Riina Laurila palasi vastikään New Yorkista, missä hän oli harjoittelussa Suomen YK-edustustossa. Haastava mutta opettavainen harjoittelu piti sisällään pitkiä päiviä, edustustehtäviä, lukuisia raportteja ja odottamattomia tapaamisia. Hienointa Riinan mukaan työssä oli se, kun sai olla osana jotain itseä suurempaa.

Teksti Sallamaari Paavola
Kuva Jessica Leino

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Riina Laurila, 26-vuotias pian yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistuva opiskelija Kempeleestä. Opiskelen kansainvälisiä suhteita Lapin yliopistossa. Palasin juuri Suomeen kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen New Yorkista Suomen YK-edustustosta, jossa työskentelin kehitys- ja ihmisoikeusyksikössä.

2. Miksi halusit harjoitteluun juuri Suomen YK-edustustoon?

Harjoittelupaikkailmoitus vastasi 99 prosenttisesti mielenkiinnon kohteitani. Olen perehtynyt opinnoissani erityisesti Suomen kehityspolitiikkaa koskeviin teemoihin, ja työskentely kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia käsittelevässä yksikössä vaikutti erinomaiselta tavalta päästä oppimaan siitä lisää käytännössä. YK-konteksti tarjosi mahtavan mahdollisuuden kurkistaa maailmanpolitiikan ja diplomatian keskiöön ja seurata, miten globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, konflikteihin ja pakolaisuuteen pyritään löytämään ratkaisuja 193:n jäsenmaan kesken.

3. Mitä työnkuvaasi kuului?

Yllätyin positiivisesti työtehtävien monipuolisuudesta. Suurin osa ajasta vierähti erilaisissa istunnoissa, neuvotteluissa ja tapahtumissa YK:lla. Harjoittelijoilla ei kuitenkaan ole kokouksissa puheoikeutta, joten käytännössä istumme Suomen kyltin takana kuuntelemassa, mitä muut jäsenmaat ja tarkkailijajäsenet keskustelevat. Raportoimme kokouksista edustuston esimiehille ja ulkoministeriöön Helsingin päätyyn.

Erityinen vastuualueeni oli yleiskokouksen kestävää kehitystä ja makrotalouskysymyksiä käsittelevä kakkoskomitea, jonka työskentelyä seurasin koko syksyn. Tänä vuonna Suomi pöytäsi ja vei hyväksytysti läpi ensimmäistä kertaa oman päätöslauselmansa kakkoskomiteassa, ja oli hienoa saada olla mukana historiallisessa hetkessä.

YK-kokousten lisäksi osallistuin lukuisiin EU-koordinaatioihin ja erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Harjoitteluni aikana yksikkömme järjesti esimerkiksi ilmastonmuutosta ja seksuaalista häirintää käsittelevät tapahtumat. Tapahtumien kautta halutaan pitää yllä Suomelle tärkeitä teemoja, kuten ilmastonmuutosta vastaan taistelemista ja naisten ja tyttöjen oikeuksia, ja saada muita jäsenmaita ja erilaisia toimijoita aktivoitumaan.

4. Miten kuvailisit Suomen YK-edustustoa harjoittelupaikkana? Annetaanko harjoittelijoille vastuuta?

Edustustossa työskentely on mielenkiintoista, nopeatempoista ja itsenäistä. Toimimme Suomen korvina yllättävänkin tärkeissä kokouksissa, joten vastuuta ei tehtävistä puutu. Työtä helpottaa laajojen kokonaisuuksien nopea omaksumiskyky ja valmius heittäytyä uusiin tilanteisiin. Ensimmäisissä kokouksissa minulla oli hyvin vähän käsitystä siitä, mistä tärkeän oloiset ihmiset oikein puhuivat. YK-jargon on omaa luokkaansa lyhenteineen ja hienoine, diplomaattisine ilmaisuineen.

Syksyn edetessä pääsin mukaan päätöslauselmaneuvotteluihin, joissa todentuivat valtioiden ja maantieteellisten alueiden välinen dynamiikka sekä toisaalta tämän päivän kansainvälisen ilmaston haasteellisuus. Suomen edustustossa on totuttu harjoittelijoihin, ja työyhteisöön pääsi helposti mukaan. Oli hienoa päästä oppimaan diplomatian ammattilaisilta ja huomata, että virkamiehet eivät olekaan niin kuivakkaa kansaa kuin usein ajatellaan!

5. Pääsit seuraamaan myös paljon uutisoitua yleiskokousta syyskuussa. Millainen kokemus se oli läheltä seurattuna?

Yleiskokouksen korkeantason viikko oli ikimuistoinen elämys. Pääsin kuuntelemaan yleiskokoussaliin kymmeniä maailman johtajia, kuten Donald Trumpia, Emmanuel Macronia  ja omaa presidenttiämme Sauli Niinistöä. Toki jotkut puheet herättivät myös huolta monenkeskisen järjestelmän tulevaisuudesta ja meille tärkeistä demokratian ja ihmisoikeuksien arvoista. Unkarin hyvin nationalistinen ja pakolaisvastainen puhe karmi selkäpiitä ja antoi herätyksen ei niin mieluisista kehityksistä Euroopassa.

Sain myös tavata useita suomalaisia ministeri- ja arvovieraita. Kohokohtia oli Presidentti Tarja Halosen ja Tasavallan presidentti Sauli Niinistön tapaaminen.

Korkeantason viikko on New Yorkissa erityistä aikaa järeine turvajärjestelyineen ja mielenosoituksineen. Viikon aikana harjoittelijat ovat isossa roolissa käytännön asioiden sujuvan kulun osalta.

6. New Yorkin kaltaisessa kaupungissa ei luulisi tekemisen puutetta olevan. Kuinka vietit vapaa-aikasi?

Perjantai-illat vierähtivät usein kollegoita tavatessa YK:n päämajan Delegates Loungessa, joka muuttuu virka-ajan päätyttyä baariksi. Enpä olisi ennen uskonut, että YK:n vartijat järjestävät toisinaan YK:lla bileitä auringon laskettua!

Viikonloppuisin kuljeskelin New Yorkin täysin toisistaan erilaisissa kaupunginosissa, lenkkeilin Central Parkissa, eksyin liian monesti Harlemiin, yritin näyttää uskottavalta taiteen harrastajalta, sain puhuttua itseni sisälle gospelmessuihin, joihin ei normaalisti turisteja sallittu ja tuskastuin vanhaan, yskivään metrojärjestelmään.

Värikkäässä Bronxissa asumisen ja kiireisten työpäivien rinnalla aistit eivät tosin kaivanneet kauheasti lisä-ärsykkeitä. Nykin lisäksi vierailin naapuriosavaltioissa sekä vähän kauempana Minnesotassa tapaamassa ystäviä. Olen perinteisessä turisteilussa aika huono ja menen yleensä ihmiset ja ruoka edellä.

7. Mikä oli parasta työssäsi?

Vaihtelevat työtehtävät, odottamattomat kohtaamiset sekä mahdollisuus olla osana jotain itseä suurempaa. Vaikka Suomessa ja Suomella on toki paljon parannettavaa, tunsin suurta ylpeyttä päästessäni edustamaan kotimaatani ja meille kansainvälisesti tärkeitä arvoja.

Analyyttinen luonteeni riemuitsi kiihtyneistä neuvottelutilanteista ja tiedonjanoinen puoleni huippuasiantuntijoiden luennoista.

Mieleenpainuvaa oli myös päivittäinen kulku YK:n päämajassa. Toivottavasti pääsen palaamaan sinne vielä joskus.

8. Mitä oululaista kaipaisit New Yorkiin?

Ihmisten leppoisuutta! Oululaiset saattavat olla vähän juroja, mutta ovat aitoja ja ystävällisiä. New Yorkiin toisin mielelläni palan rauhaa ja luontoa. Tuntuu, että Oulussa elämä on tasapainoista ja siellä on tilaa hengittää.

9. Olet kotoisin Kempeleestä, millainen on suhteesi Ouluun? Millaisena haluaisit nähdä Oulun kymmenen vuoden päästä?

Palasin Oulun seudulle muutamaksi vuodeksi neljän Iso-Britanniassa vietetyn vuoden jälkeen ennen siirtymistä etelään ja rakastuin kaupunkiin ihan uudella tavalla. Minulla on vahva oululainen identiteetti ja varsinkaan murteesta en luovu. Ihmisten lisäksi pidän erityisesti kaupungin kompaktiudesta, palvelujen toimivuudesta ja harrastusmahdollisuuksista.

Musiikkia ja kulttuuria harrastavalle Oulu tarjoaa paljon mahdollisuuksia.

Toivon, että Oulu säilyy elinvoimaisena, uskaltaa hyödyntää vielä enemmän pohjoiselle ominaisia piirteitä ja omaleimaista identiteettiään. Kaupungin tulisi mielestäni profiloitua vahvemmin yliopistokaupunkina, sillä New Yorkissa ollessani huomasin, että Oulun yliopistoa ei suomalaistenkaan keskuudessa oikein tunneta. Tämä johtuu varmaan kampuksen kaukaisesta sijainnista suhteessa keskustaan.

10. Millaisia asioita teet sen eteen, että ilmastonmuutos hidastuu?

Teen varmasti liian vähän ja aina pitäisi tehdä enemmän. Tällä hetkellä vältän lihansyöntiä. En ole absoluuttinen kasvissyöjä, mutta pyrin valinnoissani huomioimaan kasvisvaihtoehdon.

Viimeisen vuoden aikana olen käynyt ajatuskamppailua itseni kanssa lentämisen haitoista. Helsingin ja Oulun väliä kulkiessa yritän nykyään suosia junia. Näiden lisäksi kierrätän ja yritän välttää heräteostoksia.