Vapaaehtoistyön tekeminen ei vaadi paljoa, mutta antaa sitäkin enemmän. Pelastakaa Lapset ry etsii jatkuvasti uusia aikuisia lasten parissa tehtävään työhön. Varsinkin miehistä on pulaa. 

Teksti ja kuvat: Laura Juntunen

Vapaaehtoistyö sopii kaikille. Näin uskoo Pelastakaa Lapset ry:n ehkäisevän työn koordinaattori Eveliina Autio, joka vastaa työssään muun muassa lasten ja nuorten tukihenkilöiden ja sporttikummien rekrytoimisesta, koulutuksesta ja ohjaamisesta. 

”Vapaaehtoistyö on aika vapaata. Siinä saa toteuttaa itseään. Meillä on myös tapana sanoa, että vapaaehtoisena toimitaan tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. Ei siis tarvitse olla mikään ammattilainen ryhtyessään vapaaehtoiseksi”, Autio kuvailee. 

Oulun seudulla tukihenkilötoimintaa järjestetään Oulussa ja Raahessa, kun taas sporttikummeja toimii vain Oulussa. Molemmissa on kyse ennaltaehkäisevästä avusta, joka on suunnattu perheille, joilla ei ole esimerkiksi lastensuojelun asiakkuutta. 

”Tällaisen varhaisen tuen pointtina on, että perheet saavat tukea ajoissa, jolloin tilanne ei välttämättä koskaan eskaloidu pisteeseen, jossa tarvittaisiin jotain järeämpiä toimia”, Autio tiivistää.

Työ voi olla melkein mitä vain

Oululaiset Tea Tervo ja Tuomo Pöllänen ovat toimineet Pelastakaa Lapset ry:n vapaaehtoisina pian parin vuoden ajan. Tervo toimii nuoren tytön tukihenkilönä, Pöllänen puolestaan teini-ikäisen pojan sporttikummina. Molemmat kokevat, että vapaaehtoistyö on ollut mukavaa ja antoisaa.

Pöllänen kertoo harkinneensa vapaaehtoistyön aloittamista jo pidemmän aikaa, ennen kuin sattui näkemään ilmoituksen sporttikummien koulutuksesta. Liikunnallinen toiminta tuntui luontevalta vaihtoehdolta.

Sporttikummina Pölläsen tavoite on tutustuttaa nuori erilaisiin urheilulajeihin tai tukea jo olemassa olevaa innostusta urheiluun. Hän on käynyt nuoren kanssa esimerkiksi liikuntapuistoissa, kuntosalilla ja pelaamassa sulkapalloa. Käynnit ovat molemmille maksuttomia, sillä Pelastakaa Lapset kattaa kulut.  

”Tällainen toiminta tuntui minusta tärkeältä, sillä monella lapsella ei ole nykyään minkäänlaista kosketusta liikuntaan. Aluksi meidänkin täytyi lähteä liikkeelle todella pienistä asioista, kuten kävelylenkeistä, mutta nykyisin uskallamme jo kokeilla uusiakin juttuja”, Pöllänen kertoo. 

Sporttikummina Tuomo Pölläsen tavoite on tutustuttaa nuori erilaisiin urheilulajeihin tai tukea jo olemassa olevaa innostusta urheiluun.

Sporttikummin ei nimestään huolimatta tarvitse olla himoliikkuja. Tärkeintä on, että liikkuminen kiinnostaa. 

”Sanoisin, että olen aika keskiverto liikkuja. Käyn kuntosalilla ja pelaan välillä padelia tai sulkapalloa”, Pöllänen muotoilee. 

Tukihenkilöksi kouluttautunut Tervo puolestaan päätyi aloittamaan vapaaehtoistyön oman elämänmuutoksen jälkeen. Kalenterissa tuntui olevan tilaa jollekin uudelle. Kun tukiperheenä toimiva työkaveri kertoi Pelastakaa Lapset ry:n toiminnasta, Tervo innostui.

”Aloin googlaamaan lisätietoja toiminnasta vielä samana päivänä, ja otin yhteyttä toimistolle. Siitä se sitten lähti”, hän muistelee. 

Myös Tervo kertoo harrastavansa nuorensa kanssa monipuolisesti erilaista liikuntaa, koska molemmat sattuvat olemaan liikunnallisia. Joskus tukihenkilö voi myös tarjota kyydin treeneihin, auttaa läksyissä, leipoa yhdessä nuoren kanssa tai seurata tämän soittoharjoituksia. 

”Yhdessäolo voi olla oikeastaan mitä vain. Olen kuunnellut paljon lapsen vanhemman toiveita, sillä tarkoitukseni on tukea heidän arkeaan”, Tervo kertoo. 

Uusia vapaaehtoisia etsitään jatkuvasti

Tervon ja Pölläsen kokemuksen mukaan vapaaehtoistyö ei vie kalenterissa paljoakaan tilaa. Tervo tapaa lasta keskimäärin kerran viikossa, Pöllänen puolestaan noin 1–2 kertaa kuukaudessa. Tilanteet kuitenkin vaihtelevat. Tapaamisia voi olla tarpeen mukaan välillä tiheämmin, välillä harvemmin. 

Pelastakaa Lapset ry kuitenkin toivoo lasten kanssa toimivilta vapaaehtoisilta sitoutumista tehtäväänsä, sillä luottamuksen ja yhteyden syntyminen ottaa aikansa. Ennustettavuus ja vakaus tuovat nuoren elämään kaivattuja rutiineja, tukea ja turvaa. 

”Usein lapset myös kiintyvät vapaaehtoisiin. Ja vapaaehtoiset tietysti myös heihin”, Autio toteaa.

Tällä hetkellä osa lapsista ja nuorista joutuu odottamaan sopivaa tukihenkilöä pitkään, sillä vapaaehtoisista on jatkuva tarve. Varsinkin miehille olisi huutava tarve. 

”Joskus lapsi voi joutua odottamaan parikin vuotta. Se on kyllä harmi”, Autio kertoo.  

Jos vapaaehtoistoiminta kiinnostaa, Autio kannustaakin ottamaan yhteyttä sitä mahdollistaviin toimijoihin matalalla kynnyksellä. 

”Aina kun tapaan meille hakevia lapsia ja nuoria, minulle tulee sellainen olo, että haluaisin hakea heille vaikka kuun taivaalta. Se on aivan upea hetki, kun uusi vapaaehtoinen tulee mukaan toimintaan ja me huomataan, että hei, nyt löytyi tällekin lapselle viimein se oma aikuinen.”

”Yhdessäolo voi olla oikeastaan mitä vain. Olen kuunnellut paljon lapsen vanhemman toiveita, sillä tarkoitukseni on tukea heidän arkeaan”, Tea Tervo kertoo.

Hyvää mieltä ja palkitsevia rutiineja 

Vaikka vapaaehtoistyötä tehdään toisten hyväksi, sen täytyy Aution mukaan tuoda iloa myös vapaaehtoisille itselleen. 

”Se ei saa tuntua työltä, vaan sen on oltava mukava harrastus”, Autio sanoo.   

Tervo ja Pöllänen kokevat vapaaehtoistyön antavan enemmän, kuin se ottaa. 

”Saan työstä auttamisen iloa ja puhdasta onnellisuutta. Iloa siitä, että pystyn auttamaan. Tiedän olevani todella tärkeä tälle perheelle ja lapselle, ja heidän kiitollisuutensakin palkitsee. Ja kyllähän tässä pääsee itsekin kokeilemaan uusia urheilulajeja ja saa uusia kokemuksia. Lisäksi vapaaehtoistyö tuo yhden rutiinin lisää myös omaan elämään”, Tervo luettelee.

Pöllänen nyökyttelee ja jatkaa: 

”Ja kyllähän siitä tulee mahtava fiilis, kun näkee, että lapsi oikeasti saa yhdessäolostamme onnistumisen kokemuksia ja rohkeutta.”

Autio kuuntelee vapaaehtoisia hymyillen.

”Kyllähän se niin on, että vapaaehtoiset ovat meidän sankareitamme”, hän toteaa.