Tanssitaiteilija Liisa Heikkinen kokee Oulussa vapautta tehdä. Joukkuevoimistelusta tanssin maailmaan parikymppisenä siirtynyt Heikkinen perusti oman tanssikoulunsa viisi vuotta sitten ja valmistuu loppuvuodesta tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta. Kemistä kotoisin olevaa tanssin ammattilaista Oulun rentous viehättää.

Teksti ja kuva Minna Koivunen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Liisa Heikkinen ja toimin tanssin alalla tanssitaiteilijana. Työnkuvaani kuuluu freelance-koreografina ja –tanssijana oleminen ja oman HAHAHA Dance Schoolin pyörittäminen.”

2. Milloin olet ryhtynyt tanssimaan ja mistä sait kipinän siihen?

”Haaveeni jo yläasteelta asti on ollut, että minusta tulisi koreografi. Silloin olin syvästi joukkuevoimistelun pyörteissä ja ajattelin, etten pysty siihen, koska en ollut tanssinut ollenkaan. Kun Oulun ammattikorkeakouluun tuli showtanssi-linja vuonna 2006, päätin hakea sinne ja pääsin heti sisään. Olin tehnyt tanssillisia asioita ennen sitä, mutta aloitin tanssimisen 20-vuotiaana.”

3. Sinulla on pitkä joukkuevoimistelutausta. Miten joukkuevoimistelun maailma eroaa tanssimaailmasta?

”Joukkuevoimistelussa on ainakin jo lajin sisällä tosi voimakas estetiikka, mihin kaikkien pitäisi pyrkiä. Tietenkin siellä on koreografia, jolla on oma estetiikka lajin sisällä, jotta erottautuu joukosta. Lisäksi joukkuevoimistelussa liikkeillä on pisteellinen arvo, jota ei ole tanssissa. Tanssi on vapaampaa, eikä tietyissä lajeissa liikkeen arvottaminen ole niin voimakasta. Myös tanssissa on tietenkin opettajilla ja koreografeilla omat estetiikkakäsityksensä. Huomaan, että joukkuevoimistelusta olen saanut suuresti oppia. Kirjoitin juuri opinnäytetyön esiintyjyyteen syventymisosiossa siitä, kuinka urheilutausta, esimerkiksi mentaaliset harjoitukset, on auttanut minua valmistamaan oppilaita esiintymään. Voimistelun kautta olen oppinut myös työnteon määrän. Tiedän, että asiat eivät yleensä tapahdu hetkessä. Pitää tehdä asioita ja nähdä päämääriä, minne mennä. Tykkään unelmoida ja huomaan, että päämäärätietoisuus auttaa itseäni siihen suuntaan, että osaan rajata asioita. Mitä pitää tehdä ennen tuota, jotta pääsen tuonne.”

4. Perustit oman tanssikoulun HAHAHA Dance Schoolin vuonna 2013. Millainen prosessi ja kokemus se oli?

”Suuri, koska siinä syvensin omaa pedagogiikkaani ja mietin, mitä haluan tarjota ihmisille. Koen että sitä kautta olen saanut syventää pedagogiikkaani vielä enemmän. Varsinkin teokset, joita olen tehnyt oppilaiden kanssa, ovat olleet aivan mahtavia kokemuksia itselleni ja olen kuullut, että oppilaille myös. Koulun perustaminen selvensi sitä, mikä minua kiinnostaa tanssin opettamisessa. En ajattele niin, että pedagogiikka ja oma esiintyminen ovat erillisiä asioita. On hirveän tärkeää, että minäkin esiinnyn. Siten pystyn samaistumaan oppilaisiini, kun he ovat menossa lavalle. Pystyn puhumaan heille omasta esiintymisestä ja jännityksestä.”

5. Oulu on iso tanssikaupunki. Millainen Oulu sinusta on tanssikaupunkina?

”Ihanan monipuolinen, mielenkiintoinen ja monisävyinen. Täällä näkyy lajien runsaus. Koen, että täällä on vapaus tehdä omanlaista. Moni on kysynyt minulta, miksi en jäänyt Helsinkiin. Iso osa on se, että perhe ja ystävät ovat täällä ja koen pohjoisuuden olevan osan minua. Toinen on se, että koen täällä vapautta tehdä.”

6. Olet parhaillaan viimeistelemässä maisteriopintojasi Teatterikorkeakoulussa. Mitä tanssitaiteen opinnot ovat antaneet sinulle?

”Valtavasti. Se on syventänyt omaa tekijyyttä ja omaa pedagogiikkaa sekä laajentanut omaa taidekäsitystä. Tein jo ennen näitä opintoja samoja asioita kuin nytkin, mutta se on syventänyt omaa osaamista ja sitä kautta vahventanut tekemistä. Olen lisäksi saanut paljon ystäviä ja lempeyttä elämään.”

7. Olet Kemistä kotoisin. Mitä kaipaat sieltä?

”Asuimme Ajoksessa, joka on pieni saari ja täynnä metsää. Kaipaan sitä, että metsä ja meri on niin vieressä. Kemissä on oma tunnelma ja tietty pienen kaupungin rauha. Tuntuu aina, että menee mökille, kun menee äitin ja isän luo.

Kemi oli täydellinen paikka elää lapsuus ja nuoruus. Minulle siellä oli tekemistä ja ystäviä, kun voimistelin ja soitin huilua, ja sitä kautta pääsin teatteriprokkiksiin.”

8. Olet asunut Oulussa vuodesta 2006, käynyt opiskeluvaihdossa Lissabonissa ja asunut vuoden välissä Helsingissä. Mikä on Oulussa parasta?

”Kun palasin Helsingin Kalliosta ja ensin muutin vähän kauemmas, eli Laanilaan, minun oli hirveä tarve muuttaa keskustaan. Pystyn elämään ytimessä, mutta pääsen myös luonnon lähelle nopeasti. Tämä on helppo kaupunki perheellisenä olla ja elää. Kaikki on lähellä, mikä on ihanaa. Kun olen vähitellen päässyt oululaisten mentaliteettiin, olen viehättynyt siihen olemisen tapaan. Täällä on rauhallisempaa kuin Helsingissä. Tämä tuntuu kodilta.

Olin elokuussa 1,5 viikkoa Helsingissä tekemässä projektia ja kun tulin takaisin, vasitellen pysähdyin linja-autolla vähän aikaisemmin, jotta sain kävellä Rotuaarin läpi. Oli ihanaa, kun ihmiset ovat niin rentoja. Oululaisten rentous olemisessa on minulle kotoisaa.”

9. Olit vasta Norjassa residenssivierailulla. Mistä reissussa oli kyse?

”Sinne haettiin liikkujia, kuvaajia ja äänisuunnittelijoita ja meidät jaettiin pienryhmiin ja meille annettiin tietty paikka, jossa meidän piti kuvata jotain kahdessa päivässä. Tarkoitus oli kuvata, mitä pohjoisen luonto ja herkkyys tarkoittaa meille ja paikan kautta lähdimme purkamaan sitä ryhmissä liikkeellisesti ja kuvauksellisin keinoin.

Oli ihana olla samanhenkisten ihmisten kanssa ja kokea jokaisen oma taiteellinen oleminen. Yhteiseen asiaan syventyminen ja yhdessä luominen oli itselle arvokas kokemus.”

10. Mikä on elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?

”Olen paljon miettinyt sitä, mitä ihmisistä heijastuu, niin tämä: kerää ympärille lempeitä ja ihania ihmisiä.”

HAHAHA Dance Schoolin seuraavan teoksen High Heels, White Walls ensi-ilta 26.1.2019, ja Oamkin kansantanssi- ja paritanssiopiskelijoiden teoksen (koreografia Liisa Heikkinen) ensi-ilta huhtikuussa 2019.