Matkabloggaaja Inka Khanji rakastaa Oulun murretta ja arvostaa Suomea mutta kaipaa silti koko ajan jonnekin muualle.
Teksti Laura Tauriainen
Kuva Mikko Törmänen
1. Kuka olet ja mitä teet?
”Olen Inka Khanji, bloggaaja, toimittaja, seikkailija ja ninja.”
2. Blogisi Archie Gone Lebanon voitti vuoden 2015 Blog Awardsissa parhaan matkablogin palkinnon. Mitä voitosta seurasi?
”Vaikka mitä! Oli vaikea tajuta sillä hetkellä, kuinka iso juttu se oli. Aika nopeasti minulle valkeni, että nyt muutkin näkevät työn, jonka olin blogin eteen tehnyt.
Ei mennyt kauaa, kun minua alettiin pyytää kouluttajaksi eri tilaisuuksiin, ja yhteistyökumppanit huomasivat blogini eri tavalla. Palkinto on hyvä referenssi ja markkinointikeino, joka kannattaa kirjoittaa blogin CV:hen.
Palkinto oli minulle myös henkilökohtaisesti hirveän tärkeä asia, koska olen kirjoittanut blogia niin pitkään.
Oli kiva, että matkablogit huomioitiin sen tasoisessa gaalassa ensimmäisen kerran ikinä Suomen blogihistoriassa. Myös ehdolla ollut Pingviinimatkojen Milla on ystäväni. Jännitimme gaalassa käsi kädessä, että kumpi voittaa. Olimme päättäneet, että jompikumpi vie palkinnon.”
3. Olet kirjoittanut blogiasi seitsemän vuoden ajan. Millä tavalla tämän päivän Inka poikkeaa juuri bloginsa perustaneesta Inkasta?
”Kaikin tavoin! Kun aloitin, bloggasin pelkästään omaksi huvikseni ja sukulaisille ja ystäville. Nyt ympärille on tullut kaikkea muuta. Yhteisö, jossa on vakilukijoita, jotka tunnistan jo ensimmäisiltä vuosilta.
Täytyy myöntää, että myös tuo palkinto nosti fiilistä ja sitä, millainen koen olevani bloggaajana. Se on ehkä sellainen pätevyyden merkki.
Blogin kautta olen löytänyt itsestäni uusia puolia myös reissaajana. Kun perustin blogini, olin matkaillut vain Euroopassa. En silloin ollut mieleltäni vielä Amerikka-kerhossa. Mutta kun lähdin ensimmäistä kertaa New Yorkiin, bloginikin meni siihen suuntaan. Olen käsitellyt aika paljon Jenkeissä reissaamista.
Kirjoittajana toivon ja uskon kehittyneeni valtavasti, valokuvauksesta puhumattakaan. Yksi syy blogin perustamiselle oli se, että halusin saada kuvia ja tekstiä julki jatkuvalla syötöllä. Huomaan teksteistäni ja kuvistani, että johonkin suuntaan on menty. Olen siihen tyytyväinen.”
4. Mikä on oudoin paikka, jossa olet nukkunut?
”Kävin juuri Keniassa työmatkalla. Sillä reissulla yövyimme Masai Maran kansallispuiston viereisissä telttakylissä, joissa pimeän tullen ei saanut kulkea ulkona yksin. Jos halusi mennä ulos, piti pyytää masai-heimoon kuuluvia miehiä saattajaksi. He olivat meille turvana, koska teltan vieressä saattoi olla leijonia, sarvikuonoja tai virtahepoja.
Teltan sisällä oli oikeat sängyt, juokseva vesi, kylpyhuone ja vessa. Oli siistiä nukkua siellä kaikkien mukavuuksien keskellä, kun ei voinut olla varma, onko ulkopuolelta kuuluvan äänen aiheuttanut vaikkapa hyeena tai seepra.”
5. Kuvaile sitä tunnetta, jota kaukokaipuuksi kutsutaan.
”Arvostan tosi paljon sitä, mitä Suomi tarjoaa. On puhdas luonto ja ilma, kaikki toimii ja minua ymmärretään. Silti on koko ajan fiilis, että haluaa jonnekin muualle, uuteen ja erilaiseen, seikkailuelämyksen äärelle. Ei pysty keskittymään täysillä hetkeen, koska toivoo olevansa jossain muualla.
Kaukokaipuu sisältää epärealistisia toiveita. Vaikkapa, että olisi kiva olla Trans-Siperia-junassa tai Australiassa mangofarmilla. Jos ne toteutuisivat, ajattelisi, että oliko tämä nyt sitä, mitä halusin.
En halua antaa sellaista kuvaa, ettei se, mitä täällä on, ole hyvää. Vaikka arvostaakin sitä mitä on, silti kaipaa jotain lisää. Ei ole mihinkään oikein tyytyväinen.”
6. Mitä hyötyä pitkästä taekwon-do-taustasta on matkustellessa?
”Siitä on yllättävän paljon hyötyä. Ei ehkä niinkään käytännön tasolla, vaan henkisellä tasolla. Minua ei oikeastaan pelota kulkea ikinä missään. En ole ikinä joutunut käyttämään taitojani.
Olen treenannut 16 vuotta. Se on tuonut tietynlaisen itsevarmuuden. Vaikka olenkin aika lyhyt ja pieni naisihminen, sillä ei ole mitään väliä, koska pystyn tekemään jotakin, jos on tarvis. Osaan ennakoida.
On ollut monia sellaisia tilanteita, joissa olen kokenut oloni epämukavaksi ja joissa saattaa potentiaalisesti tapahtua jotakin, jos en pelaa korttejani oikein. Olen käynyt mielessäni läpi uhkatilanteita ja se on auttanut minua liukenemaan jo ennen kuin mitään on tapahtunut.”
7. Olet kotoisin Yli-Iistä. Mitä eksoottista sieltä löytyy?
”Olen koettanut miettiä tätä. Kun matkustan Suomessa jollekin pienelle paikkakunnalle, odotan upeita luontonähtävyyksiä ja ihania maisemia. Haluan etsiä ne ja mennä niiden äärelle. Mutten ikinä ajattele sillä tavalla Yli-Iistä.
Jossain vaiheessa tajusin, että minun täytyy kaivaa esiin ne Yli-Iin upeimmat salaiset helmet. Kysyin isältäni esimerkkejä. Toki olen itsekin asunut siellä 18 vuotta, mutta ne hienoimmat paikat ovat ehkä jääneet näkemättä.
Helsinkiläistyneelle jollain tavalla eksoottista on Yli-Iin pieni tunnelma. Kaikki tuntevat toisensa. Sehän on monien pikkupitäjien ongelma silloin, kun siellä asuu. Mutta kun tarkastelee ulkopuolelta, pienet paikat vaikuttavat pääasiassa vain sympaattisilta ja kiehtovilta.”
8. Missä asioissa Oulu voittaa muun maailman?
”Murteessa. Oulun murre on maailman paras.
Oulu on minulle sellainen paikka, jossa koen olevani täysin kotona. Ei tarvitse olla varuillaan eikä esittää mitään vaan voi olla oma itsensä.
Ihmiselle, jolla ei ole tänne tunnesidettä, sellainen syntyy nopeasti. Tänne on helppo päästä sisään. Oululaiset ottavat ihmiset sellaisena, kuin he ovat.”
9. Missä oululaisen kannattaisi käydä tai mitä tehdä, jos haluaisi jotain uutta irti kotikaupungistaan?
”Olen missannut Oulun luontokohteet täysin. Vasta sen jälkeen, kun muutin pois, olen alkanut tutustua niihin.
Koitelin kosket ovat tulleet uudella tavalla tutuksi. Koiteli ja Hailuoto ovat paikkoja, joita aina nostan esille. Ne ovat mielestäni hyvin erityislaatuisia ja helposti saavutettavissa.
Suosittelen siis etsimään Oulun luontokohteita, koska niitä on. Oulu yllättää.”
10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.
”Lähde. Maailma odottaa, ja sinne kannattaa mennä nyt. Parasta Oulussa on se, että vaikka se muuttuukin koko ajan, se on silti aina täällä. Ouluun voi aina tulla takaisin.”