Jaakko teki minuun vaikutuksen pukeutumisellaan jo yliopistoaikoina. Sen jälkeen paljon on muuttunut, mutta hänen tyylisilmänsä on pysynyt. Tapasin Jaakon hänen kotonaan Helsingin keskustassa.

Teksti ja kuvat: Päivi Mäkelä

Oli joulukuu 2015. Olin ystäväni kanssa Oulun Kaarlenholvin patiolla, kun törmäsin Jaakko Turkkiin. Olin tuntenut Jaakon yhteisten ystävien kautta jo useamman vuoden. Kaarlen patiolla Jaakko teki minuun sellaisen vaikutuksen asullaan, että muistan edelleen, mitä hänellä oli päällään: suorat kapeahkot ruutuhousut, henkselit, kauluspaita ja kiiltävät herrainkengät. Viikset oli vahattu aavistuksen verran taipumaan kaarelle. Hän poltti pikkusikaria.

Nyt neljä vuotta myöhemmin otan yhteyttä Jaakkoon Instagramissa. Siinä välissä herra on ehtinyt muuttaa Oulusta Helsinkiin. Jaakko suostuu haastattelupyyntöön ja kiiruhdan hänen luokseen työpäivän jälkeen. Soitan Jaakolle Arkadiankadulta, heidän kotitalonsa alaovelta ja Jaakko vastaa puhelimeen. Juttelemme niin kuin olisimme tavanneet viimeksi eilen. Kiipeämme portaat ylös, jätän kenkäni eteiseen ja hän alkaa keittää minulle teetä. Tarjolla on chaiteetä (suosikkiani) ja sekaan lorautetaan iKaffea (toista suosikkiani). Jaakolla on mukava olla kylässä.

Jaakko, kolkyt

Jaakko on kotoisin Revonlahdelta (sijaitsee 50 km Oulusta etelään) ja hän on asunut myös Oulussa. Annetaan hänen kertoa itsestään lisää.

– Oon Jaakko, kolkyt vuotta.

– Mitäkö teen? Teen töitä. Oon aika mukavuudenhaluinen ihminen. Tykkään vaan olla ja sitten jos tekee mieli tehdä jotain, niin sitten teen. Semmonen ei kovin suunnitelmallinen ihminen. Hengailijatyyppiä.

Mitä teet vapaa-ajalla?

– Mun arki on aika lailla sitä, että urheilen. Se on nykyään aika iso osa mun elämää. Se vie ajallisesti paljon aikaa. Pelaan pleikkaria. Se on mulle kans tärkee juttu. Se on irtautumista kauas kaikesta muusta. Sitten tykkään kuunnella paljon podcasteja, kun mä käppäilen kaupungilla. Sit katon leffoja, käyn kävelemässä jossain ilman päämäärää. Jos on hyvä keli, niin oon paljon ulkona. Sit pyörin kavereitten kanssa, lähen terassille, chillaan ja sit vietän Julian (tyttöystävä) kans aikaa.

Podcastit ovat tulleet minunkin elämään muutamia vuosia sitten. Rakastan kuunnella niitä. Mitkä ovat sinun suosikkipodcastejasi?

– Aiheina siis jotain tekoälyä tai tekniikkaa ylipäätänsä, kuluttajateknologiaa yleensä. Tai ajankohtasia aiheita. Ykkössuosikki on sellanen ku The Vergecast. Sitten tykkään kuunnella Ylen Tiedeykkönen ja Lex Fridmanin Artificial Intelligence -podcasteja. Game of Thronesin aikaan mää kuuntelin varmaan kolmee tai neljää erilaista Game of Thrones -podcastiä, joissa spekuloitiin, mitä tapahtuu ja on tapahtunu. Jonkun verran lisäksi jotain urheilupodcasteja.

”Sillon ku sulla on mukava olla sun vaatteissa, oot todennäköisesti itsevarmempi”

Kerron Jaakolle tarinan Kaarlen patiolta ja että hänen lookkinsa teki minuun suuren vaikutuksen. Jaakko on aina ollut sen oloinen, että hän käyttää ajatusta siihen, mitä hänellä on päällään.

– Mietin varmaan niihin aikoihin paljon enemmän pukeutumista ja mitä mää laitan päälle, kuin nykyään. Nykyään oon siinä pisteessä, että en enää hirveesti osta vaatteita. Mun vaatteiden määrä on kappalemäärällisesti tippunu aika paljon. Ostan sitten, ku menee rikki tai sitten ku tarvin oikeesti jotain.

– Mä tykkään sellasista minimalistisista, simppeleistä ja mukavista vaatteista. Se kuvaa tänä päivänä mun tyyliä parhaiten. Oon joskus yrittäny ostaa jotaki värikästä. Mutta en oo onnistunut siinä, en vaan tykkää. Mulla on aika hyvä kattaus sävyjä valkoisen ja mustan välistä mun vaatekaapissa. Neutraalit värit on mun juttu. Mulle on tärkeetä, että mun ei tartte miettiä aamulla pukiessa, että sopiiko nää yhteen. Vaan otan vaan ja laitan päälle.  Ja siihen toki auttaa, että pidän nykyään vaatekaapin valikoimaa aika pienenä, että siellä ei oo liikaa tavaraa. Sen merkitys on kasvanu vanhetessa, että miltä vaatteet tuntuu päällä. Tai ei vanhetessa, vaan kypsyessä.

Törmään tähän mukavuusasiaan usein jutellessani kadulla ihmisten kanssa tyylistä. Moni on kertonut pukeutuneensa aiemmin epämukavampiin vaatteisiin ja kenkiin, mutta on sittemmin kokenut tärkeämmäksi, että vaatteet tuntuvat mukavilta päällä.

– Sillon ku sulla on mukava olla sun vaatteissa, oot todennäköisesti itsevarmempi ja se sitten yleensä näkyy ulospäin. Niin mun mielestä se on osa sitä vaatetusta kanssa. Vaatteilla sää kuitenki ilmaset jotain. Tai sitten se, mitä sää ilmaiset, voi olla vaikka se itsevarmuus.

Ala-asteen mingle hour

Juttelemme tyylin kehittymisestä. Jaakko muistaa lapsuudesta, että kun hän kävi vanhempien kanssa vaatekaupassa, hän ei välttämättä aina halunnut niitä vaatteita, jotka vanhemmat valitsi. Jaakko halusi jo varhain päättää, mitä kaupasta tuotiin kotiin.

– Aika varhain oon tehny vaateostokset. Sain lapsilisät yleensä itelle ja sain sillä rahalla ostaa itelle asioita. Saatoin sit ostaa sillä rahalla vaikka vaatteita. Pystyin päättämään siis käytännössä, mitä ostan.

– Ala-asteikäisenä menin kyllä verkkarit jalassa kouluun niinku muutkin. En mää sillon sitä vielä ajatellu.

– Muistan ala-asteiältä sellasen tärkeän jutun. Meillä oli torstaisin kirjastopäivä, jolloin mentiin tunniksi kirjastoon ja sit siellä oltiin vähän vapaammin. Sinne mentiin vähän niinku naurattamaan tyttöjä ja pelattiin jotain pelejä. Sillon torstaisin piti ehkä laittaa kouluun vähän paremmat housut jalkaan. Se oli sen ajan ”mingle hour”. Kirjastotuntiin piti panostaa.

Ala-asteen kirjastotunneista siirryttiin yläasteen teinivuosiin. Missä vaiheessa aloit miettimään pukeutumista tarkemmin?

– Varmaan yläasteelle meno oli sellanen hetki. Olin ala-asteella Revonlahdella, joka on tosi pieni, alle 1 000 hengen kylä. Ainakin sillon oli ja varmaan on vieläkin. Yläasteelle mentiin vähän isompaan paikkaan, Ruukin kylälle, joka on siis sekin tosi pikku paikka. Mutta siinä mittakaavassa huomattavasti isompi. Siinä vaiheessa oli luonnollista itelle uudistaa tyyliä. Mulla oli ala-asteella sellanen vinoon leikattu pottatukka. Yläasteelle siirtyessä leikkasin lyhyemmän tukan ja laitoin pystypiikit ja varmaan puoli purkkia muotoiluvahaa. Kokeilin enemmän jotain tyylejä. Olin ehkä vähän sellanen rockhenkinen tai jotain. Yritin ainakin parhaani olla. Lukiossa näytin sitten jo vähän enemmän ihmiseltä.

Nuorena taiteellinen, aina esteetikko

Muistelen oman tyylini kehittymistä ja alamme keskustella ihmisistä ja asioista, jotka ovat vaikuttaneet Jaakon tyyliin.

– Mulla ei oo sellasia yksittäisiä ihmisiä, jotka ois vaikuttanu. Ei oo sellasia idoleita tai esikuvia. Elokuvat on ollu itelle semmonen tärkeä juttu. Oon kattonu pienestä pitäen tosi paljon leffoja. Niistä oon tarkotuksella tai alitajuisesti napannu jotain juttuja, mistä tykkään. Ne on vaikuttanu tosi paljon.

– Olin varsinkin nuorempana taiteellisempi. Tykkäsin maalata, piirsin paljon. Oon aina tykännyt kauniista ja esteettisistä asioista. Ja se on varmaan kans muovannut sitä. Että on ollu jonkinlainen sellanen tykästyminen asioihin, jotka miellyttää omaa silmää. Se on varmaan sit kans vaikuttanu aika paljon.

– Mulla tuli muutama vuosi sitten ihan hirvee ompeluinto. Se oli kyllä tosi mielenkiintoista hommaa! Siihen tarvis vaan sellasen puuhahuoneen, johon vois vaan helposti mennä tekemään. Tuli mieleen, että sillon ku asuin vielä Oulussa ja olin menossa Flow’hun, päätin just ennen sitä, että haluan ommella itelleni repun. Päätin edellisenä päivänä, että nyt pitää tehä se. Mulla meni sitten pitkälle yöhön, että sain sen valmiiksi. Se piti tottakai saada mukaan, tosi fiksua!

– Ostan vaatteita aika paljon skandimerkeiltä: Tiger of Sweden, Filippa K ja Acne. Norse Projects on kans kiva. Käyn yleensä Beamhillistä tsekkaan niitä, se on muutenki tosi kiva kauppa. Sit tietysti urheilumerkeistä etenkin Nike.

Kysyn Jaakolta, millainen kuluttaja hän on. Jaakko kertoo kärsivänsä nykyään helposti niin sanotusta ostokrapulasta. Hän ei halua katua jälkeenpäin ostostaan. Hän toteaa ostaneensa ennen enemmän vaatteita nettikaupasta. Nämä ostokset jäivät kuitenkin usein palauttamatta, huolimatta siitä, että ne eivät täysin miellyttäneet silmää. Jaakko ajatteli, että ehkä hän oppii pitämään niistä, mutta myöhemmin huomasi, että nuo vaatteet eivät päässeet koskaan käyttöön. Tästä syystä hän suosii nykyään enemmän kivijalkakauppoja.

– Jos meen vaatekauppaan, mulla on mielessä joku tietty asia, mitä tartten. Mulla on noussut kriteerit ja ostokynnys tosi paljon. Ennään en vaan osta jotakin, että ehkä tää on kiva. Ostan vaan tarpeeseen. Ei mittään ylimääräistä. En tykkää, että on turhaa tavaraa. Mieluummin käytän vaikka vähän enemmän rahhaa yksittäiseen vaatteeseen, jos mä tiedän vaikka, että se kestää kauan. Maksan mieluummin siitä kuin ostaisin kaks kertaa vuodessa aina sen saman vaatteen.

Oululainen, muttei ihan kuitenkaan

Jaakko sanoo tunteneensa itsensä aina oululaiseksi, vaikka ei olekaan Oulusta kotoisin.

– Muutin Ouluun 2009 ja muutin pois 2016. Eli asuin siellä 7 vuotta. Opiskelin ensin vuoden OAMK:ssa liiketaloutta ja sitten monta vuotta yliopistossa. En oo vielä valmistunut, enkä varmaan tuu valmistumaankaan. Sit loppuajan olin Oulussa töissä.

– Tykkäsin asua Oulussa. Mut sitten aloin kaipaamaan muutosta, vaihtelua. Halusin uusia mahollisuuksia. Siellä on tosi kiva käydä. Mulla on siellä paljon kavereita ja tuttuja. Jos kävelee kadulla, niin todennäköisesti joku tuttu tulee vastaan. Tai jos menee istuun Leskiseen tai Jumpruun, niin siellä on joku, jonka tunnen. Se on mun mielestä kivaa.

Menemme vielä kuvaamaan ulos Jaakon kotikadulle ja istahdamme hetkeksi sivummalle puistonpenkille. Juttelemme hetken elämästä, tulevaisuuden haaveista ja siitä, mikä meitä inspiroi. Puhumme leffoista. Tunteesta, jota me molemmat tyylillä tavoittelemme. Lopuksi esitän suosikkikysymykseni Jaakolle: millainen haluat olla vanhana?

Kuunnellaan vastaus:

Jaakon elämää voit seurata Instagramissa @jaakkoturkki.