Musiikin parissa monipuolisesti työskentelevä Dimi Salo julkaisi maaliskuun lopussa kuuden vuoden työn jälkeen Sopivanlaiset-projektinsa. Omakustanteena toteutettu Sopivanlaiset koostuu Salon esikoisromaanista ja toisesta kokopitkästä albumista. Salo itse toivoo, että yhteiskunnallisiakin aiheita käsittelevä teos nähtäisiin tulevaisuudessa näyttämöllä.

Teksti: Sallamaari Paavola
Kuvat: Henry Salmi

1. Sinulta on kysytty sama kysymys tällä palstalla aiemminkin, mutta virkistetäänpäs lukijoiden muistia: Kuka olet ja mitä teet?

”Olen Dimi Salo, oululainen lauluntekijä, muusikko, musiikkipedagogi, musiikkitoimittaja sekä kirjailija. Esikoisromaanini Sopivanlaiset julkaistiin 31. maaliskuuta 2023, yhdessä samaa nimeä kantavan toisen kokopitkän albumini kanssa. Kirjaa ja levyä voi nauttia erillisinä teoksina, mutta niitä voi seurata myös yhdessä kuin musiikkinäytelmää.

Tällä hetkellä olen freelancer: toimin yksinlaulun ja biisinteon opettajana sekä kirjoitan musiikkihaastatteluja. Oman musiikkini lisäksi olen saanut olla mukana useiden mahtavien artistien ja bändien levyillä, sekä livekokoonpanoissa laulussa ja koskettimissakin: Jukka Takalo & Vastarannan orkesteri, Kauko Röyhkä & The Boots, Radiopuhelimet, J. A. Mäki sekä Remu Aaltonen & Skuugi Darlings. Radiopuhelimet julkaisee nyt keväällä uuden albumin, jolla voi kuulla mun taustalaulua.”

2. Olit Kaupunnin haastattelussa viimeksi seitsemän vuotta sitten. Mitä kuuluu ja miten menee nyt? 

”No huhhuh, jopa on aika vierähtänyt. Tällä hetkellä ja tänään kuuluu aivan hyvää. Freelancerille ominaisesti monta rautaa on ollut pakko olla tulessa. Kohta koittaa kesä ja opettajalle ja toimittajalle tuttu, valitettava työttömyysjakso. Toivon, että syksylle on luvassa tarpeeksi palkkatöitä tai vaihtoehtoisesti opiskelupaikka maisteriopintoihin. Odottelen myös kuumeisesti toukokuun apurahahakujen tuloksia, josko seuraavat taideprojektit käynnistyisivät tiimilläni tämän vuoden puolella.”

3. Maaliskuun lopussa julkaistiin Sopivanlaiset-projektisi.  Kyseessä on esikoiskirjasi, jonka rinnalla kulkee albumi. Millaiset fiilikset on päällimmäisenä mielessä ison projektin jälkeen? 

”Olo on helpottunut ja rauhallinen kun Sopivanlaiset on maalissa ja ”lapsoset” maailmalla. Tuntuu hyvältä päästää irti – mitään ei ole enää tehtävissä, tässä tämä nyt on, olkaa hyvät! Mielenkiinnolla ja innolla odotan, miten albumi ja romaani otetaan vastaan yhdessä ja erikseen.

Tähän mennessä saamani palaute on ollut lähtökohtaisesti pelkästään positiivista ja innostunutta. Tunteikas ja teatterilavoille sopiva taidepop on ihastuttanut ja koskettanut. Sanoituksien empaattisuutta, laulun ilmaisuvoimaa ja ammattimaista tuotantoa on kiitelty. Sopivanlaiset-romaani on puhutellut lukijoitaan, hahmoihin on ollut helppo samaistua. Yhteiskunnallisuus ja ajan henki välittyvät. Kirjaa on myös kehuttu siitä, että se imaisee mukaansa ja on sivumääräänsä nähden varsin nopealukuinen.”

4. Miten Sopivanlaiset sai aikoinaan alkunsa ja millainen sen luomisprosessi on ollut?

”Muistelen, että Sopivanlaiset olisi saanut alkukipinänsä jo joskus syksyllä 2016, mutta pyörät lähtivät pyörimään urakalla tammikuussa 2017. Opiskelin tuolloin OAMK:lla musiikkipedagogiksi ja mietin, mitä haluaisin taiteellisessa loppukonsertissa esittää. Muistan, että syyskuussa 2017 julkaistu esikoisalbumini Lauluja uskaltamisesta ei ollut vielä edes ulkona, kun olin valmis syöksymään Sopivanlaiset-projektin kimppuun.

Ajattelen, että oma ja läheisten elämä sekä yhteiskunnallinen kipakka ja osin polarisoitunut keskustelu jollakin tavalla pakottivat minut käsittelemään asioita taiteen avulla. Laulujeni taustalla oli laajemminkin painavaa sanottavaa ja kerrottavaa, ja varmasti juuri siksi romaani lähti syntymään, synnyttämään kuin itse itseään. Jotkin Sopivanlaiset-laulut sanoitin ja sävelsin intuitiivisesti, toiset loin mittatilaustyönä, kun romaanin tarina alkoi muovautua. Nautin mennä hahmoihin sisään, olla heidän äänensä, ajatuksensa ja tunteensa. Sanoitukset, sävellykset, sovitukset ja romaanin käsikirjoitus valmistuivat pitkälti opintojen vanavedessä parissa vuodessa. Levyn pohjaäänitykset alkoivat keväällä 2019 ja jatkuivat sen jälkeen satunnaisesti, kun muu elämä salli.

Levy oli suurelta osin tauolla korona-ajan, eikä romaanin kässärikään oikein edistynyt. Kuuden vuoden aikana oli kausia, kun olin varma, että albumi jää kesken. Muusikko-äänittäjä Petri Kuusela kuitenkin tsemppasi ja valoi uskoa, onneksi! Enkä voi liiaksi korostaa perheen, erityisesti puolisoni, merkitystä elämässäni.

Tiedän, että minussa on jonkinlaista tyhmänrohkeaa periksiantamattomuutta ja tinkimättömyyttä – esimerkiksi vaadin itseltäni, että romaani ja albumi julkaistaan samana päivänä. Albumin musiikki on ollut valmista jo kesällä 2022, kirja valmistui pari kuukautta myöhemmin. Välillä myös romaanin kanssa olin luovuttamassa. Mietin, enkö osaakaan kertoa kirjoittamalla, mitä haen takaa? Täytyy toki myös myöntää, että erityisesti taloudellisten yhteistyötahojen puute lannisti ja jopa lamautti. Aputyövoiman palkkiot ja fyysisten levyjen ja kirjojen painatuskulut ovat vieneet niin paljon rahaa, että hirvittää. Toiset hankkivat autoja ja asuntoja, mutta ehkä minun tieni on jättää jälkiä ja perintöä näin.

Nyt kuitenkin ajattelen, että on hyvä, etten kahliutunut kustantamoiden ja levy-yhtiöiden remmiin – olen vapaa, ja Sopivanlaiset on vapaa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi sen, että voin itse päättää, miten teos jatkaa elämäänsä vaikkapa musiikkinäytelmänä, äänidraamana tai -kirjana. Haluan tehdä taidetta ja töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka haluavat tehdä taidetta ja töitä minun kanssani. Kaltaiselleni monimutkaisesti ajattelevalle ihmiselle tuo on välillä vaikea muistaa, mutta yritän.”

5. Musiikki on ollut osa elämääsi kauan, mutta miten kauan kirjan kirjoittaminen on ollut ajatuksissasi? 

”Jo kauan ennen Sopivanlaisia olen sepittänyt erilaisia tarinoita, musiikkivideoita ja elokuvia musiikkini rinnalle ja tueksi. Näitä visioita ei ole siis toteutettu, mutta yleensä olen nähnyt biisini ”toiminnassa”, liikkuvana kuvana. Usein luomissani tunnelmissa ja tilanteissa on mukana vahva värimaailma, jopa hajuja ja makuja. Romaanin kirjoittaminen on ollut ajatuksissa vakavasti oikeastaan vasta Sopivanlaiset-projektin kohdalla.

Lähtökohtaisesti koen, että kirjoittaminen kuin myös sanoittaminenkin on haastavaa. Siksi se myös kiehtoo ja inspiroi! Ehkä eniten taiteen tekijänä olen saanut kehuja siitä, että osaan sanoittaa ja kirjoittaa. Minulle on kuitenkin aina ollut vaivattomampaa luoda melodioita ja rytmejä, mutta onhan se ymmärrettävää, koska ensimmäinen soittimenikin oli klassinen poikkihuilu. Nyt pääsoittimeni on pitkään ollut laulu. Voisi kuitenkin sanoa, että en olisi uskonut kirjoittavani romaania. Kävi niin, että taide halusi tulla kauttani ulos kuunneltavaksi ja luettavaksi.”

6. Millaisia teemoja teoksissasi käsitellään? 

”Sopivanlaiset-romaani ja -albumi sijoittuvat 2010-luvun Ouluun. Sopivanlaisissa seurataan Aava-tyttären, Hannele-äidin ja Juhani-isän elämää yhden kalenterivuoden ajan. Aava on liki kolmekymppinen karaokebaaritöihin nollatuntisopimuksella jämähtänyt nuori naisoletettu, joka ei tiedä mitä elämällään tekisi. Hannele on viisikymppinen kangas- ja ompelimoyrittäjä, joka joutui aikoinaan luopumaan omasta Hannelenne-vaatemerkistään ja vaatesuunnittelijaunelmastaan. Juhani on viisikymppinen pitkäaikaistyötön, masentunut, joka kärsii erinäisistä mielenterveyden haasteista.

Sopivanlaisissa kolmikko avaa muistojaan, ajatuksiaan ja tunteitaan iästä, sukupuolesta, työelämästä ja mielenterveydestä. Sopivanlaiset pohtii, mitä on olla sopivanlainen itselle ja muille. Romaani sisältää 12 lukua, albumi 12 kappaletta. Näitä kahta teosta voi siis seurata sekä rinnakkain että toisistaan erillisinä. Jokaiselle hahmolle on neljä lukua sekä neljä biisiä, jotka kulkevat romaanissa ja albumissa samassa järjestyksessä.”

7. Millä tavalla Oulu kuuluu kirjassa ja sen musiikissa? 

”Sopivanlaiset-romaanissa Aava, Hannele ja Juhani seikkailevat Oulussa tammikuusta joulukuuhun. Aava asuu Intiössä, Hannele ja Juhani Myllytullissa. Aavan työpaikka, karaokebaari Kuuskutonen sijaitsee Pakkahuoneenkadulla. Hannelen työpaikka, kangas- ja ompeluliike, sijaitsee Torikadulla. Yrittäjävanhemman laulu -kappaleessa Hannele on Torikadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa sijaitsevassa viinibaarissa.

Romaanin tapahtumapaikkoja ovat esimerkiksi tori, Oulun pääkirjasto, Ainolanpuisto, Oulun uimahalli sekä Paljekirppis. Maininnan arvoisia sijainteja ovat myös Värtön ranta ja Patosillat. Ai niin, ja Juhani kulkee Citybussi A:lla kodin ja keskustan väliä.

Kirjan dialogit ovat pääosin rehevää, leveää Oulun murretta. Sopivanlaiset-albumilla Oulu ei tule esille sanoituksissa, mutta omasta mielestäni levyn tunnelmassa huokuu tietynlainen dramaattisuus, räväkkyys, räkäisyys ja eriskummallisuus, johon Oulu mielestäni pukeutuu kesät talvet. Mielestäni musiikissa on kauneuden ja herkkyyden lisäksi vinksahtaneisuutta, rumuutta ja ahdistavuutta, jotka liitän Ouluun ja oululaiseen mielenmaisemaan. Levyn on tarkoitus myös toimia kirjasta irrallisena teoksena, ja toisin päin, ja ehkä siitä syystä jätin suorat Oulu-viittaukset ja murteen pois laulujen sanoituksista.”

8. Mistä haaveilet seuraavaksi? 

”Seuraavaksi haaveilen siitä, että saisin tehdä töitä vakaasti ja monipuolisesti kulttuurin, musiikin ja taiteen piirissä. Haluan jatkaa opettajana ja toimittajana, mutta minussa on kieltämättä herännyt myös tahto päästä vaikuttamaan alani asioihin isommassa kuvassa ja syvemmällä tasolla. Haaveilen myös ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Minulla on jatkuva tarve oppia, kehittyä ja kehittää itseäni – haaveilen siitä, että osaisin tehdä oikeita valintoja ja uskaltaisin elää rohkeaa ja ihanaa, täyttä elämää.

Haaveilen myös siitä, että työvoimapoliittisesti en olisi vähän väliä systeemin hampaissa, vaan useat eri työnantajat, pätkätyöt, freelancerin perusarki ymmärrettäisiin. Eikö ole parempi, että tekee jotakin, kuin ettei tee yhtikäs mitään? Hullua ja väärin, millaiseen myllytykseen voi joutua osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden takia. Työkokemusta vailla oleva täystyötön tuskin pääsee edes työhaastatteluun – näin on myös Sopivanlaiset-romaanin Juhanin kohdalla. Työvoimapolitiikan mustavalkoisuus ja raakuus ahdistaa ja raivostuttaa minua välillä todella paljon.

Taiteeni osalta haaveilen siitä, että Sopivanlaiset pääsee lähivuosina näyttämölle musiikkinäytelmän muodossa. Uskon, että näin tulee tapahtumaan. Toivon, että Sopivanlaiset löytäisi yleisönsä, lukijansa ja kuulijansa. Toivon, että pysyisin luovana, terveenä ja toimintakykyisenä, enkä palaisi loppuun multitaskaamisesta, lannistuisi maailman menosta. Haaveilen siitä, että työvoimapolitiikka tulee vihdoin 2020-luvulle. Työtä, terveyttä, taidetta, rauhaa ja rakkautta – kaikille meille, koko maailmaan!”

9. Olet ryhtynyt myös musiikkitoimittajaksi, millainen muutos on ollut hypätä muusikosta toimittajan saappaisiin?

”Olen kirjoittanut musiikkihaastatteluja nyt puolitoista vuotta. Aloitin kirjoitustyöt jo aiemmin kolumnistina. Koen, että toimittajan työ on tietynlainen työminän laajennus, ei niinkään hyppy tuntemattomaan. Jutteleminen, kuunteleminen ja kyseleminen ovat minulle erittäin tuttuja työssäni opettajana. Minusta on hyödyllistä ja avartavaa olla pöydän toisellakin puolella.

Ajattelen liikaa, joten sinänsä haastavinta musiikkitoimittajankin työssä on ollut kirjoittaminen, jäsentäminen ja editointi, vaikkei sitä tekemistäni jutuista varmasti huomaakaan. Olen saanut työstäni kiitettävää palautetta, joten jollakin tavalla se todistaa itselleni, että kirjoittaminen on jotakin sellaista, mitä minun kannattaa jatkaa ja jalostaa. En näe mahdottomana sitäkään, että tekisin tulevaisuudessa tutkimusta ja kirjoittaisin tietokirjaa. Myös dokumenttisarjojen ja -elokuvien tekeminen kiinnostaa, sekä käsikirjoittaminen että äänisuunnittelu/musiikin tekeminen.”

10. Edellisessä haastattelussa kerroit elämänohjeesi Kaupunnin lukijoille. Kysytään nyt vaihteeksi, millaisena haluaisit nähdä Oulun 10 vuoden päästä? 

”Haluaisin, että Oulussa olisi enemmän mahdollisuuksia työllistyä kokoaikaisesti ja vakaasti kulttuurin, musiikin ja taiteen kentille. Toivon, että eri tahot tekevät yhteistyötä keskenään ja tietynlainen nurkkakuntaisuus ja pienipiirisyys vähenee. Toivon myös, että tunnelma ja ilmapiiri on avoin, luova ja kannustava, eikä ketään meistä jätettäisi yksin ja syrjään, oman onnensa nojaan. Haaveilen, että 10 vuoden päästä Oulu on parempi paikka meille kaikille. Kaupunki, jossa saa tuntea olevansa sopivanlainen.”