Riikka Forsmanin kodin ikkunoista avautuu henkeäsalpaavat näkymät Hartaanselälle. Lähes alkuperäiskuntoisesta asunnosta on kuoriutunut neljähenkisen perheen käsissä upea, tunnelmallinen koti, jossa uusi ja vanha kohtaavat.
Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Päivi Mäkelä
Kun astuu sisään avaraan eteiseen, on vaikea uskoa olevansa oululaisessa kerrostaloasunnossa.
Kaikki 107,5 neliötä tulvivat valoa. Se pääsee sisään jopa asunnon keskellä sijaitsevaan eteiseen, jonka reunoilta löytyvät lastenhuone, kodinhoitohuone, pieni wc, keittiö ja vanhempien makuuhuone. Käytävän toisessa päässä avautuu suuri olohuone.
Riikka Forsmanin perhe on asunut tässä tuiralaisneliössä reilun kahden vuoden ajan. Kun Riikka saapui miehensä kanssa asuntoon ensimmäisen kerran, se näytti aivan toisenlaiselta kuin nyt.
Asunto oli lähes alkuperäiskuntoinen. Vain keittiötä ja kylpyhuonetta oli remontoitu, Riikan arvion mukaan 1990-luvulla. Kaikki pinnat kaipasivat kipeästi päivitystä. Kodinhoitohuoneen tilalla oli pieni makuuhuone ja keittiö oli erillään muusta asunnosta.
”Kun tulimme tänne sisälle, ihastuimme ensimmäisenä maisemaan. Tuli vahva tunne siitä, että tähän kun kotini laitan, tässä on hyvä.”
Kun pariskunta alkoi etsiä uutta kotia, Riikalle ja hänen puolisolleen oli selvää, että he halusivat löytää vanhan asunnon. ”Uudistuotanto tuntuu usein hengettömältä tai persoonattomalta”, Riikka selittää.
Kaupat tehtiin kevättalvella 2018.
”Kuvittelimme, että teemme remontin parissa kuukaudessa, sopivasti kesän aikana. Myimme edellisen asuntomme niin, että olimme kesän kodittomia. Remontti – kuten tapana on – venyi. Etsimme aina uusia väliaikaismajoituksia, mikä oli pienten lasten kanssa aika jännittävää”, Riikka muistelee hymyillen.
Remontin edetessä Riikka haki inspiraatiota lähinnä sosiaalisesta mediasta, Pinterestistä ja eri valmistajien sivuilta. Esimerkiksi keittiötä suunnitellessaan hän katseli AS Helsingön ja Blaun keittiöitä, jotka olivat hänestä kauniita ja harmonisia.
”Mutta olimme Oulussa joten todellisuus oli se, että oli helpompaa ottaa keittiö lähempää, jotta suunnittelija pääsee käymään paikan päällä. Päädyimme sitten Puustelliin, mutta olin kerännyt inspiraatiota jo ennakkoon monista eri paikoista.”
Materiaalivalinnat eivät olleet Riikalle mitenkään ennaltaselviä tai aina helppoja. Hän kuitenkin tiesi ettei haluaisi kotiinsa valkoisia, kliinisiä pintoja. Sen sijaan Riikkaa kiehtoivat tummat sävyt ja mattapinnat. Niinpä keittiöstä tuli juuri sellainen, vaikka jotkut häntä varoittelivatkin mattapintojen haastavuudesta.
”Todellisuushan on se, että siellä tosiaan näkyy kaikki sormenjäljet, mutta sittenpä vain siivoillaan”, Riikka naurahtaa.
”Tummat kaapistot ovat ihanat. Varsinkin talvella, kun on vähän hämärää, keittiö on todella tunnelmallinen. Nyt kun jouluksi saa laittaa pöytäliinaa, pellavaverhoja ja kynttilöitä, tykkään tilasta todella paljon. Kattaisin mielelläni ruoankin useimmiten keittiön pieneen pöytään, mutta muu perhe tykkää syödä suuremman pöydän ääressä olohuoneessa.”
Toinen Riikan silmäterä on asunnon kylpyhuone ja sen yhteydessä oleva kodinhoitohuone. Se rakennettiin pienen, kylpyhuoneen vieressä olleen makuuhuoneen tilalle.
Perheelle oli koko ajan ollut selvää, että he haluaisivat kylpyhuoneelle ja kodinhoidolle enemmän tilaa kuin aiemmin. Entinen koti 1950-luvun talossa oli varustettu pienellä kylpyhuoneella, joka ei palvellut lapsiperheen tarpeita.
”Tässä oli tällainen vähän turha, todella pieni makkari. Kun se sattui olemaan heti kylppärin vieressä, päätimme ottaa sen hyötykäyttöön. Jos meillä kerran on neliöitä, käytetään niitä siihen, että arjesta saadaan sujuvaa.”
Kodinhoitohuoneessa on muutostöiden ansiosta suuri ikkuna, joka valaisee tilan luonnonvalolla.
Ikkuna tekee tilasta huoneen siinä missä muutkin, vaikka siellä onkin myös pesu- ja pyykkitoimintoja. Oman mausteensa tilaan tuovat Riikan Puustellin valikoiman ulkopuolelta valitsemaan väriin sävytetyt, vihreät kaapinovet sekä valkoiset laatat mustalla saumauksella.
Kodinhoitohuone rakennettiin, jotta pyykkikasat saataisiin piiloon, mutta huoneen ovi ei ole koskaan kiinni. Se on siihen liian upea.
”Kodinhoitohuoneestakin tuli tila, joka on koko ajan käytössä. Esimerkiksi eilen istuimme siellä lattialämmityksen päällä puolisoni kanssa vielä sen jälkeen, kun lapset olivat menneet nukkumaan ja suunnittelimme joululahjahankintoja”, Riikka naurahtaa.
”Tein kylpyhuoneessa aika rohkeita valintoja, esimerkiksi vihreisiin kaapinoviin en kysellyt kenenkään mielipiteitä. Se on tosi onnistunut tila, pidän siitä valtavasti.”
Remontin aikana pienen vessan työnimi oli prinsessavessa. ”Vaaleanpunainen väri oli minulle alusta asti selvä. Mutta se olikin vähän hankalaa, koska Suomessa ei oltu vielä herätty tuohon väriin. Vaaleanpunaisia laattoja oli todella vähän”, Riikka muistelee. Lopulta sopivat laatat löytyivät Pukkilan valikoimista.
Riikan perheen kodissa kaikki nurkat ovat asuinkäytössä. Missään ei ole piilotettua kaaosta tai pelkkää varastoa. Koti on tarkoitettu elämistä varten.
Oman osansa tilasta ovat valloittaneet Riikan lukuisat viherkasvit, joita löytää jokaisesta huoneesta ja varsinkin olohuoneesta, johon tulee valoa monesta eri ilmansuunnasta.
Viherkasvien seuraaminen on Riikalle rakas harrastus. Kasvit ovat myös osa sisustusta, ja niitä siirtämällä voi muuttaa koko huoneen tunnelmaa.
”Vietän paljon aikaa puuhastellen kasvien kanssa. Lapsillekin aina huutelen, että tulkaas nyt katsomaan, uusi lehtikäärö havaittavissa! Sitten niitä ihmetellään yhdessä.”
Eniten Riikan kädenjälki näkyy olohuoneessa, jossa itämainen matto, valtavat peikonlehdet, suuri sohva ja vintagekalusteet muodostavat kotoisan kokonaisuuden, jota kehystää ikkunoista avautuva näkymä Hartaanselälle.
”Olen pyrkinyt alusta asti siihen, etten osta kerralla kaikkea tai päätä, että tämä koti pitäisi sisustaa heti täydelliseksi. Tavarat ovat tulleet ja löytäneet paikkansa pikkuhiljaa.”
Olohuoneen valaisin on House Doctorin. Sen ilmettä voi muuttaa vaihtamalla siihen erityylisiä hehkulamppuja.
Olohuoneen kirjahylly on tamperelaisesta sisustusliike Gusta Designista.
Suuri osa Riikan kodin tavaroista on vintagelöytöjä tai sukulaisten varastoista löytyneitä aarteita. Monilla tavaroista on tarina, ja juuri se tekee niistä niin rakkaita. Parhaat vintage- ja second hand -löydöt Riikka on tehnyt sittemmin jo lopettaneessa Pikku-Liinu -liikkeessä ja tamperelaisen sisustusliike Gusta Designin verkkokaupassa.
”Kontrastit tekevät tilasta mielenkiintoisen: vähän modernia, vähän vanhaa, asioita joilla on tunnearvoa ja tarinoita. Niitä kun yhdistelee sopivassa suhteessa, tila ympäröidään hyvällä tunnelmalla ja rakkaudella. Se on minulle todella tärkeää”, Riikka kertoo.
Monet tavaroista ovat liikkuneet huoneesta toiseen ennen kuin ovat löytäneet paikkansa. Esimerkiksi Riikan appiukon vanha työpöytä oli aluksi lastenhuoneessa. Myöhemmin se on siirretty vanhempien makuuhuoneeseen.
”Tavarat vaeltelevat ja etsivät paikkaansa, ja löytävät sen pikkuhiljaa. Nyt pöytä on hyvä tässä mutta kuka tietää, jos se joskus liikkuu jonnekin toiseen tilaan. Kotia voi mielestäni uudistaa juuri näin, hankkimatta uusia asioita. Löytöjä voi löytyä appivanhempien kaapeista ja siirtämällä omista kaapeista ja huoneista. Uudessa paikassa sama tavara voi tulla aivan uudella tavalla esiin.”
Ruokapöydän yllä roikkuvat Innoluxin Pasila-valaisimet. Ne ovat vanhan, korkeakattoisen kodin peruja, mutta sopeutuneet hyvin myös uuteen kotiin.
Makuuhuoneen nojatuoli ja kynttelikkö, lastenhuoneen senkki ja ruokailuryhmän pinnatuolit ovat kaikki löytöjä ovensa sulkeneesta vintageliike Pikku-Liinusta.
Riikan ainut uusi joulukoristehankinta ovat Granitista ostetut hyasintit ja niiden 60-lukua henkivät astiat, jotka ovat molemmat Granitista. Kukat on aseteltu vanhan arkun päälle olohuoneeseen.
Juuri nyt Riikan kodissa näkyy joulu. Vaikka värimaailma on hillitty, kokonaisuuden tunnelma huokuu joulun taikaa.
”Tykkään sisustuksessa lämmöstä, jota on joulusisustuksessa helposti saatavilla. En pidä kovin pelkistetystä tyylistä, vaan mitä runsaampi ja lämpimämpi, sen parempi”, Riikka sanoo.
Ikkunoissa roikkuu joulutähtiä, pöydillä on kynttilöitä ja hyasintteja, ja olohuoneeseen on pystytetty suuri luonnonkuusi. Lastenhuonekin on saanut oman pienemmän kuusensa, tyttöjen pyynnöstä. Oksille Riikka ja lapset ovat ripustaneet itse askartelemiaan koristeita.
Lastenhuoneen halki roikkuu pitkä, suloinen FabeLabin joulukalenteri, jonka Riikka hankki neljä vuotta sitten. Kun luukun virkaa toimittava pussi on avattu, se muuttuu kääntämällä suloiseksi eläinhahmoksi, jonka voi asettaa esimerkiksi pöydälle koristeeksi.
”Meillä lastenhuone on sellainen lasten valtakunta, jossa lelut ovat usein levällään ja jonka seiniin lapset saavat kiinnittää julisteita”, Riikka kertoo.
”Kun valoa tulee niin paljon, välillä tuntuu, että aina näkyy jotain siivottavaa. Sen kanssa on pitänyt vain oppia elämään, koska se valo on kuitenkin niin ihanaa, ettei lian takia aleta laittamaan verhoa ikkunoiden eteen.”
Tänä vuonna joulua on ryhdytty Riikan kotona laittamaan normaalia aikaisemmin. Perhe aikoo viettää joulua rauhassa, pienellä porukalla.
”Luonnonkuusi hankittiin, koska siitä ehtii nyt nauttia ja sitä ehtii hoivata, kun ollaan vain kotona”, Riikka sanoo.
Vaikka tällä kertaa luvassa ei ole suurta sukujoulua, Riikka haluaa laittaa pöydän koreaksi.
”Isäni on kokki, ja hyvä ruoka on ehkä juuri siksi ollut aina minulle tärkeää. Tykkään siitä, että laitetaan ruokaa ja syödään yhdessä, käytetään siihen aikaa ja energiaa ja syödään rakkaudella.”
Pöydän antimet valitaan nyt oman maun mukaan. Riikasta ei ole katastrofi, vaikkei pöydässä yhtenä jouluna olisikaan kaikkia niitä asioita, joita lapsuudenkodista on yleensä löytynyt.
Perinteet menevät tänä vuonna uusiksi. Suvun yhteinen joulupuurohetki vietetään luultavasti videopuhelun välityksellä, ja päiväohjelmassa on sukulaisilla kyläilyn sijaan ulkoilua. Riikkaa se ei haittaa. Hän ajattelee, että erilainen joulu voi tarjota kaikille mahdollisuuden etsiä omia, uusia traditioita ja viettää joulua juuri siten, kuin itse haluaa.
”Luulen, että meidän joulumme on aika rauhallinen ja lämmin. Nautiskellaan asioista, eikä hössötetä.”
