Vaatekaapilla-juttusarjan ensimmäisessä osassa pääsen kurkkaamaan upean Jessin kotiin ja vaatekaappiin.

Teksti ja kuvat: Päivi Mäkelä

Saavun Jessin ja Teemun oven taakse kymmeneltä aamulla. Jessi avaa oven vakosamettinen lätsä päässään ja tervehtii minua pirteästi. Teemu lähtee pian kirjastoon ja Jessi laittaa teeveden kiehumaan. Teen hauduttua hän lorauttaa maitoa sen sekaan ja minä seuraan perässä. Meillä on selvästi samanlainen maku – tästä tulee hyvä juttutuokio. Soittimessa soi keskustelumme aikana Vesta, Ruusut, Paperi T ja Twin Peaksin tunnarimusiikki.

Olen tavannut Jessin ensimmäistä kertaa talvella 2018, kun kuvasin katutyylejä Oulun keskustassa. Jessi käveli minua vastaan Kauppurienkadulla. Ensimmäisenä kiinnitin Jessin tyylissä huomion värien käyttöön: asukokonaisuus ja koko olemus oli ihanan harmoninen. Alamme jutella asukokonaisuuksista ja oikeastaan tyylikokonaisuuksista.

– Mietin aina ensin vaatteet ja sitten, minkälainen meikki siihen asuun sopis. Mulle kokonaisuuden ajattelu on luontainen asia. Löydän inspiraatiota usein niin, että selaan Instagramissa random-syötettä ja sieltä löytyy vaikka joku meikkikuva, joka herättää mielenkiinnon. Siitä herää heti ajatus, että esimerkiksi tuollainen meikki vois olla kiva vaikka sellaisen asun kanssa. Mulla yhdistyy se kokonaisuus heti päässä. Somessa voi nähdä jonkun ihan pienenkin jutun, josta tulee sellainen inspiraation tulva.

Jessin päällä on R/H Studion mekko, kirpparilta hankittu lätsä ja kaulassa Poola Katarynan pussukka. Jessi on tehnyt vaatekaappinsa oveen suomen kielen sijamuototaulukon. Hän rakastaa kielioppia kuten tulevan äidinkielen opettajan kuuluukin.

Inspiraatiota Tove Janssonista Maria Veitolaan

Koska Jessi on minun mielestäni todella inspiroiva, haluan tietää, ketä hän ihailee.

– Tove Jansson on innoittanut kovasti, koska hän oli upea taiteilijapersoona ja vapaa sielu. Maria Veitola taas uskaltaa ottaa riskejä pukeutumisessa ja saa sekopäisetkin asut näyttämään hyvältä. Maria on todella kovis. Pyrin hankkimaan itselle samanlaista asennetta. Että on vaan se mikä on ja ei anna muiden ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, miten kannat ittes. Somessa mulle tulee välillä negatiivista kommenttia ulkonäöstä. Jos joku ois sanonu mulle niitä silloin kun olin 16-vuotias, kommentit ois ollu ihan maailmanloppu. Mutta nykyään ne on ihan pirun sama. Sen ihmisen mielipide ei vaikuta siihen, mitä itse pidän hyvän näköisenä.

Mori Collectiven takin materiaali tuntuu laadukkaalta ja kankaan pinta säihkyy valossa. Sen Jessi sai palkkioksi, kun kävi mallina Morin kuvauksissa. Hame on Jessin ompelema ja korvikset ovat Poola Katarynan.

Jessi pitää Instagram-tiliä, jossa tuo myös taiteellista puoltaan esiin. Tavatessani Jessin minäkin ajattelin ensimmäisenä, että tämä tyttö on taiteellinen. Se tuli esiin hänen persoonastaan ja tyylistään.

Esitän saman kysymyksen, jonka esitän kadulla kuvatessani ihmisille: Miten kuvailisit sun tyyliä? Ei mikään helppo kysymys useimmille.

– Yhdistän printtejä ja kuoseja yksinkertaisiin väripintoihin. Tykkään pastelliväreistä ja murretuista väreistä, ja mulle on tärkeää, että ne sointuu keskenään. Mulle värien harmonia on sydämenasia. Oon mekko- ja hameihminen. Omistan toki housujakin, mutta viihdyn mekoissa ja hameissa parhaiten. Oma olotila vaikuttaa tosi paljon siihen, mitä laitan päälle ja vastaavasti se, mitä mulla on päällä vaikuttaa siihen, millainen fiilis mulla on. Siitä saa voimaa, kun saa olla sellainen, kuin haluaa.

Jessin ja Teemun olohuoneen ikkunasta on näkymä ratapihalle. Lierihatun ja vihreän paidan Jessi on löytänyt kirpparilta. Samettihousut hän on ommellut itse ja korvikset ovat Yo zen -merkkiset.

Tyylillinen herääminen alkoi ala-asteella

Ihmisillä on usein mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten heidän tyylinsä on kehittynyt sellaiseksi kuin se on nyt. Niin myös Jessillä. Ala-asteella Jessi ei juuri ajatellut pukeutumista, vaan pukeutui niihin vaatteisiin, joita äiti hänelle osti. Tyylillinen herääminen alkoi 12-vuotiaana. Silloin anime-jutut olivat pop ja Jessi alkoi ottaa niistä vaikutteita. Jessin tyylin pohja syntyi jo silloin ja hän löysi asiat, joista tykkää edelleen eniten: hameet, mekot ja isot korut. Nuorena Jessi oli enemmänkin rokkityttö ja käytti mustia hörhelöitä. Lukiossa tyyli muuttui hillitympään suuntaan. Siihen vaikutti osaltaan joidenkin kavereiden negatiiviset kommentit Jessin pukeutumisesta. Jonkin ajan kuluttua tästä Jessi osti hameen ja alkoikin taas tuntea viihtyvänsä vaatteissaan. Persoonallinen pukeutuminen ja hillitty tyyli sulautuivat yhteen pakettiin. Nykyään negatiiviset kommentit eivät enää vaikuta Jessiin. Se hänen kuitenkin piti oppia kantapään kautta.

Tässä vaiheessa kurkkaamme tarkemmin Jessin vaatekaappiin. Minua kiinnostaa, mistä Jessi hankkii ihanat vaatteensa.

– Isoin lähde on kirpparit. Ennen olin vielä enemmän kirppiksillä semmoinen heräteostelija, mutta viimeisen vuoden aikana oon mennyt enemmän siihen, että ostan vähemmän ja mietin tosi tarkkaan, että mikä tulee käyttöön ja sopiiko tää mun vaatekaappiin. Mulla on jatkuvasti se ongelma, että mulla on liikaa vaatteita. En kerkee käyttää kaikkia ja se ahdistaa mua. Koitan päästä eroon kierteestä.

– Vastuullisuus on syynä siihen, miksi käytän kirppareita niin paljon. Pyrin ostamaan vaatteita suomalaisilta valmistajilta ja niissäkin pyrin olemaan mahdollisimman tarkka siinä, että tietäisin, missä vaate on valmistettu. Oon päättänyt, että en osta vaatteita enää halpaketjuliikkeistä. Ainoastaan alusvaatteita ostan niistä, mutta niitä käytänkin sitten siihen pisteeseen, että saumat ratkeaa.

Miten päätät mistä vaatteista luovut?

– Yleensä teen niin, että laitan käyttämättä jääneen vaatteen säilöön. Mulla on tuossa komerossa sellainen pussi, jossa on tällaisia siirtymävaiheen vaatteita. Ne vaatteet on siellä pussissa jonkin aikaa, ja jos alan kaipaamaan jotain sieltä, otan sen takas mun vaatekaappiin. Sinne on eksynyt paljon sellaisia vaatteita, joita en todellakaan ikävöi ja jotka oon täysin unohtanut. Sellaiset vaatteet laitan kiertoon.

Jessi on piirtänyt kaikki tatuointinsa itse. Kun hän saa inspiraation, hän piirtää kuvan ja ripustaa sen seinälle ja katselee sitä siitä jonkin aikaa. Jos hän ei kyllästy kuvaan, hän on valmis tatuoimaan sen ihoonsa. Jessi tekee myös itse stick and poke -tatuointeja.

– Twin Peaks -sarja on mulle todella suuri inspiraation lähde. Tää olkapäässä oleva lintunen on siitä alkutekstistä.

Somen eri puolet: Taiteilijaneitokainen, röhnötyyppi ja pompulayrittäjä

Kirjoitin ennen tapaamistamme vihkooni, että Jessin Instagram-kuvat ovat runotyttömäisen kaunista katseltavaa, johon kuvatekstit luovat kontrastia ja stoorit rikkovat kuvaa. Luen ajatukseni ääneen Jessille.

– Haha! Hauska kuulla. Mun instafeedi on aivan erilainen kuin stoorien puoli. Yks tyyppi, joka seuras mua Instassa, luuli pitkään, että ne on kaks eri ihmistä, joka niissä esiintyy. Ja ne onkin ikään kuin kaks eri puolta musta. Toinen on herkkä taitelijaneitokainen, joka luo kaunista sisältöä ja sitten toinen on sellanen himassa röhnöttävä tyyppi (tekee kaksoisleuan), joka miettii jotain ihan pöljää. Mussa on näitä eri puolia ja haluan ilmaista niitä kaikkia myös somessa. Oon saanut tosi paljon positiivista palautetta siitä, että en silottele asioita miksikään. Ihmiset tulee sanomaan, että onpa kiva kun kerroit, että sulla menee paskasti. Ihmiset saa siitä lohtua, kun joku ihminen, jota ne pitää siistinä tyyppinä, kertoo että senkin elämä on välillä ihan perseestä. Aitous on asia, jota haluan välittää.

Some on poikinut hyvien keskustelujen lisäksi töitä. Jessi tekee itse pompuloita ja myy niitä Instagramissa ja jälleenmyyjien kautta. Minua kiinnostaa, miten pompulabisnes lähti liikkeelle.

– Ompelen itse paljon vaatteita ja siitä kertyy paljon ylijäämäpaloja. Aloin miettimään, että mitä tekisin tällaisella määrällä hukkapaloja. Tein itselle ensin muutaman tukkapompulan ja laitoin niistä kuvan Instaan. Sitten alkoi tulla kyselyjä, että voiko näitä ostaa. Mietin, että miksi ei. Ihmiset oli yhtäkkiä ostamassa niitä ihan rynnäköllä. Nyt se on jo ihan yritystoimintaa. Oon myös kerännyt lahjoituksena ylimääräisiä kankaanpaloja mun seuraajilta, jotka taion pompuloiksi. Keväällä tein suomalaisen vaatebrändi Mori Collectiven kanssa yhteistyön tekemällä heidän ylijäämäkankaistaan pompuloita. Niitä meni kaupaksi todella paljon.

Lopuksi pohdin vielä, millainen Jessi haluaa olla vanhana. Itse näen silmissäni lempeäkatseisen ja energisen mummon, joka on edelleen ihanan rohkeasti oma itsensä.

– Ihailen tyylimummoja, jotka kävelee tuolla kaupungilla hulluissa silmälaseissa, tukka hienosti ja päällä joku mieletön takki. Tyyli on ollut yläasteelta asti iso ja merkitsevä osa mua. En usko, että se karisee minnekään. Voisin nähdä itseni tyylimummona, joka vetää tuolla pitkin poikin kynnet mintissä.

Jessin tyyliä, taidetta, ajatuksia sekä arjen iloja ja suruja (+ kielioppia) voit seurata Instagramissa @kauriinkasvot.