Art Ii Biennaali 2020 herättelee miettimään ihmisen ja luonnon välistä suhdetta

Joka toinen vuosi järjestettävä taidetapahtuma avautui yleisölle Iin keskustan ja lähiympäristön alueella kesäkuun puolivälissä. Tapahtuman teokset palauttavat katsojan juurilleen.

Teksti ja kuvat: Eija Eskola

Art Ii Biennaali järjestettiin Iissä 10. – 14. kesäkuuta. Vaikka virallinen tapahtumaviikko on ohi, teokset ovat edelleen avoinna yleisölle.

Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma asettaa näytteille kansainvälistä nykytaidetta, jonka teemat kumpuavat yhteiskunnallisesti tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista. Tämän vuoden teokset tutkivat ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä, luonnon kiertokulkua, maa-ainesta, maatumista ja kasvua. Niissä pohditaan, miten luontoa opittaisiin kuuntelemaan ja arvostamaan ainaisen luonnonvarojen riistämisen sijaan.

Biennaali yllättää monipuolisella ja ajatuksia herättävällä toteutuksellaan, ja taide herää luonnossa henkiin aivan erityisellä tavalla.

Tapahtuman teokset ovat tulleet sulavasti osaksi luontoa ja luonto osaksi taidetta. Näyttelyn maataideteokset herättävät pohtimaan omaa luontosuhdetta, luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta sekä elämän kiertokulkua. Teoksista välittyy vahvasti ihmisen vaikutus ympäristöön, mutta niistä voi aistia myös molemminpuolista kunnioitusta, yhteiselon sopusointua ja rauhaa.

Miia Kettunen: Landshapes Keskuspuistossa.

Ulkona luonto, ympäristön äänet ja sääolosuhteet tuovat taiteeseen oman kosketuksensa ja varsinkin tämän vuoden tapahtuman teemaan se tuntuu sopivan erityisen hyvin. Linnut visertävät, auringonsäteet pilkistelevät lehtipuiden lomasta, valo siivilöityy taideteoksiin ja luo niihin oman tunnelmansa.

Miia Kettusen ja Valtarin koulun kahdeksasluokkalaisten yhteistyöllä aikaansaatu ympäristötaideprojekti Landshapes on kuin nurmelle luotu abstrakti piirros. Sen muoto tuo mieleen atomit ja geometrian sekä viljaympyrät pellolla. Teoksen toteutus on hienovarainen, omalla tavallaan luontoa kunnioittava kokonaisuus.

Teosta ei pääse paikan päällä katselemaan lintuperspektiivistä, mutta se ei liene tarkoituskaan. Kokonaisuus jää tietyllä tavalla salaisuudeksi ja mieleeni nouseekin sanonta: joskus on mentävä kauemmas nähdäkseen lähelle. Jään miettimään, miltä teos näyttää vaikkapa vuoden päästä, miten luonto muokkaa sen ajan saatossa omannäköisekseen?
Jatkan matkaani Iin ympäristötaidepuistoon, josta löytyy sekä aiempien vuosien taidetta että yksi tämän vuoden teoksista, Tiina Vehkaperän Massamuisti.

Hautaa muistuttavan teoksen ääreen on pakko pysähtyä. Se muistuttaa elämän olevan tilapäistä. Vaikka helle lämmitti vielä hetkeä aiemmin, teos saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni.

Massamuisti on tarkoitettu interaktiiviseksi teokseksi, mikä tarkoittaa sitä, että teokseen saa myös itse osallistua ja sen saa kokea haluamallaan tavalla. Ajatus ennenaikaiseen hautaan astumisesta ei houkuttele, mutta silti teos saa minut pysähtymään ja ajattelemaan.
Arjen kiireissä tarvitsee juuri tällaisia hetkiä, joissa muistaa elämän katoavaisuuden. Sen jälkeen muistaa taas hengittää hieman syvempään, kuunnella luonnon ääniä ja tuntea tuulen ja auringonpaisteen ihollaan.

Tiina Vehkaperä: Massamuisti – Mass Storage Ympäristötaidepuistossa.

Paikallistuntemuksesta olisi varmasti hyötyä näyttelykokemuksen kannalta. Vaikka minulla on tapahtuman kartta mukanani, en onnistu löytämään ihan jokaista Biennaalin teosta.
Osa teoksista on nähtävillä 4.7.2020 saakka, osa myöhäiseen syksyyn. Tämän vuoksi suosittelen tarkistamaan aukioloajat, sijainnit ja muut tiedot tarkasti ennen näyttelykierrokselle suunnistamista. Yksi teoksista sijaitsee käsittääkseni yli 30 kilometrin päässä Iistä, joten pyörä tai auto tulee tarpeeseen.

Näyttelyn konseptista ja taiteilijoista on tarjolla varsin runsaasti tietoa, ja tapahtuman sivuilta löytää myös alueen kartan ja lisätietoa teoksista. Jään kuitenkin kaipaamaan selkeämpää opastusta siihen, kuinka kiertää näyttelyalue sujuvasti tai mistä kierros kannattaisi aloittaa.
Oli myös varsin harmillista, että osaa teoksista ei pääse näkemään viikonloppuisin, joka olisi monille mitä parhain ajankohta käydä tutustumassa paikalliseen kulttuuriin.


Lopetan kierrokseni Taidekeskus KulttuuriKauppilan kupeesta löytyvään kotaan, joka on osa Iin taidekoulun ja KulttuuriKauppilan yhteistä Maan tarinat -taideprojektia. Tunnelmallinen kota miellyttää rauhallisella olemuksellaan ja osoittautuu mainioiksi paikaksi pohtia kaikkea näkemääni ja kokemaani.

Auringonpaahde tuo kotaan miellyttävän lämmön tunteen. Tila on jollain lailla intiimi, kuin olisit yksin, kaukana ihmisasutuksesta, turvassa luonnon helmassa.

Koko taidetapahtuman teema kehottaa pysähtymään ja kuuntelemaan luontoa, ja siinä se myös onnistuu. Tapahtuman teokset palauttavat katsojan juurilleen ja luonto tuntuu läheisemmältä kuin aiemmin. Ja vaikka olen henkilökohtaisesti aina pitänyt luontoa todella arvokkaana asiana, herättää tapahtuma omalla tavallaan halun suojella ympäristöä, pitää huolta omasta kulttuuriympäristöstä ja myös tutustua siihen syvemmin.

Lue lisää Art Ii Biennaalista, taiteilijoista ja teoksista tapahtuman kotisivuilta. Osa teoksista on nähtävillä 4.7.2020 saakka, osa myöhäiseen syksyyn.

Eija Eskola

Eija Eskola

Pian journalistiksi valmistuva Eija on tiedonjanoinen optimisti, joka rakastaa valokuvausta ja elämänmakuisia tarinoita.
Eija Eskola

Eija Eskola

Pian journalistiksi valmistuva Eija on tiedonjanoinen optimisti, joka rakastaa valokuvausta ja elämänmakuisia tarinoita.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Close Menu