeästi runokokoelma.”

”Tykkään siitä, että voin kertoa pieniä tarinoita tai jakaa jonkun tietyn tunnelman, joka tuntuu itsestä niin pakahduttavan ihanalta tai omituiselta, ettei se voi olla vain minua varten”, Juustila-Cevirel kertoo.

6. Olet myös teatterintekijä, ja ollut mukana erilaisissa tapahtumatuotannoissa. Mitä taide ja kulttuuri merkitsevät sinulle?

”Taiteen tekeminen ja luominen tulee jostain syvältä, ehkä se on osa ihmisen perusolemusta. On pakko luoda jotain ja heittäytyä, jotta tuntee olevansa elossa. Yhdessäolo ja tekeminen sekä erilaisten kokemusten tarjoaminen ovat tärkeimpiä asioita minulle taiteessa. On myös tosi mielenkiintoista saada tutkia ja kokea toisten maailmankuvaa ja persoonaa heidän tekemänsä taiteen läpi.

Kulttuuri taas on sellaista heimossa elämistä, joka omalta osaltaan auttaa muodostamaan omaa identiteettiä ja luomaan yhteyttä ympärillä olevaan yhteisöön. Varsinkin näin globalisoituneessa maailmassa voi tuntea olevansa aika yksinäinen, ja minulle esimerkiksi kulttuuritapahtumat ovat tosi tärkeitä siinä, että kokee olevansa osa jotain yhteisöä. Suurin osa mun ystävyyssuhteista on saanut alkunsa jonkin kulttuuri- tai taidetapahtuman yhteydessä. Ja avioliitto.”

7. Kenen tulisi lukea Vällyihin valuva?

”Heh, kaikkien tietysti! En nyt keksi ketään, kenen ei pitäisi. Jotkut lukevat samaistuakseen ja jotkut yllättyäkseen. Luulen, että tässä on mahdollisuutta molempiin.”

8. Millainen kulttuurikaupunki Oulu mielestäsi on?

”Monipuolinen, kotikutoinen ja potentiaalia on paljon. Tekijöitä ja tuottajia löytyy pilvin pimein ja pieniä tapahtumia on laidasta laitaan jatkuvasti. Kulttuuriympäristö on salliva ja kannustava uusienkin juttujen kokeilemiseen.

Ihan viime vuosina olen huomannut, että avoimet tapahtumat ja erityisesti nuorille suunnatut ilmaiset tapahtumat ovat lisääntyneet, mikä on ihan huippu juttu. Tapahtumat ovat myös monipuolistuneet niin, että kaikille löytyy varmasti jotain mielenkiintoista.”

9. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on taiteen ja kulttuurin saralla?

”Aion kirjoittaa, kokeilla uusia juttuja ja inspiroitua samaan tahtiin, jatkaa tapahtumiin osallistumista sekä olla mukana niiden tekemisessä. Nyt julkaisun jälkeen on tiedossa muutamia tilaisuuksia, joissa pääsen lukemaan runoja ja muuten esiintymään.

Kesällä on sitten suunnitelmissa tehdä teatteria ja koluta läpi tapahtumia. Vauvan kanssa tapahtumat ovat luultavasti vähän eri kategoriaa kuin ennen, mutta eiköhän me löydetä meille sopivia!”

10. Paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Kaikki muuttuu koko ajan, eikä tilanteisiin kannata takertua liikaa. Antaa elämän tulla ja mennä. Hengähtää tasaisin väliajoin ja tarkkailla omaa ympäristöä, painaa mieleen jotain kaunista, omituista tai hauskaa.”