Anssi Kirkonpelto päätyi ammattitanssijaksi, koska oli surkea tanssimaan.

Teksti Laura Tauriainen
Kuva Mikko Törmänen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Anssi Kirkonpelto, tiimipäällikkö Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan koulutusohjelmassa sekä tanssinopettaja.”

2. Millaisesta taustasta hypähdit tanssilattialle?

”Minulla on takana kahdeksan vuoden ura Puolustusvoimissa opetusupseerina. Aloitin tanssimisen vasta aikuisena, 21-vuotiaana. Olin kova urheilemaan ja monessa lajissa tosi hyvä. Tanssi oli ensimmäinen laji, jossa olin surkea. En halunnut antaa periksi, ja sitten mopo karkasi käsistä. Tanssin ammattilaiseksi olen päätynyt siis tanssiurheilun kautta.”

3. Miten OAMK:n tanssinopettajakoulutus eroaa muiden suomalaisten opinahjojen tarjoamista koulutuksista?

”Meillä on ainutlaatuiset suuntautumisvaihtoehdot – showtanssi, paritanssi ja kansantanssi – joita ei voi tässä muodossa opiskella missään muualla maailmassa. Meillä on vahva yrittäjyyspainotus, ja moni opiskelijoistamme käy yrityshautomokursseja.
Muissa tanssinopettajakoulutuksessa painotetaan taidetta, mutta meillä se on vain yksi osa muiden rinnalla. Populaarit lajit sopivat hyvin tanssikoulubisnekseen. Yrittäjyyspainotuksen takia moni opiskelijoistamme työllistää itse itsensä, ja siksi myös valmistuneiden työllistymisprosentti on niin korkea.”

4. OAMKin hallitus harkitsi vastikään tanssinopettajakoulutuksen lakkauttamista mutta päätyikin jatkamaan sitä uudella toimintamallilla. Millä mielellä koulutusohjelmassa suhtaudutaan muutoksiin?

”Säästötoimenpiteet otetaan positiivisena haasteena vastaan. Muutos on mahdollisuus uuteen, ja tanssin tiimillä on paljon ideoita. Tarkoitus on yhtenäistää toimintoja ja opintoja eri genrejen välillä siten, että koulutuksen omaleimaisuus säilyy, valinnaisuus lisääntyy ja säästöjä saadaan aikaiseksi.

Kansantanssi ja paritanssi ovat osa suomalaista kulttuuria, joten näiden lajien koulutus ylläpitää kulttuuriperintöämme ja antaa sille mahdollisuuden säilyä ja kehittyä. Sanotaan, että kulttuuri on hyvinvointia. Tanssin rooli on moninainen, sillä se on sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista hyvinvointia. Nykyinen digiyhteiskunta sitoo meidät liiaksi toimistoon, ja jotain täytyy olla oppositiossa.

Showtanssin suuntautumisvaihtoehto perustettiin vuonna 2006 lajin suosion kasvaessa. Showtanssia harrastettiin joka puolella, mutta päteviä opettajia ei ollut. Nyt se on suosituin suuntautumisvaihtoehtomme, joten saamme valita hakijoista parhaat, ja he työllistyvätkin aina todella hyvin. Suosio näkyy etenkin lajin kilpailujen määrässä, niitä on valtavasti.”

5. Vieläkö tanssivat pojat kohtaavat ennakkoluuloja?

”Minä en ole törmännyt koskaan ennakkoluuloihin! Tanssista on tullut trendikästä, ja alkaa olla jo normaalia, että myös tällainen karvainen ja äijämäinen tanssii. Kukaan ei enää kyseenalaista työtäni tanssinopettajana. Ala- ja yläkoulussa saattaa ennakkoluuloja vielä olla, mutta esimerkiksi street-lajien harrastajat saavat rispektiä.

OAMK:n tilanteen uutisoinnin myötä nousi iso mediahässäkkä, eikä tanssin tarpeellisuudesta tarvitse enää keskustella. Ihmiset ottivat laajalti kantaa ja nostivat esiin pinnan alla kyteneen keskustelun.”

6. Taustasi on paritanssin puolella. Harrastetaanko Oulussa lajia aktiivisesti?

”Oulussa on tarjolla runsaasti hyvää ja laadukasta tanssinopetusta, ja kaikki paritanssinopettajat ovat koulutettuja. Kuluttajalle löytyy erihintaisia vaihtoehtoja. Voi valita, haluaako mennä kurssille, jossa on parinvaihto, vai tanssia oman parin kanssa. Voi tanssia salsaa, lattareita ja suomalaisia seuratansseja.”

7. Missä päin Oulua viihdyt parhaiten?

”Viihdyn merellä. Minulla on kajakki, jonka nostan auton katolle. Sitten suuntaan rantaan.
Olen liikunnan suurkuluttaja. Maastopyöräilen, hiihdän, juoksen, laskettelen, lumikenkäilen ja sauvakävelen eli harrastan kaikenlaista luontoliikuntaa. Asun Ritaharjussa, ja meiltä on merelle kolme kilometriä. Ladut ja muut ulkoilupaikat ovat lähellä, eikä Kiiminkijoen koskillekaan ole pitkä matka. Oulussa vuodenajat vaihtuvat, ja sen mukaan täällä voi harrastaa vaikka mitä. Pääasia, että pysyy liikkeessä.”

8. Mitä muuttaisit Oulussa tanssin tai ylipäätään taiteen ja kulttuurin saralla?

”Uskallanko sanoa ääneen, että joskus oli suunnitelmia rakentaa keskelle toria kulttuurikeskus tai tanssin talo. Tanssi on osa Oulun brändiä, joten sille pitäisi saada paikka, jossa ammattilaiset ja harrastajat voisivat kohdata.

Meillä on Oulun tanssin keskus JoJo, meillä on ammattikorkean tanssinopettajakoulutus ja meillä on tanssikouluja. Miksei siis olisi jokin yhteinen tila, missä olisi ammatillista koulutusta päivällä ja harrastusta iltaisin? Siellä voisi järjestää myös esityksiä.

Tanssin tilanne Oulussa on kyllä hyvä jo nyt. Tarjontaa on kuluttajille, ja ihmiset harrastavat paljon. Aina voi silti toivoa vähän lisää. Yhteinen tila toisi synergiaa. Uskon loputtomasti tanssin mahdollisuuksiin. Jos saisin päättää, tanssi olisi osa peruskouluakin.”

9. Mitä oululaista vieroksut?

”Ainoa, mikä minua ärsyttää Oulussa kesällä on se, että maastossa on aivan liikaa sääskiä! Lahdessa, josta olen kotoisin, ei niitä ole lainkaan. Toisaalta, jos haluaa juosta kovaa, sääsket voivat olla hyvä juttu.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Pysykää liikkeessä!”