Teijon positiivinen energia loisti tätä haastattelua tehdessä kilpaa yllättäen taivaalle ilmestyneen marraskuun auringon kanssa. Keskustelimme Teijon kanssa luovuudesta, inspiraatiosta, kauluspaitahaasteesta ja kasvattavista kokemuksista.

Teksti ja kuvat: Päivi Mäkelä

Näin Teijon bussissa matkalla Linnanmaalta keskustaan vuosi sitten. En tuntenut häntä vielä silloin. Harmittelin kotiin unohtunutta kameraa, sillä Teijon olemus ja tyyli kiinnitti heti mielenkiintoni. Kun seuraavana päivänä menin kuvaamaan Oulun yliopistolle, hän käveli minua sattumalta vastaan. Teijo kertoi huomanneensa myös minut bussissa edellisenä päivänä. Hän tiesi minun olevan katutyylikuvaaja. 

Kuvasin Teijon tyylin ja lähdin onnellisena yliopistolta kotiin. Olin törmännyt helmeen ja kuvista oli tullut upeita.

Vuosi myöhemmin otan häneen yhteyttä Instagramissa ja kerron, että haluaisin haastatella ja kuvata hänet uudestaan. Sovimme tapaamisesta seuraavalla viikolla hänen kodissaan Tuirassa. 

Saavun Teijon kotipihaan marraskuisena perjantaina. Teijo huiskuttaa minulle alaovella ja kutsuu sisään. Asunto on ihana. Se sijaitsee Koskitiellä, viereisessä pihapiirissä, jossa olen itsekin opiskeluaikoina asunut. Asunto on värikäs ja täynnä mielenkiintoista katseltavaa. Teijo kertoi jo ensitapaamisellamme omistavansa paljon kauluspaitoja. Huomaan hänen puhuneen totta.

Luovuus kukki jo lapsena

Teijo laittaa meille teetä ja alkaa kertoa itsestään.

– Olen Teijo Törmänen, 21-vuotias toisen vuoden arkkitehtiopiskelija. Tykkään pukeutua, piirtää, valokuvata ja rakastan arkkitehtuuria. Pidän kaikesta luovasta ja tykkään oppia. 

Myös asunto ja hänen pukeutumisensa henkii luovuudesta. Onko hän aina ollut luova?

– Joo. Mä muistan lapsena, kun joskus tarhassa piti tehä sellanen koristekukka. Kaikki muut teki tavallisen kukan, mutta mä halusin tehdä sellasen, jossa kukkia oli myös siellä lehtien välissä pitkin vartta. Tarhatäti sanoi, että ethän sä sitä noin voi tehdä. Mä totesin, että mun mielestä se näyttää kivemmalta niin. Mun kukka oli ainoo sillai ”väärin tehty”. Tarhatäti antoi mun kuitenkin toteuttaa sen niin kuin halusin. 

Olen kirjoittanut vihkooni olettamuksiani Teijosta. Vihkoon on raapustettu ”hyvä meininki, ystävät tärkeitä, taiteellisuus, hulluttelu, 70-luku.” Kysyn, kuvaavatko ne häntä?

– Voin allekirjoittaa nuo kaikki. 

– Tykkään ihmisistä ja oikeestaan seurassa oon eniten oma itseni. Ajatuksena tuntuu vähän tyhmältä, että tarvitsen muita ollakseni eniten itseni, mutta niin se on. Musta ei ois kuitenkaan ehkä asumaan kommuuniin. Ehkä mun kanssa saman katon alla asuvat ei tykkäis siitä, että illalla yhdentoista aikaan vaan päättäisin, että nyt muuten alkaa konsertti ja alkaisin laulamaan.

– Mua on kutsuttu vanhaksi sieluksi. Otin sen kommentin kyllä tosi kunnialla vastaan.

Kuvan kauluspaita ja takki on ostettu SPR:n kirpparilta ja housut Pivis Vintage Shopista.

Sukellamme Teijon tyyliin, johon liittyy vahvasti edellä mainittu 70-luku. 

– Mun tyyli on muuttunut jo siitä, kun viimeksi vuosi sitten pyysit mua kuvailemaan sitä! Nyt 70-luku on mun juttu! Mulla on jalassa tällaset sen aikakauden housut. Mä ostin nää mun synttäreille Pivis Vintage Shopista. Minä ja mun ystävät Oona ja Loviisa järjestettiin sellaset yhteissynttärit, joissa oli teemana 70-luku. Siitä lähtien tää vuosi on ollut sellanen 70-luvun vuosi. Kuuntelen 70-luvun musiikkia ja fiilistelen 70-lukua kaikin tavoin. 

On mielenkiintoista ajatella, mitä tyyli kertoo ihmisestä. Teijo kertoo tyylinsä kuvastavan hänen persoonaansa ainakin jollain tavalla.

– Tykkään väreistä. Tykkään olla näyttävä, vähän ekstra, tai okei – välillä tosi ekstra. 

41 kauluspaitaa

Tyylistä keskustelu siirtyy luontevasti kauluspaitoihin, jotka ovat yksi Teijon tyylin kulmakivistä. Teijolla on ollut Instagramissa käynnissä kauluspaitahaaste, jossa hän esittelee kaikki omistamansa 41 kauluspaitaa.

– Koska niitä kauluspaitoja on niin paljon, mietin, että niitä ois kiva käyttää ja näyttää muille. Osaa niistä tulee käytettyä aika harvoin. Sitten ostin taas muutaman kauluspaidan lisää ja ajattelin, että tässä ei oo kyllä mitään järkee. Meidän pitäis osata arvostaa niitä vaatteita, joita meillä jo on. Sit mä aattelin, että mä näytän ne kaikille ja en osta enää yhtään lisää.  

Haasteen aikana Teijo on ottanut vaaterekistään järjestyksessä aina seuraavan paidan käyttöön ja rakentanut tyylinsä sen ympärille. Teijo naurahtaa lupaukselle olla ostamatta uusia kauluspaitoja.

– Rehellisyyden nimissä oon ostanut neljä paitaa tän haasteen aikana. Mutta nyt koitan kovasti olla ostamatta uusia ja nauttia niistä vanhoista, koska se on tärkeää ja ympäristölle hyväksi. Toki suurin osa mun kauluspaidoista on kirpparilta ostettu. 

– Oon saanut yhden kaverin tekeen saman tyylisen haasteen. Haasteen voi toteuttaa vaikka sukilla, jos omistat niitä paljon. Sitten vaan sukkahaaste pystyyn ja joka päivä eri sukat jalkaan!

– Nyt kun haaste alkaa olla ohi, niin en oikein tiedä, että miten tässä nyt alkais pukeutua. Se on ollu niin helppoa ottaa rekistä aina seuraava paita ja miettiä, että mitä siihen yhdistäis. 

– Mun mielestä tyylissä on myös mielenkiintoista, kun vaatekappaleet ei sovi yhteen. Kun yhdistää esimerkiksi ihan erilaisia kuoseja toisiinsa.

Oh, I’m this person, OK!

Juttelemme Teijon tyylin kehittymisestä. Hän kertoo pukeutuneensa lapsena isoveljensä vanhoihin vaatteisiin. Tyylillisen heräämisen tai halun pukeutua omalla tyylillä hän mainitsee tapahtuneen mielestään myöhään. Lukion kolmannella luokalla kiinnostus omaan tyyliin alkoi herätä pikkuhiljaa. 

– Lukion jälkeen mä puhkesin kukkaan. Tyylillisesti ja ihmisenä. Näin dramaattisesti sanottuna, musta tuntuu, että mun elämä alkoi vasta lukion jälkeen. Musta tuntuu, että silloin löysin itseni – Oh, I’m this person, ok! Silloin alkoi tuntua, että haluan näyttää siltä, miltä musta tuntuu. 

Tyyli heijastaa elämäntilannetta ja kokemuksia. Teijo raottaa, mitkä kokemukset ovat tehneet hänestä sellaisen kuin hän on.  

– Lähdettiin kesällä 2017 kolmen ja puolen viikon Interrailille Eurooppaan kahen mun kaverin kans. Se oli mulle kasvamis- ja itsenäistymiskokemus. Olin kaukana ja irrallaan kaikesta. Se on yksi elämäni hienoimmista kokemuksista, tietynlainen käännekohta.

– Sitten ikävämpiä kokemuksia on muutamia. Pari vuotta taaksepäin mun kummipoika hukkui. Se vaikutti muhun suuresti ja kasvattavasti. Sit mun mummi kuoli 2012. Se oli odotettavissa, mutta silti se oli iso juttu, koska menetin tärkeän ihmisen mun elämästä. Nyt mulla on onneksi paljon hänen vaatteitaan, niin voin muistella häntä sitä kautta. 

– Myöskään yläaste ei ollut mitään parasta aikaa. Sekin kokemus on tehnyt minusta minun. Sillon mä opin viimeistään olla välittämättä siitä, mitä muut musta ajattelee. Opin siinä oikein maailmanmestariksi.  

– Musta on ihanaa, kun miehillä on kynsissä kynsilakkaa, mutta se on vähän kulunut. Se on silloin kivasti feminiinisen ja maskuliinisen väliltä.

Teijo näyttää pohtivalta, kun kysyn, mistä hän saa inspiraationsa. Hän kertoo, ettei oikeastaan seuraa, mitä muut tekevät. Tyylillisesti Teijoa inspiroi yksittäiset vaatekappaleet. Esimerkiksi 70-luku innostus lähti liikkeelle hänen löytämistään vihreistä housuista. Hän nimeää Aira Samulinin olevan tietynlainen inspiraation lähde positiivisen asenteensa vuoksi. Äiti ja isä ovat hänen roolimallejaan, vaikka heidän elämäntyylinsä onkin erilainen kuin Teijon. 

Lopuksi alamme kuvata. Teijo on taitava kameran edessä ja välillä hän laulaa taustalla kuuluvien biisien mukana. Ihailen hänen heittäytymistään. Musiikki vie minutkin mennessään, etenkin, kun kauittimista pärähtää Portishead, jota kuuntelin itse yläaste- ja lukioikäisenä. 

Kuvan paita on Teijon äidin vaatekaapista. Housut on ostettu Pivis Vintage Shopista.

Teijo kertoo tehneensä haastattelutuokiota varten oman soittolistan. Olen otettu panostuksesta. Selvästi myös musiikki on Teijolle tärkeä asia. Soittolistaa pääset kuuntelemaan Spotifystä. 

Teijo jakaa vinkin soittolistojen rakentamiseen pilke silmäkulmassa.

– Kannattaa laittaa huonompiakin biisejä listoille, niin hyvät biisit tuntuu vielä paremmilta. 

Kun haastattelu ja kuvaus on saatu purkkiin, lähdemme yhtä matkaa bussilla Merikosken taskusta kohti Linnanmaata. Marraskuu näyttää meille bussin ikkunasta auringonvaloa, jota ei ole nähty moneen viikkoon. Elämä tuntuu kevyeltä ja inspiroivalta. 

Teijon kauluspaitahaasteeseen, asuvalintoihin ja käynnissä olevaan 70-luvun teemavuoteen voit tutustua tarkemmin Instagramissa @akryylimaali.