Runoilija ja dramaturgi Silja Kejosen kolmas runokokoelma julkaistiin huhtikuun alussa. Myös kuvataiteilijana tunnettu Kejonen kokee, että runo ja kuvataide ovat hyvin lähellä toisiaan.

Teksti: Laura Juntunen
Kuvat: Silja Kejonen

1. Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Silja Kejonen, runoilija, kuvataiteilija ja dramaturgi. Olen valmistunut kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista ja dramaturgiksi Teatterikorkeakoulusta, ja työskentelen kirjallisuuden sekä kuva- ja performanssitaiteen kentillä.

Olen julkaissut kolme runokokoelmaa: Vihkilumentalo (2017, Otava), Lähetä minulle ympyrä (2020, Gummerus) sekä Äiti ja sylikoira (2023, Gummerus). 

Yhdessä näyttelijä Outi Vuorirannan kanssa muodostamme poikkitaiteellisen duon Hilmakollektiivi, joka työskentelee kuva- ja esitystaiteen rajapinnoilla.”

2.  Kolmas runokirjasi Äiti ja sylikoira julkaistiin huhtikuun alussa. Millainen teos on kyseessä?

”Äiti ja sylikoira -teoksen keskiössä ovat kysymykset äitiydestä, luoksetulon ja erkaantumisen vaikeudesta. Millaista on eläimen läheisyys, mitä se oikeastaan on? Pohdin runoissa äitimistä, symbioosia, perhettä, ulkopuolisuutta ja ihoa.

Äiti ja sylikoira on vielä niin lähellä, että se tuntuu yhtä aikaa todella vieraalta ja liian tutulta. Huomaan etsiväni ja haparoivani vielä sanoissa, joilla puhua siitä.”

3. Kuinka sinusta tuli runoilija?

”Olin juuri pääsiäisenä käymässä lapsuudenkodissani. Sattumalta nappasin Tyyne Saastamoisen runokirjan äitini kirjahyllystä ja löysin sen välistä vuonna 1990 kirjoittamiani runoja. Se oli hassu sattuma ja jotenkin lohdullinen. Kirjan julkaisemisen jälkeen minulle tulee usein tosi tyhjä ja ihoton olo. Yhtäkkiä kädessäni oli vaaleanpunaisella paperilla kaunolla kirjoitettuja sanoja 23 vuoden takaa. 

Olen ihan pienestä tytöstä saakka kirjoittanut runoja. Sain isältäni 10-vuotiaana vanhan Brother-kirjoituskoneen, ja rakastin sitä ääntä, joka syntyi kun painelin kirjaimia.

Runous on minulle olemisen tapa. Ajattelen, että maailma on runoa: aukkoista, absurdia ja fragmentaarista. Runous synnyttää merkityskerrostumia ja avaa mahdollisuuksia.”

4. Teet myös kuvataidetta. Keskustelevatko kirjoittaminen ja kuvataide keskenään?

”Maalaaminen on minulle aika sanatonta, fyysistä ja konkreettista. Se on hyvällä tapaa todella erilaista kuin kirjoittaminen ja hurjan tärkeä osa minua. Samalla ajattelen, että kuvataide ja runous ovat hyvin lähellä toisiaan. Molemmat kaihtavat määritelmiä, ovat arvaamattomia ja rakentavat toisinnäkemisen paikkoja.”

5. Mitä taide sinulle merkitsee?

”Konkreettisesti taide merkitsee minulle työtä, elämäntapaa, ammatti- identiteettiä ja hyvin epävarmaa taloudellista tilannetta, jossa olen elänyt viimeiset 20 vuotta.”

6. Mistä inspiroidut?

”Juuri nyt inspiroidun huhtikuun valosta, Anne Garrétan ja Heidi Väätäsen teoksista ja ohuen ohuista sukkahousuista, joissa ei yhtäkkiä palele.”

7. Millaista on toimia taiteilijana juuri Oulussa?

”Kuvataiteilijan näkökulmasta Ouluun tarvitaan lisää museoita, gallerioita ja kohtuuhintaisia työtiloja. Oulusta puuttuu myös oikea kirjakauppa ja kirjakahvila. Vanhoja, tyhjillään seisovia rakennuksia tämä kaupunki on täynnä. Kunpa niiden arvo, merkitys ja kauneus ymmärrettäisiin.”

8. Mihin oululaisen kannattaa mielestäsi mennä, jos haluaa nähdä kotikaupunkinsa uudessa valossa?

”En oikein uskalla sanoa mitään yhtä paikkaa, uudessa valossa näkeminen on niin henkilökohtaista ja tilanteeseen sidottua! Tämä kevään valo ja runojen lukeminen on minusta aina hyvä mahdollisuus nähdä toisin.”

9. Sinulla oli vastikään taidenäyttely Helsingissä, ja Äiti ja sylikoira on juuri julkaistu. Joko uskaltaa kysyä: Mitä teet seuraavaksi?

”Seuraavaksi valmistelen kahta uutta teosta Rovaniemellä marraskuussa avautuvaan yksityisnäyttelyyn ja mietin räjähtäneen kirjahyllyni uudelleen järjestelemistä.”

10. Mikä on paras elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille? 

”Lainaan Tove Janssonia: ”Voi! Minä haluan tanssia! huudahti Niiskuneiti ja taputti käpäliään. Ei meillä ole aikaa tanssia, kun maailmanloppu on tulossa, sanoi Niisku. Mutta jos me ylipäätään aiomme tanssia, niin se on tehtävä nyt, julisti Niiskuneiti.”