Oulussa vallitsee viriili oluen ja viskin maistelukulttuuri. Yhä useampi innostuu myös panemaan olutta. Toisille siitä tulee yritystoimintaa.
Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Laura Juntunen, Iina Tauriainen
Miten alkoholia voi harrastaa? Jos paikallisilta olut- ja viskiharrastajilta kysytään, niin hyvinkin monella eri tavalla.
Yksi panee, toinen maistelee. Kolmas kiertää panimoita ja tapahtumia, neljäs seuraa ravintoloita mobiilisovelluksella. Kyse on ennen kaikkea mielenkiinnosta, siitä, että haluaa kokeilla erilaisia makuja. Muuta ei lopulta vaadita, että voi kutsua itseään harrastajaksi.
Ja heitä Oulussa riittää. Kaupungissa on esimerkiksi toiminut jo vuodesta 1989 lähtien Suomen aktiivisin olutseura. Oulun Olutseura järjestää erilaisia jäsentapahtumia, kuten kuukausittain järjestettäviä jäseniltoja, maistelutilaisuuksia ja retkiä. Tapahtumillaan seura tukee paikallisia olutravintoloita, -panimoita ja -tapahtumia.
Seuran puheenjohtaja Juha Matilainen kertoo, että vuosien saatossa paikallisten harrastusmahdollisuudet ovat laajentuneet merkittävästi. Siitä on osin kiittäminen myös seuraa itseään.
”Olutseuran alkuaikoina saatavilla olleiden erikoisoluiden valikoima on ollut hyvin suppea ja yhdistys on ollut aktiivisesti vaikuttamassa valikoiman kasvattamiseen. Nykyisin tarjolla on lukematon määrä eri valmistajien oluita ja oluttyylejä, joten jäsenistön toimintakin on paljolti keskittynyt oluiden maisteluun. Kuitenkin olutkulttuuriin kuuluva yhteisöllisyys ja yhdessä oleminen on säilynyt toiminnan keskiössä.”
Seuran jäsenmäärä on ollut viime vuodet kasvusuuntainen.
”Jäsenen ei tarvitse olla kotiolutharrastaja tai syvällinen tietäjä, riittää että on kiinnostunut oluista”, Matilainen huomauttaa.
Hän kiittelee sitä, että harrastaminen on Oulussa varsin helppoa ja antoisaa. Valikoima on laaja, ja myyntiliikkeissä saa asiantuntevaa palvelua. Myös lähialueiden panimoilla on omat erikoisuutensa, jotka maistuvat kuluttajille myös Oulun ulkopuolella.
”Oulussa on todella helppoa päätyä keskustelemaan oluista, kun olet maistelemassa tai ostamassa niitä. Pysähtyessäsi maistamaan uutuuksia päädyt hyvin usein arvioimaan olutta toisen olutharrastajan kanssa, joka on sattunut paikalle samasta syystä.”
Jos oluen tekeminen itsessään kiinnostaa, Matilainen vinkkaa, että Oulun Olutseura tulee järjestämään syksyn aikana myös jäsentapahtumia oluen panemisen ja olutmaisteluiden merkeissä.
”Aloittelijalle suosittelisin pohtimaan millaisesta mausta pitää. Onko se katkeruutta, happamuutta, makeutta vai vaikka kahvinmaku? Ravintoloissa myytävät pienet maisteluannokset ovat helppo tapa tutustua eri oluttyyleihin. Kannattaa muistaa, että jo yhden oluttyylin sisältä löytyy useita eri makuja, mutta ravintolahenkilökunta osaa auttaa kysyjää valinnan tekemisessä”, Matilainen neuvoo.
”Hauskinta on suunnitella reseptejä”
Lotta Koivuniemi kattaa pöytään kaksi eri lasia, ja täyttää ne ruskeista lasipulloista. Laseissa on hänen ja hänen kumppaninsa kotipanimo Värtt Öl:n hapanoluita, raparperi-seljankukka-yhdistelmää ja persikkaista makua.
”Seuraavaksi ajattelin kokeilla ehkä jotain kirsikkaista, kun niitä vielä saa torilta”, Koivuniemi suunnittelee.
Hän on harrastanut oluenmaistelua aktiivisemmin noin 3-4 vuoden ajan. Tänä keväänä harrastus laajeni oluen panemiseen. Se on vienyt nopeasti mukanaan.
”Oikeastaan harmittaa, ettei tullut kokeiltua tätä jo aiemmin, koska olimme puhuneet siitä jo pidemmän aikaa. Kynnys ei lopulta ollut yhtään niin suuri, kuin kuvittelin”, Koivuniemi sanoo.
Aloittaminen oli helppoa, sillä kotoa löytyi valmiiksi joitakin tarvikkeita kaveriporukan kotiviinikokeilun jäljiltä. Induktioliedelle sopiva 20 litran kattila löytyi lopulta alle 40 eurolla.
”Saahan tähän halutessaan laitettua rahaa, mutta pienelläkin budjetilla voi päästä alkuun.”
Koivuniemi on syventynyt oluen panemisen maailmaan lukemalla, seuraamalla harrastajien blogeja, kuuntelemalla podcasteja ja katsomalla Youtube-videoita. Kavereiden kanssa on kierretty panimoita ja tapahtumia niin Suomessa kuin Virossakin.
Paneminen ei ole hätähousujen hommaa. Yhden erän tekeminen vie noin neljästä kuuteen tuntia, jonka jälkeen pitää vielä odottaa oluen käymistä. Välissä on paljon odottelua. Sen aikana pelataan lautapelejä, katsellaan sarjoja ja juodaan olutta.
Hitaudesta huolimatta prosessi on antoisa. Koivuniemi toteaa, että tähän asti lopputulos on aina yllättänyt positiivisesti.
”Tykkään ruoanlaitosta, ja tässä on vähän jotain samaa: pääsee maustamaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Hauskinta on suunnitella reseptejä ja pohtia makuja, jotka voisivat sopia yhteen. Juuri nyt olen kiinnostunut luonnon antimista, villiyrteistä ja sesonkiajattelusta”, hän kertoo.
Harrastuksen parista on löytynyt paljon uusia ystäviä, vaikka toistaiseksi Koivuniemi ei ole ehtinyt paikalliseen seuratoimintaan mukaan. Esimerkiksi Anarkistimarttojen Olutkerhon ja Juomapuohen tapahtumat ovat kuitenkin vaikuttaneet kiinnostavilta.
Koivuniemen mielestä on mukava harrastaa jotain, missä pääsee oppimaan koko ajan jotain uutta. Maistelu tai edes paneminen ei vaadi sen kummempia lähtökohtia. Riittää, että on kiinnostunut.
”Kyllä minä suosittelisin tätä harrastusta kaikille, jotka vähääkään haluavat uusia makuelämyksiä ja jotka nauttivat hyvästä oluesta.”
Kokeilemalla se selviää
Joskus harrastuksesta voi tulla myös yritystoimintaa. Alppilan katukuvaa elähdyttävä Maistilan panimo sai alkunsa, kun Harjun veljekset innostuivat olutharrastuksesta 2000-luvun alkupuolella. Kotiolutharrastus lähti käyntiin 2010-luvun alussa.
”Halusimme juoda belgiatyylisiä oluita, ja niitä oli Suomessa aika vähänlaisesti tarjolla kotiin ostettavaksi. Lähdimme tekemään niitä itse, ja aika nopeasti tajusimme, että tämä on meidän juttu”, Joni Harju kertoo.
Pari vuotta veljekset hakivat reseptiikkaa, kävivät tutustumassa eri panimoihin, tekivät yhteistyöoluita ja tutustuivat panimotoiminnan todellisuuteen. Oma Maistilan panimo avasi ovensa Alppilassa kesällä 2015.
Vuosien saatossa varsinkin olutharrastuksesta on tullut suorastaan trendikästä, ja pienpanimot ovat nousseet suuren yleisön suosioon. Yhä useampi haluaa maistella uusia makuja ja tukea paikallisia yrittäjiä.
”Oluiden kirjo ja saatavuus ovat parantuneet, ja sitä kautta myös harrastuneisuus on lisääntynyt. On mukavaa, että kysyntää on laidasta laitaan. Meidän asiakkaammekin ovat jo tottuneet siihen, että meiltä löytyy erilaista tyyliä, happamasta vahvempiin tummiin – jokaiselle on jotakin.”
Maistila tarjoilee asiakkailleen sekä olutta että viskiä. Kiinnostus näihin kulkee usein käsi kädessä.
”Olut ja viski ovat käytännössä samaa, niissä on pitkälti samat raaka-aineet. Olut eroaa viskistä siinä vaiheessa, kun sinne lisätään humalaa. Verrattuna muihin alkoholituotteisiin näissä kahdessa on maailman eniten makukirjoa”, Harju kertoo.
Sekä olueen että viskiin liittyy kuitenkin usein myös ennakkoluuloja. Harju kertookin käännyttäneensä vuosien varrella useita, jotka ovat kuvitelleet, etteivät pidä juomista.
”Kun sanoo, että ei vaikka tykkää viskistä, niin usein se tulee ihmisen suusta, joka on maistanut vain jotain tiettyä yhtä valtavirran tuotetta. Yleensä se kuitenkin on niin, että et vain ole maistanut sellaista olutta tai viskiä, joka kolahtaa juuri sinulle”, Harju vinkkaa.
Hän ei kuitenkaan halua alkaa suosittelemaan mitään yhtä tiettyä juomaa, jolla perehtyminen uusiin makuihin kannattaisi aloittaa. Jokaisella kun on omat makumieltymyksensä. Vain testaamalla voi ottaa selvää, mistä itse tykkää.
”Rohkeasti vain kokeilemaan.”
