Kallion seurakunnassa työskentelevä Twitter-pappi Visa Viljamaa on ylpeä oululaisista juuristaan eikä koskaan luovu henkisestä siteestään Wingeriin.

Teksti Laura Tauriainen
Kuva Mikko Törmänen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Visa Viljamaa, 29-vuotias oululais-kalliolainen herrasmies, pappi, perheenisä, aviomies ja ruokaintoilija. Olen kalliolaisten ihmisten iloissa ja suruissa läsnä. Tutustun innokkaasti uusiin somekanaviin ja käytän niitä aktiivisesti. Se liittyy ylikorostuneeseen sosiaalisuuteeni.

Minulla on kaksi pientä poikaa, joiden kanssa leikkiminen vie suurimman osan vapaa-ajastani. Välillä harrastan joukkuelajeja, teen ruokaa ja nautin oluesta.”

2. Sinulla on Twitterissä yli 1600 seuraajaa, ja olet twiitannut yli 18 000 kertaa. Mitä saat twiittaamisesta?

”Innostuin alun perin Twitteristä alkaessani seurata urheilua. Sitten löysin muita hyviä tyyppejä ja aloin seurata paljon kansainvälisiä uskontojournalisteja ja kirkollisia viestijöitä. Huomasin, että itsellänikin on tiivistämiskykyä ja että joskus sanomiseni osuvat naulan kantaan.

Monet tietävät, että olen pappi, ja siitä on kummunnut tärkeitä keskusteluja hengellisistä asioista. Twitter on ollut yhdenlainen läsnäolon paikka, matalan kynnyksen auttamista. Jotkut ovat kertoneet syvällisiäkin asioita itsestään. On ollut ilo ja kunnia, että ihmiset ovat luottaneet minuun.

Twitter on ollut minulle myös kärsivällisyysharjoitus. Välillä vaatii malttia olla provosoitumatta. Sosiaalisessa mediassa tulkitaan tarkoituksella, miten halutaan. Lutherkin puhui siitä, että pitäisi tulkita mieluummin positiivisesti. Itse olen yrittänyt olla esimerkkinä, enkä ole kaatanut huonoa oloani somekanaviin. Twitter luo harhakuvaa, että aina pitää olla sanottavaa. Välillä voi olla hiljaakin.”

3. Millä tavalla käytät somea ammatissasi?

”Olen aina sanonut, että olen Visa, joka on pappi, joka on eri somekanavissa ja sitten olen pappi, joka on Visa. Minulle someviestinnän tekeminen oman persoonan kautta on luontaista, ja monia se on kiehtonutkin. Eivät seuraajat välttämättä silti ajattele samalla tavalla kuin minä.
Eri kanavissa voin avata työni arkea ja kuvata paikkoja, joihin ihmiset eivät muuten pääsisi. Somen kautta voin elää siellä, missä ihmiset ovat. Kuten pappinakin, voin Twitterissä toimia peilinä, johon ihminen katsoo ja saattaa nähdä rujojakin asioita. Ei ole aina helppoa, kun tietää mokanneensa ja joutuu katsomaan tosiasioita silmiin.”

4. Olet pappi, joka juo olutta ja jolla on runsaasti tatuointeja – et ehkä ihan kaikista stereotyyppisin ammattisi edustaja. Oletko kohdannut ennakkoluuloja?

”En ainakaan kasvotusten. Tatuointini eivät tietenkään virantoimituksessa näy. Siinä roolissa itsestä ei tehdä numeroa. Saan palautetta siitä, että olen poikkeuksellisen kiva pappi. Ehkä minusta puhutaan sitten selän takana.

Selkätatuoinnistani on tehty juttuja. Olen nähnyt ne mahdollisuuksiksi kertoa omasta vakaumuksestani. Olen vakaumuksellinen, ja työni on aitoa. Minulle ei ole tärkeää se, mikä menee suusta sisään, vaan mitä tulee ulos.”

5. Mitä tekisit, jos et olisi pappi?

”En ole hirveästi miettinyt sitä. Historia on kiinnostanut, joten olisin voinut olla tutkija tai opettaja. Kokkaaminen on tullut elämääni vasta myöhemmin. Ehkä perustan joskus ravintolan, josta saa sekä sielun että ruumiin ravintoa.

Olen jo 10-vuotiaana ajatellut, että haluan papiksi. Että minulla on annettavaa ihmisille ja Jumalalle. Olen pyrkinyt määrätietoisesti papiksi ja olen iloinen, että olen ollut oikeassa. Vaikka isänikin on pappi, ei hän välttämättä minusta sellaista toivonut.”

6. Eikö kirkko ole jo ihan aikansa elänyt instituutio?

”Kirkko on iso tekijä. Neljä miljoonaa suomalaista kuuluu kirkkoon. Poliittisten puolueiden kannatus taas lasketaan tuhansissa. Ihmiset miettivät elämää ja isoja kysymyksiä, joten tilausta kirkon palveluille on. Aina, kun tapaan ihmisiä, tunnen, että tämä ei ole turhaa. Monella voi olla se mielikuva, että kirkko on aikansa elänyt, kunnes tulee omaan elämään se hetki, jona tarvitsee apua.

Kirkko elää koko ajan mukana ajassa, on aina elänyt. Kirkko oli kirjapainon suhteen edelläkävijä, mutta TV:n ja radion kanssa varovaisempi. Somen suhteen olisi mahdollisuus olla etunenässä viestinnän murroksessa.”

7. Kerro jokin huvittava muisto Oulun-ajoiltasi.

”Ala-asteella halusin ostaa Metallican levyn, ja lähdimme kaverin kanssa kaupunkiin. Anttilan vieressä oli antikvariaatti, josta levy löytyi. Tiesin, että bussilla numero 1 pääsemme kotiin, mutta lähdimmekin väärään suuntaan. Koko matkan mietimme, vieläkö tästä osaisimme kotiin.

Päädyimme päätepysäkille Herukkaan, mutta onneksi kuski antoi ajaa samalla lipulla toiselle päätepysäkille. Parin tunnin Oulu-sightseeingin jälkeen oli mahtavaa päästä kotiin ja laittaa Metallica soimaan.”

8. Mitä jälkiä oululaisuus on sinuun jättänyt?

”Olkapääni tatuointi on konkreettinen jälki: siinä on mukailtu Oulun vaakuna. Minulle kotiseuturakkaus on tärkeää. On hyvä tunnistaa niitä asioita, joiden piirissä on kasvanut, sillä ne muokkaavat itseä paljon. Kun ulko-oululaisena tapaa muita oululaisia, siinä on heti tietynlaista yhteenkuuluvuutta. Sitä alkaa heti kahdentaa konsonantteja.

Me oululaiset olemme ylpeitä juuristamme ja oululaisuudestamme. Ja tietenkin Kärpistä. Vaikka emme ole veneilijöitä, meren läheisyys vaikuttaa meihin. Täällä on sellainen tietty historian havina. Verrattuna Kainuuseen tai Lappiin Oulu on kaupunkimaisempi.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen tuli halu nähdä jotain muuta. Maailma ei olekaan parin korttelin alueella. Ilmapiiri oli ahdas. Oulussa on kova paine yhdenmukaisuuteen. Olisin varmasti kärsinyt siitä enemmän, ellen olisi urheillut.”

9. Mitä teet ensimmäisenä, kun tulet käymään Oulussa?

”Aina on mukava nähdä niitä kavereita, jotka täällä vielä asuvat. Käydä vaikka jossakin uudessa kivassa paikassa ja syödä hyvin. Täällä on ravintolatarjonta kasvanut.
Siskoni asuu vanhassa kotitalossani Kaakkurissa. Oulussa on myös kiva pyöräillä. Minne meneekin, tulee aina muistoja mieleen. Värtön seudun jokirantaa on kiva kulkea, juoda Koivurannan kahvilassa kahvit ja jatkaa Ainolaan. Tykkään myös maistella oululaista olutta. Henkinen siteeni Wingeriin on aina olemassa.”

10. Kerro paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille.

”Tulevaa ei voi tietää, mennyttä ei voi enää muuttaa, joten kannattaa miettiä tarkoin, miten tämän hetken käyttää. ”