Pikisaaren historia ulottuu Oulun kaupungin perustamisen aikoihin eli 1600-luvulle. Nykyisin Pikisaari on yksi Oulun parhaiten säilyneitä puutaloalueita. Saaressa toimii myös varsin merkittävä ja aktiivinen taiteilija- ja käsityöläisyhteisö.
Teksti: Samuli Paitsola
Kuvat: Sina Sarpola
Pikisaari on Tuiran suuralueeseen kuuluva kaupunginosa ja saari Oulujoen suistossa, Rommakonselällä. Se rajautuu etelässä Oulun keskustaan, idässä Koskikeskukseen, lännessä Hietasaareen ja pohjoisessa Tuiraan.
Historiallisesti Pikisaari on ollut käsityöläisten asuttama saari, josta on löytynyt myös merkittävää pienteollisuutta. Sen menneisyys ulottuu Oulun kaupungin perustamisen aikoihin eli 1600-luvun alkuun. Tuolloin saari tunnettiin laivanrakentajistaan. Nimensä Pikisaari on saanut siellä 1600-luvulla sijainneesta Pikiruukista. 1800-luvun loppuun saakka Oulu eli tervasta ja merestä; parhaimmillaan Oulun väestöstä kymmenen prosenttia oli merenkulkijoita. Koska tulijoita ja menijöitä riitti, kaupunki oli Suomen mittapuulla huomattavan kansainvälinen. Pikisaari onkin elävä muistomerkki monikulttuurisesta merenkulkijoiden Oulusta.
Pikisaaren historian tärkein yritys oli Oulun Konepaja Oy, joka aloitti toimintansa vuonna 1874. Sen toiminnan päätyttyä Oulun kaupunki osti Konepajan entiset tilat ja kunnosti ne 1980-luvun aikana taiteilijoiden työtiloiksi ja asunnoiksi. Tämä on yksi merkittävimpiä Oulun kaupungin tekemiä toimia kulttuurin ja taiteen toimintaedellytysten parantamiseksi. Nykyisin saaressa toimiikin Oulun mittakaavassa varsin merkittävä ja aktiivinen taiteilijayhteisö.
Nykyisin saaressa toimii varsin merkittävä ja aktiivinen taiteilijayhteisö.
Kadonnutta Puu-Oulua etsimässä
Oulu on alun perin rakennettu puusta, kuten kaikki Suomen kaupungit. Tästä kunniakkaasta puurakentamisen perinnöstä ovat kuitenkin valitettavasti jäljellä vain hiiltyneet rauniot. Näin on myös Oulun tapauksessa. On vaikea sanoa, kumpi on ollut suomalaisille puukaupungeille tuhoisampi ilmiö: menneiden vuosisatojen kaupunkipalot vai 1960-luvulta aina 1980-luvulle kestäneet korttelisaneeraukset ja puutalojen suoranainen purkukiima.
Jälkimmäisestä surullisin esimerkki Oulussa on torinrannan puutalokortteleiden puolirikollinen tuhoaminen 1980-luvulla. Pikisaari on kenties välttynyt pahimmalta runnomiselta eristyneisyytensä ja erityisyytensä vuoksi. Nykyisin se onkin yksi Oulun parhaiten säilyneitä yhtenäisiä puutaloalueita. Pikisaarentietä kävellessä voi kuvitella itsensä menneeseen ja saada käsityksen siitä, miltä suomalaisissa kaupungeissa on aina näyttänyt. Kunhan vain poistaa kuvioista asfaltoinnin, jalkakäytävät ja muutamat uudemmat rakennukset.
Pikisaari yksi Oulun parhaiten säilyneitä yhtenäisiä puutaloalueita.
Suurin osa Pikisaaren vanhemmasta rakennuskannasta on 1800-luvun loppupuolelta tai 1900-luvun alusta. Poikkeuksen muodostaa Merimiehenkotimuseo, joka tunnetaan myös nimellä Matilan talo. Rakennus on 1700-luvun alkupuolelta ja se on Oulun vanhin säilynyt puurakennus. Alun perin Matilan talo on sijainnut Limingantullissa ja toiminut tullitupana.
Pikisaarella on oma lukunsa myös Oulun koulutuksen historiassa, sillä saaressa on toiminut kudontaa ja muita kädentaitoja opettanut koulu vuodesta 1882 lähtien. Pikisaaren lähes 140-vuotinen taival taide- ja käsityötaitojen koulutuspaikkana tuli päätökseensä vuonna 2020, kun OSAO:n Pikisaaren yksikkö suljettiin.
Moniulotteinen kaupunkinäkymä
Parhaimmillaan Pikisaaressa on typerryttävän kaunista: kapeita, juuri sopivalla tavalla rapistuneiden puutalojen reunustamia kujia sekä vettä ja vehreää luontoa. Valimonkadun näkymä lienee yksi Oulun kuvatuimpia. Vastaavaa intiimiä ja pienimittakaavaista puukaupunkia on Oulussa jäljellä todella vähän.
Suomen rakennuskanta on millä tahansa mittapuulla tarkasteltuna poikkeuksellisen nuorta. Käytännössä koko maa on rakennettu toisen maailmasodan jälkeen, ja jokainen yli satavuotias rakennus on harvinaisuus. Erityisen harvinaisia ja arvokkaita ovat Pikisaaren kaltaiset yhtenäiset, hyvin säilyneet puukaupunkialueet ja katunäkymät.
Valimonkadun näkymä lienee yksi Oulun kuvatuimpia.
Tilallisesti Pikisaari jakautuu kahteen osaan, joista kaupungin puoleinen osa on rakennettua ja Hietasaaren puoleinen osa rakentamatonta metsäaluetta. Saaren ”high street” on Pikisaarentie, joka kulkee asutetun osan läpi ja jatkuu kevyen liikenteen väylänä sillan kautta Hietasaareen. Saaren toisessa päässä saari yhdistyy silloilla torinrantaan sekä Raattiin. Pikisaaren rakennetun osan voi kulkea joko Pikisaarenkadun läpi tai kiertää rantojen viereen muotoutuneiden polkujen kautta.
Vaikka Pikisaaressa on helppo uppoutua utuiseen puukaupunkiutopiaan, on sillä tärkeä rooli myös osana laajempaa kaupunkikuvaa. Talven ja syksynhämärän aikaan Ämmänväylän sillan pohjoispäästä voi nähdä yhden Oulun upeimmista ja mielikuvitusta kiihottavimmista kaupunkinäkymistä, kun Pikisaaren pastellinsävyinen puutalorykelmä asettuu huikeaan kompositioon taustalla kohoavan Nuottasaaren sellutehtaan futuristisen valoloiston kanssa.
Saaressa kulkiessa on helppo havaita, että kaupunki on Pikisaaren kohdalla pitänyt markkinavoimien suitsia kohtuullisen tiukalla. Useampikin grynderi on varmasti katsellut saaren rantoja kuola valuen, mutta ne ovat pysyneet pääosin rakentamattomina. Pikisaarta on silti täydennysrakennettu viime vuosikymmeninä harkitusti, ja esimerkiksi Pikisaarentien katunäkymän aukkopaikat on rakennettu umpeen.
Pikisaarta on täydennysrakennettu viime vuosikymmeninä harkitusti.
Uudet asuinrakennukset tien luoteispäässä ovatkin varsin onnistunutta eheyttävää täydennysrakentamista. Ne lainaavat harja- ja räystäslinjansa sekä julkisivumateriaalinsa ja sommittelunsa viereisistä vanhemmista rakennuksista, mutta eivät silti nöyrry pastissiksi. Ne muodostavat selkeän ja helposti havaittavan historiallisen kerrostuman katukuvassa korostamatta kuitenkaan itseään liikaa. Rakennukset on suunnitellut arkkitehtitoimisto Kanttia 2 yhteistyössä arkkitehtitoimisto Jukka Laurilan kanssa.
Saarelta löytyy myös vähemmän onnistunutta uudisrakentamista. Pikikadun päässä sijaitsevan uudiskohteen möhkälemäinen ja kömpelö hahmo ei istu alueen herkkään ympäristöön. Sopeutumisen sijaan sen läsnäolossa on öykkäröivää dominanssia, jota voidaan yleensä pitää epäonnistuneen täydennysrakentamisen tunnusmerkkinä. Pikisaaren arkkitehtuurista täytyy mainita myös kampusalueelta löytyvät vanhat tiiliset teollisuusrakennukset sekä leikkisää postmodernismia edustava, uudempi Villatehtaan rakennus.
Pikisaareeen on sijoitettu pieni määrä laadukkaita palveluita. Saaren eteläpäädyssä sijaitseva Sokeri-Jussin Kievari on varmasti tuttu jokaiselle oululaiselle. Viime vuonna Pikisaarentien toiseen päähän, vanhaan villatehtaaseen, avattu Winebar Kurkela tarjoaa puolestaan toisenlaisen ravintolaelämyksen: sen tarjonta keskittyy laadukkaisiin viineihin ja pieneen purtavaan. Ravintola onkin varsin tervetullut lisä Oulun ravintolamaailmaan. Pikisaarentien varrelta löytyvä kitarakorjaaja Rauno Härönen on puolestaan pitänyt oululaisten muusikoiden kitaroista ja bassoista huolta jo vuosikymmeniä.
Vanhalla Villatehtaalla työskentelee kuvataiteilijoita, valokuvaajia ja suunnittelijoita. Rakennukseen avattiin viime vuonna myös Winebar Kurkela.
Tulevaisuus vaatii sensitiivisyyttä
Tällä hetkellä Pikisaaressa on käynnissä useampikin kaavamuutos, jotka toteutuessaan muuttaisivat alueen tilarakennetta ja luonnetta merkittävästi. Vuokra-asuntoja tarjoava Sivakka-konserni on ilmaissut halunsa rakentaa omistamalleen tontille kaksi uudisrakennusta. Rakennuksiin tulisi Sivakan mukaan 20 asuntoa. Hankkeen mittaluokka on herättänyt kysymyksiä – ja täysin aiheesta. Jos hanke toteutuu, vaatii onnistunut lopputulos kaavoittajalta, suunnittelijalta ja rakentajalta huomattavaa herkkyyttä ja ymmärrystä alueen luonteesta.
Pikisaaren kaltaiset uniikit käsityöläis- ja taitelijakaupunginosat syntyvät orgaanisesti ja pitkällä aikajänteellä. Niitä ei voi synnyttää päättäjän mahtikäskyllä, ja kun ne kerran menetetään, niitä ei saa enää takaisin. Tästä syystä Pikisaaren kohdalla kaikenlaisiin muutoksiin olisi hyvä suhtautua tietyllä konservatiivisuudella sekä mahdollisesti toteutuville kohteille tulisi asettaa mahdollisimman korkeat laatuvaatimukset.
