Stand up -koomikko Iikka Kivi on muuttanut mieltään maahanmuuttajista, armeijasta, uskonnosta ja Oulusta.

Teksti Laura Tauriainen
Kuva Mikko Törmänen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Iikka Kivi ja teen stand up -komiikkaa työkseni. Tuotan ja koordinoin stand up -klubeja. Tällä hetkellä käsikirjoitan ajankohtaissatiiria Noin viikon uutiset, joka tulee TV2:lta.

Sosiaalisen median pyörittämisen voisi nykyään myös laskea työksi. Luon sekä oululaista että omaa komiikkabrändiä.”

2. Onko stand up -koomikon ura vaatinut sinulta uhrauksia?

”Tässä työssä ei saa välittää liikaa fyysisestä voinnista tai mielenterveydestä. Pitää hyväksyä, että tämä on kuluttavaa. Yöunien, hyvän syömisen ja liikunnan olen ainakin itse uhrannut. Mukavuudenhalustakin saa karsia.

Vapaa-aikaa minulla on todella vähän. Kaikkein negatiivisimpana uhrauksena koen sen, että ei ole tarpeeksi aikaa nähdä läheisiä.

Positiivisia uhrauksiakin on. Olen luopunut ajatuksesta, että ei saisi tehdä virheitä. Olen uhrannut turhantärkeyden. Komiikan tekeminen olisi vaikeaa, jos miettisin koko ajan, miltä jokin saa minut näyttämään.”

3. Millaisista jutuista suomalaiset loukkaantuvat herkimmin?

”Joskus joku yleisön edustaja käyttäytyy häiritsevästi, ja häntä pyydetään toistuvasti lopettamaan. Jos häirintä jatkuu, joutuu sanomaan rumemmin. Sellaisesta loukkaannutaan. Häiritsijät pilaavat keikan paitsi minulta, myös muilta katsojilta.

Isänmaallisuus on pyhää suomalaisille. Seksuaalivähemmistöjen puolesta tai pakolaistilanteesta puhuminen ärsyttää joitakin. Politiikasta ylipäätään loukkaannutaan herkästi. Koomikolla pitää olla tunneälyä ja kykyä ennakoida. Usein tiedän jo etukäteen, mistä pahastutaan.

Joskus loukkaannutaan ihan aiheesta, jos vitsi on mauton tai epäreilu. Koomikotkin tekevät virheitä.”

4. Mikä on sinulle pyhää – mistä et vitsaile?

”Periaatteessa sellaista rajaa ei ole. Olen käsitellyt monia asioita, jotka aiemmin olivat minulle pyhiä. 15-vuotiaana kirjoitin päiväkirjaan asioita, joita en uskaltanut kertoa kenellekään. 10 vuotta myöhemmin luin niitä lavalla.

On henkilökohtaisia tilanteita, käynnissä olevia prosesseja, joista en vitsaile. Koomikko ei saa käyttää yleisöä terapeuttina. Pitää olla sinut aiheen kanssa ennen kuin siitä voi vitsailla. Joidenkin asioiden koomisuuden näkee vasta sitten, kun niistä on etääntynyt.”

5. Entinen maahanmuuttokriitikko, nykyinen suvakki. Missä muissa asioissa olet muuttanut mieltäsi?

”Aika monissakin. Kävin aliupseerikoulun, olin linjani priimus ja hakemassa sotilasuralle. Äskettäin lähetin paperit, joissa pyysin eroa reservistä. Vastustan asioiden ratkaisemista aseellisin keinoin. Entisestä militaristista tuli pasifisti.

Entisestä kristitystä on myös tullut uskonnoton. Niistä perusarvoista, joihin uskoin vielä parikymppisenä, ei ole paljon jäljellä. Mutta niin on hyvä. Ihmisten olisi hyvä tarkastella omia arvojaan silloin tällöin.”

6. Miltä tuntuu, kun kukaan ei naura?

”Jos olen lavalla, se tuntuu yleensä pahalta. Jos taas haen outoa tunnelmaa ja puhun vaikkapa kuolemasta, se tuntuu hyvältä. Toivon, että jengi myös pahastuu tai järkyttyy. Koomikon tehtävä on naurattamisen ohella tarjota uusia näkökulmia.

Jos kerron mielestäni hyvän jutun eikä kukaan naura, se tuntuu samalta kuin mikä tahansa hylkääminen – sen vain näkee 200 ihmistä. Onhan se hirveää.

Vapaa-ajalla on kivaa, jos jutuilleni ei naureta. Haluan olla huomaamaton ja eristäytyä, koska jatkuva huomio on väsyttävää.”

7. Mistä haluat jäädä historiaan?

”Muulla ei ole niin väliä, mutta haluaisin, että minut muistettaisiin siitä, että olin mukava, reilu ja hyväntahtoinen ihminen. Että tein toisille hyviä tekoja.

Olisi hienoa, jos Oulun seudulle saisi luotua pysyvän komiikkaskenen. Pohjoisesta kumpuaa paljon huumoria. Ovathan kaksi viimeisintä Naurun tasapainon voittajaakin täältä. Haluan vaikuttaa suomalaisen stand up -kulttuurin kehitykseen ylipäätään.”

8. Millainen on suhteesi Ouluun?

”Se on vähän kuin minä itse: lämpenee hitaasti. Muuton jälkeen Oulu tuntui kylmältä ja tylyltä. Sitten, kun aloin poistua asunnostani, huomasin, että tämähän on ihan mukava paikka. Näen paljon vaivaa sen eteen, että voin asua täällä, vaikka suurin osa töistä on muualla. Reissaan paljon, koska en halua muuttaa Etelä-Suomeen.

Oulu on sopivan kokoinen, ei liian iso. Helsingissä on sellainen piripäinen pulssi, joka stressaa. Täällä pääsee pienellä vaivalla luontoon, joka on monipuolinen: on jokisuistoa, aukeaa, metsää, meren läheisyys. Oulussa on paljon stand up -komiikan kannalta valloittamattomia alueita. Täällä pystyy olemaan pioneeri.

Helsingissä muutun erilaiseksi ihmiseksi. Sellaiseksi, joka juoksee metroon, vaikka kolmen minuutin päästä tulee seuraava. En halua sitä.”

9. Olet kotoisin Ylivieskasta. Mitkä asiat ovat siellä paremmin kuin Oulussa?

”Siellä voi ajatella vähemmän, koska asenteita on paljon tarjolla valmiina. Ylivieskassa on vähemmän pöhinää kuin Oulussa ja luonto on vielä makeampi. Siellä on enemmän aikaa ja vähemmän aikuisten tekemistä. Siellä on suku ja perhe, ja siksi se on minulle tärkeä paikka.
Pitkään minulla oli se ongelma, etten viihtynyt Ylivieskassa. Asenneilmapiiri stressasi. Ylivieskassa on paljon juntteja. Nykyään tykkään siitä, koska olen itsekin juntti. Heti, kun on verkkarit jalassa, rauhoitun.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Ihmisillä on hirveä tarve säätää ja hästätä. Useimmiten riittää, että vain tarkkailee asioita.”