10 kysymystä: Tony Manninen

Pelitohtori ja LudoCraftin toimitusjohtaja Tony Manninen haluaa pelastaa maailman pelien avulla eikä aio koskaan kasvaa aikuiseksi.

Teksti Laura Tauriainen
Kuva Mikko Törmänen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Tony Manninen, pelitohtori. Yritän pelastaa maailman pelien avulla. Jos elämän näkee pelinä, saa paljon välineitä viedä sitä joko parempaan tai huonompaan suuntaan.
Vietän aikaani etsiskellen hyviä tyyppejä. Ei elämässäni ole suurta eroa työn ja vapaa-ajan välillä. Käytän aikaa elämään, en töihin tai vapaaseen. Matka on tärkeämpi kuin päämäärä.”

2. Olit tietojenkäsittelytieteen professori, joka perusti tutkimusryhmän, josta lopulta tuli yritys nimeltä LudoCraft. Onko teillä muita tieteellisempi lähestymistapa peleihin?

”On, tietenkin. Emme pääse perinnöstämme eroon, vaikka yrittäisimmekin, eikä se ole pelkästään hyvä juttu. Analyyttisesti ajattelevat akateemiset ihmiset voivat pohtia liikaakin. Muut pelitalot keskittyvät peliin ja siihen, miten se olisi mahdollisimman viihdyttävä. Me ajattelemme paljon laajemmin. Mietimme, mitä merkitystä ja vaikutusta pelillä on. Mitä voisimme saada peleillämme aikaan.”

3. Sinua on sanottu oululaisen peliteollisuuden isäksi. Toisaalta sinusta saa kuvan, että olet ikuinen pikkupoika. Kumpi on lähempänä totuutta?

”Olen päättänyt ajat sitten, etten koskaan kasva aikuiseksi. En halua elää siinä maailmassa, joka mielestäni kuuluu aikuisuuteen. Kun leikki unohtuu, unohtuu myös oppiminen.
Olen ylittänyt sen aikakauden, jona pitää yrittää olla vakavasti otettava. Monet suot on rymytty ja turpasaunat otettu. Nyt keskityn siihen, että yritän parhaani ja kuuntelen sydäntäni. Teen asioita, jotka tuntuvat tärkeiltä. Ennen kuin viimeinen game over tulee, haluan pystyä sanomaan, että loppumetreillä onnistuin.

Ei pelintekijänkään elämä ole pelkkää rallattelua, mutta en syytä vaikeuksistani muita, vaan olen elämästäni itse vastuussa. Se on vapauttavaa.”

4. LudoCraft on saanut hehkutusta maailman kivoimpana työpaikkana, ja olet itse kuvaillut sitä eskariluokaksi. Millainen on johtamisfilosofiasi?

”Olen aamuisin vähän äkäinen ja kiukkuinen. Nykyään osaan varoittaa uusia työntekijöitä, että ennen kolmatta kahvikuppia ei ikäviä uutisia kannata kertoa. Vuorokausirytmini on sellainen. LudoCraftilla jokainen saa olla oma itsensä, myös toimitusjohtaja.

Haluaisin, että työpaikalle tultaisiin lataamaan akkuja ja tekemään sitä, mikä on omasta mielestä siisteintä ikinä. Ihmiset eivät ole samasta muotista ja kaikkia motivoivat eri asiat. Meidän työntekijämme ovat fiksuja, ja yritän pysyä poissa heidän jaloistaan. Korkeintaan haastan, härnään ja houkuttelen. Luotan siihen, että ihmiset tajuavat omat voimavaransa. Karsastan sitä, että minulta kysytään, mitä pitäisi tehdä. Ei minulla ole mitään suurta viisautta.Pidämme leikin lähellä. Toimistossamme on paljon leluja ja pelejä, joiden pariin hakeutua. Yritämme rakentaa ympäristön, jossa on mahdollisimman paljon houkutuksia, jotka vievät pois työn ääreltä. Siinä työmotivaatio todella mitataan.”

5. Mitä vaatisi, että LudoCraft tekisi roviot?

”En minä kyllä Rovioita haluaisi tehdä, mutta Fingersoftit ehkä. Rovio on toki kulkenut pitkän tien, hakannut päätään määrätietoisesti seinään riittävän pitkään. Toiminut fiksusti ja asiantuntevasti ja ajatellut, että tärppää kun tarpeeksi pitkään yrittää. Me olemme tahkonneet noin kymmenen vuotta, eli emme ole vielä myöhässä. Niin kauan, kun jaksamme yrittää, voimme onnistua.

Olemme keskittyneet muihin asioihin kuin niihin, joilla menestyy Rovion tapaan isosti. Olemme halunneet ratkaista asiakkaidemme ongelmia. Koemme olevamme hyödyllisiä, mutta tällä tyylillä ei tehdä rovioita. Työmme on sellaista taustalla puurtamista, vaikka teemme toki omiakin pelejä.

Asiakkaiden auttaminen on mielestäni hienoa. Se sopii omaan missiooni pelastaa maailma pelien avulla.”

6. Minkä tyyppiset pelit sinua itseäsi kiehtovat eniten?

”Räiskintäpelit ovat ihania. Pelaan paljon toimintapelejä, konsolilla tai PC:llä. Reaktiopeleissä en ole enää yhtä nopea kuin ennen – ikä on hidastanut minua, enkä tahdo enää pärjätä nuoremmille. Pelasin juuri Quantum Breakin läpi. Siitäkin me suomalaiset saamme olla ylpeitä. Pelastin maailman neljässä illassa.

Kaikki pelaamani pelit antavat minulle virikkeitä. Jos peli ei uppoa, näkee, mitä ei ainakaan halua tehdä. Positiivisista yllätyksistä jää aina jotain itämään. Pelejä on vaikea tehdä pelaamatta yhtään peliä.”

7. Olet muuttanut Kalajoelta Ouluun ja asunut välillä muualla. Millä tavalla asuinpaikkasi ovat jättäneet jälkensä sinuun?

”Kaikki kaupungit, joissa olen asunut, ovat kotikaupunkejani.
Kalajoen Hiekkasärkät on sielunkotini. Jos en ole siellä pariin kuukauteen käynyt, tulee levoton olo. Tarvitsen sitä paikkaa. Yksi viikonloppu Kalajoella lataa akkuni. Olin Hiekkasärkillä seitsemän kesää töissä ja olen saanut sieltä parhaat oppini asiakaspalvelusta ja siitä, että aina kannattaa olla valppaana ja ottaa haaste vastaan.

Oulua kohtaan minulla on viha-rakkaussuhde. Vihaan tätä kaupunkia välillä järjettömästi. Olen asunut täällä vuodesta 1995 lähtien, välillä käynyt asumassa muualla. Kai tässä paikassa silti jotain on, kun en lähde täältä pois. Oulu on sopivan kokoinen, tarpeeksi pieni maalta tulevalle. Täällä voitaisiin enemmän katsoa aidan taakse ja ottaa itse vastuu tehdä omasta ruohosta vihreämpi.”

8. Jos saisit olla Oulun kaupunginjohtaja päivän ajan, mitä tekisit?

”Yrittäisin tehdä kaikkeni, että Oulun matkailubisnes kukoistaisi. Panostaisin kaikkeen, mikä liittyy ihmisten olemiseen, viihtymiseen ja kokemuksiin. Täällä on satsattu langattomiin verkkoihin ja muuhun teknologiaan, mutta ihminen on jätetty kakkoseksi.

Oululaisten pitäisi katsoa kunnolla peiliin ja tehdä itselleen kasvojenkohotus. Oulussa on kaunis luonto lähellä, hiekkarantaa ja merta. Kun tätä kaupunkia katsoo yläviistosta, ymmärtää, miten paljon täällä on puita ja metsää. Kahvilat ja kauppakeskukset ovat askeleita oikeaan suuntaan, mutta sellaisia askeleita tarvittaisiin kymmenen kertaa enemmän.”

9. Missä Tony Manniseen voi törmätä oululaisena kesäpäivänä?

”Minun jokakeväinen haaveeni on, etten yhtään lämmintä kesäpäivää olisi menemättä terassille, tai patiolle, niin kuin täällä sanotaan. Silti tulee oltua suurin osa ajasta toimistolla, koska siellä on vaan niin kivaa. Qstockissa tulee kyllä yleensä käytyä, ja erilaisissa verkostoitumistapahtumissa.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Eteläsuomalaiset pitävät meitä pohjoisen ihmisiä hulluina. Haluaisin, että kiteyttäisimme sen positiivisen hulluuden heittäytymällä. Elämän ei tarvitse olla vakavaa, ja joskus on hyvä epäonnistua. Jos et koskaan epäonnistu, et ole yrittänyt tarpeeksi.”

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp

Saatat pitää myös

Close Menu