Eetu-Iisakki Heikkisen sooloprojekti Iisakki syntyi halusta kirjoittaa suoraviivaisia, rehellisiä tekstejä. Iisakilta on pian luvassa myös kokonaan uutta musiikkia.
Teksti ja kuvat: Laura Juntunen
1. Kuka olet ja mitä teet?
”Olen Eetu-Iisakki Heikkinen, Kemistä lähtöisin oleva ja sittemmin Ouluun asettunut entinen ammattimuusikko ja nykyinen sosionomi.
Tein vuosien ajan ammattimuusikon hommia, kunnes päätin pitkän harkinnan jälkeen aloittaa sosionomiopinnot vuonna 2018. Alkuun tein vielä soittohommia opintojen ohessa mutta kun korona iski, keikat tippuivat kalenterista. Samalla aloin keskittyä enemmän opintoihin.
Teen edelleen musiikkia, mutta ammattikeikat ovat jääneet pois uranvaihdoksen myötä. Sooloprojektini Iisakki sai sekin alkunsa vuonna 2018. Iisakin esikoisalbumi Välikylä julkaistiin elokuussa 2019, toinen albumi Raksila puolestaan 2021.”
2. Olet tosiaan yhä mukana useammissakin musiikkiprojekteissa. Kerro vähän, mistä juuri Iisakissa on kysymys ja millaisia levysi ovat olleet?
”Iisakki syntyi, koska tarvitsin jonkun ulosantikanavan, johon voisin laittaa kaikista henkilökohtaisimpia tekstejäni. Se on ollut hyvin erilainen projekti kuin muut aiemmat. Yleensä sanoitukseni ovat olleet hyvin kryptisiä, mutta Iisakin kautta halusin kerrankin kirjoittaa aivan suoraviivaisia tekstejä.
Välikylä-levyllä sanoitukset olivat hyvinkin suoraviivaiset ja kaikki biisit oli toteutettu kitara-laulu-kombolla, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna Raksila lipsahti kuitenkin enemmän sinne kryptisen puolelle. Se on hyvin unenomainen kokonaisuus, johon uskalsin ottaa enemmän myös ihan puhtaita instrumentaalikappaleita. Olen nimittäin välillä huomannut, että joskus osaan tulkita itseäni paremmin pelkän musiikin avulla. Aina ei tarvita sanoja.
Raksila on ollut minulle henkilökohtaisesti sellainen siirtymävaiheen levy. Se osui kohtaan, jossa tapasin nykyisen vaimoni, ja tuon ajan tunteet ovat toimineet myös musiikissa innoittajina.”
3. Millainen tausta sinulla noin muuten on musiikin parissa?
”Aloitin viulunsoiton seitsemänvuotiaana. Kaikki perheemme lapset laitettiin soittamaan jotain klassista instrumenttia, ja vaikka aluksi halusin soittaa vetopasuunaa, jostain syystä minut saatiin soittamaan viulua. Soitin sitä neljätoistavuotiaaksi asti.
Samoihin aikoihin bändihommat alkoivat kiinnostaa enemmän. Isoveljeni toimi siinä innoittajana, sillä hänellä on aina ollut bändi, jossa minäkin yhä soitan. Veljeni kautta minullakin on ollut sitten sellainen looginen jatkumo ja ajatus, että totta kai ihmisellä pitää olla myös bänditoimintaa. Ryhdyin opettelemaan bassonsoittoa, kun kaverin isä antoi nauhattoman bassonsa lainaan. Lisäksi opettelin soittamaan myös muilta lainattuja kitaroita ja aina kun mahdollista, kävin paukuttamassa rumpuja. Laulu puolestaan tuli kuvioihin, kun joku treeneissä vain totesi, että ”Eetu, sinä uskallat laulaa, niin laula sinä.”
Musaprojektini ovat keskittyneet pääasiassa hevimetallin puolelle. Vuonna 2008 liityin veljeni Atem-kokoonpanoon. Se on edelleen voimissaan, ja työstämme parasta aikaa uutta musiikkia. Atemissa en ole pääsanoittajana, vaan keskityn soittamiseen. Se on ihan mukavaa.
Lisäksi on Haapoja ja Surema. Haapojaan liityin muutettuani Ouluun. Alkuun minun piti olla siinä vain laulajana, mutta kun bändiltä puuttui myös basisti, tartuin sitten bassoonkin. Sureman kanssa olemme viimeistelemässä toista julkaisua. Lisäksi on ollut syntikkabändiä, black metallia ja tietysti Iisakki. Iisakki on sellainen kaiken tasapainottaja.
Sen jälkeen, kun karistin ammattimuusikon viitan harteiltani, musiikista on tullut taas vapauttavaa, puhdistavaa toimintaa, jota saan tehdä omilla ehdoillani ja juuri silloin, kun itsestä tuntuu hyvältä.”
4. Millainen sanoittaja olet?
”Aiemmin olen kirjoittanut sellaista maalailevaa tekstiä esimerkiksi yliluonnollisista asioista, maailman pahuudesta ja kosmisesta kauhusta.
Iisakin tekstit käsittelevät sen sijaan oman elämän asioita. Se on ollut ihan hyvää oppikoulua kirjoittamisen näkökulmasta, kun on pyrkinyt kirjoittamaan tekstiä, josta kuulija voisi saada jotenkin oikeasti kiinni.”
5. Millaisista asioista inspiroidut?
”Minulla on vähän sellainen David Lychiltä opittu menetelmä, että välillä vain kalastelen inspiraatiota. Yleensä minulla ei ole mitään pakkoa kirjoittaa, vaan tartun kynään silloin kun ideat tulevat. Toki joskus on ollut tilanteita, joissa biisi on ollut sanoitusta vaille valmis. Sellaisessa pakkoraossa tekstit voivat syntyä siitä, mistä ne ensimmäisenä lähtevät liikkeelle, oli se sitten elokuva, musiikki tai mikä tahansa edessä oleva asia. Muusta taiteesta saa poimittua hyviä ideoita.
Usein parhaat ideat tulevat juuri ennen kuin nukahdan. Kun säkeistö tulee mieleen, on pötköttely lopetettava ja ryhdyttävä kirjoittamaan.”
6. Onko sinulla jotain esikuvia musiikin ja kirjoittamisen saralla?
”Aloin kirjoittaa teininä isoveljeni jalanjäljissä. Katsoin, millaista tekstiä hän kirjoittaa, ja aloin sitä kautta varioimaan ja löytämään oman tyylini. Sinällään minulla ei ole mitään suuria esikuvia, hyvä teksti on aina hyvä teksti. Musiikissa on sama juttu. Esikuvat ja inspiraatio vaihtelevat usein projektikohtaisesti.”
7. Olet asunut Oulussa vuodesta 2015 lähtien. Mikä on lempipaikkasi kaupungissa?
”Raksilasta on jäänyt mukavat muistot. Olen asunut siellä suurimman osan Oulussa viettämästäni ajasta. Siellä, missä on koti, on rauha.”
8. Mitä oululaisen kannattaisi mielestäsi tehdä, jos haluaa nähdä kaupungin uusin silmin?
”Jos et ole vielä käynyt, niin Tukikohta kannattaa kokea keikkapaikkana ja muutenkin. Siellä on todella mukava tunnelma!”
9. Mitä suunnitelmia sinulla on seuraavaksi Iisakin saralla?
”Iisakin suhteen sain nyt alkuvuodesta uuden inspiraation. Katsotaan, jos saisin kesään mennessä jotain julkaistua. Tällä kertaa ei välttämättä ole luvassa ihan niin pitkää kokonaisuutta kuin Raksila oli, mutta jotain uutta kuitenkin.”
10. Entä mikä on paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille?
”Kuten mummoni minulle aina sanoi: ”Kulkekaa jalat maassa, mutta pää pilvissä.”