Kauas on tultu niistä ajoista, kun oululaislähtöinen Blind Channel treenasi autotallissa ja haaveili menestyksestä. Lukuisia lavoja valloittaneen bändin seuraava tavoite on todellinen läpimurto maailmalla.

Teksti: Essi Markkula
Kuvat: Johanna Mattola ja Fullsteam Agency

Lokakuinen torstai-ilta vuonna 2013. Viisi nuorta miestä jännittää 45 Specialin bäkkärillä ennen debyyttikeikkaansa. Siitä illasta alkoi oululaisen violent poppia soittavan Blind Channel -yhtyeen nousukiito, ja matka kohti aina vain suurempia esiintymislavoja ja yleisömääriä.

”Ennen ensimmäistä keikkaa jännitti kamalasti. Paikalla oli paljon yleisöä ja kaikki meidän kaverit. Illasta jäi tosi hyvä fiilis, vaikka oma ääneni lähti keikan lopussa ihan täysin. Sen jälkeen tajusin, että tässähän täytyy oikeasti alkaa treenaamaan ääntään”, muistelee Niko Vilhelm Moilanen, toinen Blind Channel -yhtyeen laulajista.

Sittemmin oululaislähtöinen yhtye on lanseerannut musiikilleen oman genren, jota he kutsuvat violent popiksi. Sillä he ovat valloittaneet lavoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Blind Channel julkaisi kolmannen ja viimeisimmän albuminsa Violent Pop tämän vuoden maaliskuussa, kaksi viikkoa ennen koronapandemian käsiin räjähtämistä. Bändi on kertonut kyseessä olevan heidän paras albuminsa. Muusikoiden mukaan levyllä kiteytyy se, millainen bändi Blind Channel on ja millaista musiikkia on violent pop.

Lisäksi yhtye julkaisi viime kesänä oman versionsa yhdysvaltalaisen Anastacian hitistä Left Outside Alone, joka sai huikean vastaanoton.

”Tämä versio syntyi helposti ja lähes itsestään. Aloimme hommiin heti saatuamme idean. Kappaleen kanssa ei tarvinnut vääntää ja kääntää, vaan yhtäkkiä se oli jo valmis”, laulaja selittää tohkeissaan.

Viimeisimmästä livekeikasta on haastatteluhetkellä seitsemän kuukautta, ja Vilhelm kaipaisi jo lavoille. Pandemian pakottaman keikkatauon aikana yhtye ei ole jäänyt pyörittelemään peukaloitaan, vaan takataskuun on syntynyt jo yli albumillisen verran uusia kappaleita.

”Olen meinannut tulla välillä hulluksi, kun ei ole ollut keikkoja. Sovittujenkin keikkojen kanssa joutuu jännittämään mahdollista peruuntumista, eikä voi ajatella kovin pitkälle”, Vilhelm harmittelee.

Blind Channelin jäsenet Olli Matela (vas.), Joel Hokka, Tommi Lalli, Niko Vilhelm ja Joonas Porko.

Autotallitreeneistä seikkailulle

Bändi treenasi aluksi rumpalin Tommi Lallin äidin autotallissa. Viisikko tunsi jo ensimmäisissä treeneissä, että heistä tulee jotain suurta. Usko omaan tekemiseen on vuosien aikana vain vahvistunut.

”Opiskelimme Madetojan musiikkilukiossa ja tutustuimme eräissä kotibileissä. Kun jätkät saivat tietää, että minä räppään, he pyysivät mukaan treeneihin, ja jo seuraavana päivänä siellä treeneissä kaikki vain loksahti. Tajusimme silloin, että tässä on jotain siistiä”, Vilhelm muistelee bändin syntyhetkiä.

Usein kiertueelle lähteminen tarkoittaa muutakin, kuin keikkoja ja bilettämistä. Se on pitkiä matkoja, yöpymistä autossa ja intensiivistä yhdessäoloa bändin kesken. Joskus tiivis elämä pienessä tilassa saa hermot kiristymään.

”Tottakai me välillä ärsyynnytään toisiimme ja kinastelemme, se kuuluu asiaan. Mutta kun lähdemme esimerkiksi kuukaudeksi kiertämään ja iskee se pieni haikeus, niin silloin on tärkeää, että juuri nämä jätkät ovat ympärillä turvana.”

Blind Channelin seuraava tavoite on todellinen läpimurto maailmalla.

”Onhan tässä tehty musiikkia ja kierretty. Nyt meille riittää tasainen nousu ja seuraavana on vuorossa kunnon ’rykäisy’, jotta pääsemme lyömään itsemme aidosti läpi.”

Blind Channel on Niko Vilhelmin ensimmäinen bändi. Muilla jäsenillä oli jo aiempaa bändikokemusta.

Jokainen keikka on oma energiapläjäyksensä

Olipa kyse sitten valtavasta festivaalista tai intiimistä klubikeikasta, Blind Channel tarjoaa yleisölleen unohtumattoman show´n. Bändi tunnetaan spontaaneista ja energisistä livekeikoistaan, ja siitä he ovat erityisen ylpeitä.

”Keikoillamme ei ikinä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu ja siksi jokainen niistä on erilainen. Mitä enemmän lavalla on paikkoja mistä hyppiä alas tai mihin kiivetä, sitä parempi”, Vilhelm virnistää muistellen toinen toistaan hullumpia keikkatarinoita.

Yhtye on soittanut vuosien varrella maailmanluokan bändien kanssa Suomessa ja Euroopassa. He ovat levyttäneet biisejä kovien tekijöiden kanssa ja saaneet Emma-ehdokkuuden Vuoden rock -kategoriassa vuonna 2018. Silti oululaisen kotiyleisön edessä soittaminen tuntuu joka kerta erityiseltä.

”Kyllä siinä on aina spesiaali fiilis, kun keikalle saapuvat kaverit ja perheenjäsenet. Se on ihanaa, mutta myös stressaavaa. Jollain tapaa siinä on vähän näytönpaikka, kun soitetaan kotikulmilla.”

Vilhelm kertoo, että vaikka keikat ovat aina yhtä energisiä, on suomalaisessa ja ulkomaalaisessa yleisössä hiukan eroja. Suomessa keikkakansa saattaa olla hiukan varautuneempaa, eikä välttämättä heittäydy revittelemään samalla tavalla kuin muualla maailmassa on tapana.

”Tietenkään tosifaneja ei pidättele mikään ja he ovat aina täysillä mukana. Jos keikalla joku seisoo nurkassa kädet puuskassa, me otetaan tehtäväksemme saada hänet hyppimään. Ja jos se toimii, niin keikka on tosi onnistunut”, hän myhäilee.