Johanna Pétursdóttirin värikäs näyttely Bananas! avautui Kolossa tällä viikolla. Kuvataiteilijan uudella Pikisaaren yhteisöllisellä työhuoneella kuhisee luovuus.

Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Eija Eskola

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Johanna Pétursdóttir, 32-vuotias oululainen kuvataidekasvattaja ja kuvataiteilija. Opetan peruskoulussa kuvataidetta ja vapaa-ajalla maalaan työhuoneellani Pikisaaressa. Vastikään olen puolisoni kanssa asettunut Välivainiolle ja uusin harrastukseni, jota vielä opettelen ensimmäisen oman pihan kanssa, on puutarhanhoito. Löysin myös vastikään uudelleen nuoruuden intohimon kamppailulajien parissa, kun viime syksynä aloitin vapaaottelun ja lukkopainin. Varsinkin jälkimmäiseen hurahdin, se on mainiota vastapainoa opetus- ja taidetyöhön.”

2. Sinulla on juuri avautunut Bananas!-näyttely Kolossa. Miten syntyi idea värikkäistä banaanimaalauksista?

”Abstrakteja maalauksia maalatessani en hirveästi suunnittele etukäteen. Muutama vuosi sitten aloitin suuren abstraktin työn, joka jäi kuitenkin kaipaamaan mielestäni jotain. Lisäsin teokseen marjoja, banaaneja ja ruusuja. Abstraktien roiskeiden ja valumajälkien yhdistäminen realistisiin elementteihin näytti todella hyvältä, halusin lisää.
Banaani on muutenkin mielestäni hauska hedelmä, tavallinen mutta ei niin klassinen kuin omena. Banaanimaalauksia tehdessäni minulla oli tietysti työhuoneella monesti banaaneja mallina (ja eväänä), joista yhden jätin kuivumaan pöydälle. Muumioitunut banaani on vielä tallessa ja on se ollut seinälläkin banaaniteoksen parina.”

3. Miten sinusta tuli taiteilija?

”Olen rakastanut piirtämistä ihan pienestä lapsesta saakka. Lähdin heti lukion jälkeen opiskelemaan kuvataidekasvatusta Lapin yliopistoon ja sain valmistumiseni jälkeen töitä kuvataiteen opettajana Raahesta, Vihannin yläkoulusta. Haave omasta taiteellisesta työskentelystä on kytenyt kuitenkin jo opiskeluajoista lähtien. Aluksi haave tuntui kaukaiselta ja epärealistiselta, mutta pikkuhiljaa olen mennyt kohti unelmaa.
Kotona ei ole mukava työskennellä öljyväreillä, koska se ei ole aivan hajutonta hommaa, joten ensimmäinen askel oli hankkia työhuone. Olimme ystäväni, kuvanveistäjä Tiina Seppälän, kanssa Hiukkavaarassa avointen ovien K2 Unplugged -tapahtumassa keväällä 2016. Tiloista inspiroituneina ilmoittauduimme työhuonejonoon ja puoli vuotta myöhemmin meillä oli työtila Hiukkavaarassa. Työhuonetila on työskentelyn edellytys taiteilijalle. Kun se oli viimein olemassa, taiteen tekeminen mahdollistui.”

4. Työskentelet myös kuvataiteen opettajana. Miten opetustyö sopii yhteen muun taiteellisen työskentelyn kanssa?

”Äitini on tekstiilitaiteilija, joten tiesin jo nuorena, että yksityisyrittäjänä toimiminen taiteen alalla ei ole helppoa. Siksi kuvataideopettajuus tuntui luonnolliselta väylältä olla taiteen parissa töissä.
Kuvataiteilijuus ja kuvataiteen opettaminen tukevat toisiaan. Työhuoneelle minun täytyy kuitenkin varata täysin tyhjä päivä, koska työskentelyn käynnistymisessä saattaa mennä tunteja. Toisaalta, vaikka en välttämättä joka viikko ole ehtinyt työhuoneelle, aikaa maalaamiselle ja näyttelyiden järjestämiselle on löytynyt. Asiat vain tapahtuvat hitaammin, kun taiteilijuus ei ole minulle kokoaikaista.”

5. Siirsit työhuoneesi alkuvuodesta Hiukkavaaran Kulttuurikasarmilta Pikisaaren Villatehtaalle. Miten muutos on vaikuttanut työskentelyysi?

”Hiukkavaaran kasarmilla armeijan entisissä tiloissa oli viehättävä rappioromanttinen tunnelma, mutta se ei vedä vertoja Pikisaarelle. Pikisaari on rakennuksineen ja luontopolkuineen todella pittoreski. Alueella on jo valmiiksi paljon muutakin taide-, kulttuuri- ja yritystoimintaa. Tuntuu, että täällä kuhisee luovuus.
Entisen työhuoneeni jaoin yhden henkilön kanssa, mutta Pikisaaren vuokrien ollessa kalliimmat jaamme huoneen viiden eri taide- ja kulttuurialan ihmisen kesken. Olemme nimenneet huoneemme taiteilijaryhmän K-kollektiiviksi.
Entisen OSAO:n Pikisaaren yksikön tiloja hallinnoi nykyään Kulttuurikiihdyttämö [TILA] vuokraamalla tiloja taiteilijoille ja yrittäjille. Toiminta on minun silmiini nuorekasta ja aktiivista. Yhteisöllisyys ja yhteistyö eri kulttuurialan toimijoiden kesken on nähdäkseni yksi tärkeimmistä teemoista [TILA]:lla, ja talon vuokralaisten kesken on suunniteltu tulevia tapahtumia Pikisaareen hyvällä tahdilla.”

6. Millaiset asiat inspiroivat sinua?

”Minua inspiroivat värit ja muodot, voimakas visuaalisuus. Jotka ovat maalauksiani nähneet tietävät, että teen teoksia melkoisen kirjavilla tyyleillä. Välillä tuntuu, että onko näissä edes punaista lankaa. Mutta on asioita, jotka toistuvat maalauksissani ja joita kohti pyrin tiedostamatta ja tiedostaen: vastakohdat, värikylläisyys, abstraktien ja esittävien elementtien yhdistäminen. Minusta on hauska miettiä teoksen sommittelua, kuinka tehdä visuaalisesti tasapainoinen maalaus. Sitten kun se osuu kohdilleen, lopputulos on silmäkarkkia.”

7. Mikä on suosikkipaikkasi Oulussa?

”Lempipaikkojani tässä kaupungissa ovat läheltä keskustaa löytyvät luontoalueet kuten Pikisaari, Hietasaari ja Ainolanpuisto. Oulu on kaunis kaupunki. Siihen tulee aina muistutus, kun muilta paikkakunnilta vierailevat ystävät kommentoivat asiaa. Arvostan sitä, että viime vuosina rahaa on laitettu virkistysalueiden, kuten Nallikarin rannan ja Hollihaan puiston kohentamiseen.”

8. Näyttelysi MABD -galleriassa jouduttiin siirtämään koronaepidemian vuoksi toukokuulta heinäkuulle. Millainen näyttely tällä kertaa on tulossa?

”Galleria MABD:n näyttely tulee olemaan ensimmäinen täysin ei-esittävistä teoksista koostuva näyttelyni. Toisaalta galleriaan tulevissa teoksissa on mielestäni myös esittäviä tasoja, maalaamani muodot tuovat ainakin itselleni mieleen jonkin materiaalin. Kevyitä saippuakuplia, raskaita läpikuultavia jalokiviä. Hyytelöä.
Olen pikkuhiljaa kulkenut kohti abstraktimpaa tyyliä. En ole aikaisemmin kokenut olevani valmis tai tarpeeksi hyvä keskittyäkseni pelkästään ei-esittävään maalaamiseen. Ehkä sitä jotenkin alitajuisesti ajattelee, että oma osaaminen on ensin todistettava maalaamalla realistista ja esittävää, ja kun on sen tehnyt, on vapaa tekemään mitä haluaa. Toisaalta taiteellisen työskentelyn kehittyminen on aina prosessi, enkä olisi työskentelyssäni tässä vaiheessa, ellen olisi läpikäynyt aikaisempia vaiheita ja tyylikokeiluja.”

9. Työskentelet kuvataiteen parissa aamusta iltaan. Mitä haluaisit vielä urallasi saavuttaa?

”Seuraava luonnollinen askel minulle on hakea Oulun taiteilijaseuran jäseneksi. Luulen, että minulla alkaa olla kylliksi näyttelytoimintaa takana, jotta sinne pääsisin. Varovaisesti haaveilen, että siirtyisin opetushommissa joskus tulevaisuudessa osa-aikaiseen työviikkoon, jotta ehtisin maalata enemmän ja kasvattaa taiteellisen työskentelyn osuutta elämässäni.”

10. Millaisena haluaisit nähdä Oulun 10 vuoden päästä?

”Oulussa on ihan mukavasti taide- ja kulttuuritoimintaa, mutta siihen nähden, että kaupunki pyrkii kulttuuripääkaupungiksi 2026, kaupungin tasolta soisi tulevan vielä enemmän näkyvää tukea taiteilijoille. Tämänhetkistä tilannetta en tiedä, mutta esimerkiksi Hiukkavaaran K2 taiteilijatalo on ollut jo jonkin aikaa uudelleenkaavoitusuhan alla, vaikka siellä on paljon tärkeää taidetoimintaa. Kaupungilta saisi tulla rahallista avustusta tai apua korvaavien tilojen etsintään.
Toisekseen toivon, että pienyrittäjät, kaupat ja kahvilat selviävät keskustan kovista vuokrista ja tilalle ei tule isoja jättiläisiä – pienet persoonalliset yritykset tekevät kaupungista viehättävän. Suositaan siis paikallista pienyrittäjää!”

Taidenäyttely Bananas! on esillä Kolossa kesäkuun ajan. Näyttely Galleria MABD:ssa on avoinna 8. – 26.7.2020.