Monelle kulttuuripääkaupunki on pelkkä vitsi – Miksi Oulu2026 herättää närää?

Oulu on kulttuuripääkaupunki 2026, mutta sosiaalinen media tulvii tyytymättömistä kommenteista. Miksi kulttuuri mielletään julkisessa keskustelussa verorahoja syöväksi, korkeakoulutetulle eliitille varatuksi huvitukseksi?

Teksti: Aliisa Uusitalo
Kuvat: Eija Eskola

Kesäkuun alussa Oulu valittiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026. Odotetun juhlahumun sijaan voitto ei ole kuitenkaan miellyttänyt kaikkia. Esimerkiksi Facebookissa toimivan Puskaradio Oulun kommenttikentässä reaktiot uutiseen vaihtelevat ylpeistä onnitteluista hankkeen täystyrmäyksiin. Kulttuuripääkaupunkihanketta pidetään osassa keskusteluista projektina, joka on liian kallis, verorahoja kuluttava ja elitistinen.

Myös varsinaisen voittouutisen ulkopuolella kulttuuripääkaupunki-titteli on nostettu Puskaradiossa esiin toistuvasti lähinnä vitsinä. Monien mielestä hanke ei hyödytä tavallista oululaista, vaan se jää skumppapulloja kilistelevien korkeakoulutettujen nautittavaksi. 

Kysyimme asiantuntijoilta, onko tällainen huoli perusteltua ja mistä se oikeastaan kumpuaa.

Väite 1: Kulttuuri ei ole taloudellisesti hyödyllistä

Kriitikoiden mukaan kulttuuripääkaupunkihankkeen ylivoimaisin ongelma on liian suuret menot. 

Oulu sai tittelin kuitenkin kilpailuun nähden halvalla. Ylen mukaan osallistumiseen käytetty 1,2 miljoonaa euroa oli muiden ehdokkaiden budjeteista pienin.

”Onko Oulun talous tosissaan noin kunnossa, että on varaa sijoittaa lie montako miljoonaa johonkin ilmanaikuseen?” 

”Tätäkö oululaiset veronmaksajat halusivat?”

– Kulttuuripääkaupunkihanketta koskevia kommentteja Oulun Puskaradiossa

Oulu2026-hankkeen kokonaisbudjetti on yhteensä 20 miljoonaa euroa. Yksinään Tampere käytti kilpailuun kokonaisuudessaan 58,5 miljoonaa euroa, josta kaupungin osuus oli 25 miljoonaa euroa. Oulu2026 hankejohtaja Piia Rantala-Korhosen mukaan menot ovat tähän mennessä olleet pieniä muihin kuntiin verrattuna. 

Lisäksi kulttuuripääkaupungit ovat vuosien varrella nauttineet myös mittavia voittoja. Rantala-Korhosen mukaan osassa kulttuuripääkaupungeista on huomattu hankkeen tuovan jokaista euroa kohti noin kuusi euroa lisää. 

Vuodesta 1985 lähtien kulttuuripääkaupunkeja on rahoitettu EU:n Luova Eurooppa -ohjelmasta. Voittajan on mahdollista saada EU:lta rahoitusta ja palkintoja noin 5 miljoonan euron edestä. 

EU-rahoituksen lisäksi tuloja kertyy kulttuuripääkaupungeille turismin kautta. Hanke on myös merkittävä kulttuurisektorin työllistäjä.

”Harvempi valitsee matkakohteen sen perusteella missä on vahvin hallinto, vaan ihmiset haluavat matkustaa sinne missä on kulttuuria”, sanoo Rantala-Korhonen. 

Aikaisempina vuosina esimerkiksi Turku jäi hankkeesta luultua enemmän voitolle. Kulttuuripääkaupunkivuotena Turun alueelle kertyi varoja Ylen mukaan yhteensä 260 miljoonaa euroa. Tämä oli 60 miljoonaa euroa enemmän kuin kaupunki oli odottanut. 

Väite 2: Kulttuuri on eliitin hupia

Toinen vallalla oleva käsitys kulttuurista ja taiteista on, että ne ovat korkeakoulutetulle eliitille varattua hupia. Myös kulttuuripääkaupunkihanke on saanut keskusteluissa elitistisen leiman. 

”Me asukkaat emme hyödy mitenkää tästä tittelistä, kaikki mennee noille johtajille ja herroille”

”Korkeakulttuuri ihmiset skoolaa skumppaa ja puhuu kulttuuria”

Kulttuuripääkaupunkihanketta koskevia kommentteja Oulun Puskaradiossa

Lapin yliopiston kuvataiteen apulaisprofessorin ja kuvataidetutkija Kalle Lampelan mukaan elitismiajattelulla on pitkä historia. Vielä Antiikin Kreikassa ja keskiajalla taiteilijoiden ja käsityöläisten välille ei tehty eroa, mutta 1500-luvulle tultaessa taide institutionalisoitiin ja alat erotettiin hiljalleen toisistaan.

1700–1800-luvuilla kahtiajako paheni. Lontoon ja Pariisin kulttuuripiireissä kehitettiin ajatus kaunotaiteista ja tähän kuuluvasta ”neroudesta”, jonka avulla taiteet suljettiin pienten piirien sisälle.

”Nerous myös sukupuolitettiin ja hienostunut maku rodullistettiin. Naisilla, tummaihoisilla ja rahvaalla ei ollut juuri asiaa näihin karkeloihin”, Lampela kertoo.

Vanhat instituutiot vaikuttavat siis yhä nykykäsitykseen kulttuurista ja taiteista. Lampelan mukaan kulttuurin kenttä kattaa kuitenkin laajemman alan asioita, kuin julkinen keskustelu niistä ehkä antaa ymmärtää.

”Aika harva pitää populaarikulttuuria ja jokapäiväistä viihdettä elitistisenä. Suomalaiset ovat taiteen ja kulttuurin suhteen melko kaikkiruokaisia, ja jopa korkeataidetta inhoavat kansalaiset tuntuvat antavan sille arvoa”, hän toteaa.

Kaikki suomalaiset eivät välttämättä pidä nauttimaansa viihdettä kulttuurina. Ajatus taiteesta ja kulttuurista jonain ”hienona” voi Lampelan mukaan saada taiteen tuntumaan vieraalta ja elitistiseltä.

”Toki esoteerisimmat nykytaiteen projektit ovat omiaan etäännyttämään ihmisiä taiteesta ja saavat helposti elitistisen leiman, vaikka niiden lähtökohtana ei olisikaan toimia elitistisesti”, hän pohtii.

Tutkimusten mukaan kaupungit, joissa on aktiivista kulttuurielämää ovat elinvoimaisempia kuin ne, joissa sitä ei ole.

”Rikotaan yleisön ja tekijän rajaa”

Osa ihmisistä kokee etäisyyttä kulttuurista historiallisten ja poliittisten syiden vuoksi. Herää kysymys: Miten kulttuurin voisi tuoda lähemmäksi tavallista oululaista? 

Lampelan mukaan yksi jo vakiintunut keino on taiteiden ja kulttuurin soveltaminen, ihmisten osallistaminen niihin ja yhdessä tekeminen. 

”Taiteilija ei toimi vain henkilönä, jonka teoksia ihaillaan ja kulutetaan vaan pikemmin fasilitaattorina, joka ottaa ihmiset mukaan toimintaan ja laittaa prosesseja liikkeelle”, hän avaa.

Lampelan mukaan osallistava taide voi olla esimerkiksi erilaisia ilmaisia esittelyitä ja matalan kynnyksen tapahtumia kuten teatteri-, konsertti- tai museonäytöksiä. 

Oulu2026 hankejohtaja Rantala-Korhosen mukaan yksi kulttuuripääkaupunkihankkeen tavoitteista on, että kulttuuria viedään perinteisten tilojen ulkopuolelle.

”Pyrimme siihen, että kaupunkilaiset ovat myös itse taiteen kokijoina ja tekijöinä: rikotaan siis sitä yleisön ja tekijän rajaa. Ruusukatu oli esimerkiksi yksi tällainen yhteisöllinen taideteos”, hän kertoo.

Kulttuuri kuuluu kaikille

Elitistisestä leimastaan huolimatta suurin osa suomalaisista on kiinnostunut kulttuurista ja taiteista. 

Oulun kulttuuritapahtumayhdistys ry:n ja BusinessOulun kulttuuriasenteita tarkastelevassa kyselyssä (2020) oululaisten asenteet kulttuuriin heijastavat muiden suomalaisten mielipiteitä. 

Kyselyn mukaan yli puolet Oulun seudulla asuvista kertoi kulttuurin mielestään edistävän ihmisten hyvinvointia. Väitteestä ”kulttuuri on elitististä” pohjoispohjalaiset olivat vain hiukan keskivertoa enemmän samaa mieltä. 

Rantala-Korhoselle näkemykset kulttuurista elitistisenä menoreikänä ovat tuttuja.

”Tutkimusten mukaan kuitenkin ne kaupungit, joissa on aktiivista kulttuurielämää ovat elinvoimaisempia kuin ne, joissa sitä ei ole. Kulttuuri ei ole vain jotain taiteilijoiden tekemää, vaan se on osa meidän kaikkien arkea. Me luemme kirjoja, kuuntelemme musiikkia, kalastamme ja osallistumme erilaisiin yleisötapahtumiin. Kaikki on osa kulttuuria.”

Juttua muokattu 8.7.2021 kello 11.25: Selvennetty Oulun ja Tampereen kaupunkien budjetteja käsittelevän kohdan ilmaisua. Oulun hakuvaiheen budjetti 1,2 miljoonaa oli ehdokasvertailun pienin. Tampereen budjettia käsiteltäessä on kyse kilpailun kokonaisbudjetista.

Aliisa Uusitalo

Aliisa Uusitalo

Aliisa on toisen vuoden journalisti-opiskelija, jonka sammumaton uteliaisuus johtaa usein pitkään valvottuihin öihin Googlen syväsukellusten parissa.
Aliisa Uusitalo

Aliisa Uusitalo

Aliisa on toisen vuoden journalisti-opiskelija, jonka sammumaton uteliaisuus johtaa usein pitkään valvottuihin öihin Googlen syväsukellusten parissa.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Close Menu