Videobloggaaja ja somestara Annika Jaakkola on saanut tubettamisesta rohkeutta jutella ihmisille.

Teksti Laura Tauriainen
Kuva Mikko Törmänen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Annika ja opiskelen aikuislukiossa. Olen asunut Oulussa aina. Tykkään asua täällä.
Työskentelen kotoa käsin videobloggaajana. Elätän siis itseni YouTube-videoilla. Minua voisi sanoa esimerkiksi tubettajaksi tai vloggaajaksi.”

2. Koetko olevasi avo- vai palijasjalakanen oululainen?

”Palijasjalakanen, koska sen voi sanoa tuolla tavalla murteella. Avojalakanen kuulostaa vieraalta.”

3. 83 200 tilaajaa YouTubessa ja 127 000 Instagram-seuraajaa. Tunnistavatko oululaiset sinua kadulla?

”Minua tunnistetaan aika paljon. Kuljen julkisilla melkein päivittäin, ja usein minut huomataan bussissa, mikä on hyvin ahdistavaa. Välillä haluaisin istua vain rauhassa. Itse tunnistaminen ei niinkään ahdista, vaan eniten vaikuttaa se, miten se toinen henkilö reagoi.
Ihmiset eivät välttämättä tule sanomaan mitään minulle suoraan, mutta jälkikäteen saatetaan laittaa viestiä jonkun some-kanavan kautta, että minut on nähty. Minusta on otettu salaa kuvia. Haluaisin mieluummin, että minulle tultaisiin juttelemaan.

Jollain tavalla tähän on kuitenkin tottunut. Itsehän minä olen valinnut olla esillä ja nautinkin siitä, kun saan tavata ihmisiä, jotka katsovat videoitani.”

4. Monet eivät ymmärrä, miten tubettaminen tai sometähteys voi olla työ. Mistä kaikesta tulosi koostuvat?

”Suurin osa tuloistani tulee kaupallisista yhteistöistä. Ne menevät aina Töttöröö Networksin kautta. Se on suomalainen YouTube-verkosto. Myös etumainoksista kertyy jotain – siis siitä, kun YouTube-videon alussa näkyy mainos.

Kaupallisiin yhteistyökuvioihin liitetään usein Instagram-postaukset, nykyään myös Snapchat. Siten pyritään maksimoimaan sosiaalisen median näkyvyys. Kun somekanavia kerran käyttää, niin miksei hyödyntäisi kaikkia? Kanavat ovat yhteyksissä toisiinsa.

Miksi sitten joku yritys haluaisi maksaa yhteistyöstä kanssani? Samasta syystä, josta jokin yritys haluaa maksaa tv-mainonnasta. Yhteistyöt tubettajien kanssa poikkeavat tv-mainoksista siinä, että yhteistyön osapuolet valitaan tarkkaan. Itse en tee yhteistyötä, ellen koe tuotetta tai palvelua hyväksi. Pidän tubettajien kaupallisia yhteistöitä paljon aidompana mainonnan keinona kuin TV-mainoksia.”

5. Olet vasta 19-vuotias. Mitä haluat saavuttaa urallasi seuraavaksi?

”Mietin tätä lähes päivittäin. Vaikka minulla on nyt lukio kesken, haluaisin jo lähteä opiskelemaan jotain ammattia itselleni. Media-ala kiinnostaa minua, ja olen miettinyt paljon journalismin opiskelua. Kaverini kysyi osuvasti, että haluanko olla se, joka kirjoittaa, vai se, josta kirjoitetaan.

Olen vähän sellainen, että en uskalla laittaa itselleni haasteita. Totta kai unelmoin salaisesti jostain isosta. En välttämättä julkisuudesta, vaan siitä, että saisin edelleen tehdä samantyyppisiä asioita kuin nyt. Ei valokeilassa oleminen ole elämäntavoitteeni.”

6. Onko tubettaminen muuttanut sinua?

”Tosi paljon, itse asiassa. Olen saanut sitä kautta rohkeutta ja sosiaalisia taitoja. Kun tapaan tuntemattoman ihmisen ensimmäistä kertaa, minulla ei mene heti sormi suuhun. Tiedän, mitä sanoa, ja keksin jutun juurta mistä tahansa. Kai se, että puhuu kameralle, auttaa myös ihmisten kanssa puhumiseen.

Olen saanut itsevarmuutta. Esiintyminen on paljon helpompaa. Olen päässyt paljon lavalle erilaisissa live-tapahtumissa. Ennen oli vaikeaa ja outoa olla ihmisten edessä.

Muistan, kun olin ensimmäisen kerran YouTube-tapahtuma Tubeconissa kaksi vuotta sitten. Olin yksi kolmesta juontajasta. Tubeconiin tuli 10 000 ihmistä, joten se oli isoin tapahtuma, jossa olin koskaan ollut. Seisoin isolla lavalla valokeilassa, tärisin hirveästi, ääni kaikui pitkin Hartwall Arenaa ja oma naama näkyi isolla screenillä. Meinasi tulla pissat housuun.

Tuohon hetkeen on hyvä palata, kun miettii, uskaltaako tehdä jotain. Jos sen olen pystynyt tekemään, niin kyllä ne pienemmätkin asiat hoituvat.”

7. Onko oululaisen tubettajan vaikeampaa lyödä läpi kuin esimerkiksi eteläsuomalaisen?

”Ei välttämättä. Ehkä vaikeus on siinä, että etelässä on paljon tapahtumia, jotka liittyvät tubettamiseen. Yksi iso osa työtä ovat muiden tubettajien kanssa tehtävät yhteisvideot, joilla ihminen verkostoituu ja saa uusia tilaajia. Niiden tekeminen on ehkä vaikeampaa, jos asuu kaukana pohjoisessa.

Mietin jokin aika sitten, että haluan pois täältä. Jokainen oululainen varmasti kokee sen kriisivaiheen, että Oulu kyllästyttää. Mutta ei minulla ole mitään pakottavaa tarvetta muuttaa. Minulla on täällä kaikki kaverit. Haluaisin asua jossakin ulkomailla, ehkä Kanadassa tai Britanniassa. Ehkä sen jälkeen voisi asua myös Helsingissä jonkin aikaa.”

8. Miten Oulussa jaksaa pitkän talven yli?

”Ihan helposti, niin kuin muuallakin. Olin Kanadassa yhden talven, ja siellä oli ehkä valoisampaa kuin Oulussa, mutta muuten samanlaista.

Olen koti-ihminen. Vihaan luistelua ja hiihtoa. Pysyn talvella kotona ja teen videoita. Minulla on kaksi isoa kuvausvaloa, joten niistä saa hyvän vireyden päälle. 22-neliöinen yksiöni on kirkas hyvin äkkiä!”

9. Mikä on mieleenpainuvin lapsuusmuistosi Oulusta?

”Asuin lapsuuteni Kirkkokankaalla. Siellä oli silloin isot pellot, joiden vieressä asuimme pienen mäen päällä. Menimme kaverini kanssa pelloille leikkimään keppihevosilla. Viljat pistelivät jalkojamme ja aiheuttivat kamalaa kutinaa. Ne olivat niin korkeita, että niiden sekaan saattoi hukata toisen. Nyt peltojen paikalle on rakennettu taloja.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Ei kannata ottaa asioita liian vakavasti. Uskon siihen, että jos jokin on huonosti, se kyllä järjestyy ajan kanssa. Olen aina selvinnyt kaikesta, joskus hyvin ja joskus huonosti. Vaikka ottaa elämässä isojakin riskejä, niin aina jotenkin selviää.”