Oululainen Herttaniemi julkaisi debyyttisinglensä viime vuoden elokuussa. Kuudesta ammattilaismuusikosta koostuva yhtye kuvailee musiikkiaan folkahtavaksi popiksi, jonka sekaan on roiskittu modernin nykymusiikin elementtejä ja old school-tyyppistä rahinaa.  

Teksti: Saara Pasanen
Kuvat: Iina Tauriainen

Enni-Maria Lämsä suoritti muutamia vuosia sitten viimeistä laulututkintoaan ammattikorkeakoulussa. Hän oli työstänyt biisiaihioita tutkintoa varten, ja pianolla soitetut raakademot olivat bändiä ja sovittamista vaille valmiita. Lämsä haarukoi bändin ympärilleen aikaisempien kokoonpanojen ja opintojen kautta rakentamiensa yhteyksien kautta. Rumpujen taakse istahti Panu Koskela, kitaraan tarttui puolestaan Valtteri Huovinen. Pianoa yhtyeessä soittaa Olli Anttila ja bassoa Tatu Palo. Lauluvastuuta Lämsän kanssa jakaa Kati Niemi.

”Alkutilanne oli aika lailla se, että oli biisejä, joihin ei ollut vielä sovituksia. Niitä alettiin sitten porukalla tekemään esiintymistä varten. Herttaniemi lähti syntymään hiljalleen tästä asetelmasta”, Koskela muistelee.

Kertaluontoista keikkaa varten kasattu yhtye huomasi pian, että yhdessä musisoiminen maistui hyvältä. Ryhmän kemia toimi ja biisien työstäminen porukalla tuntui vaivattomalta.

”Jotenkin se bändivisio lähti vähitellen rönsyilemään, kun sai biisejä tehtyä. Kaikilla heräsi ajatus siitä, että tämä ei ehkä ollutkaan vain yksi projekti muiden joukossa”, Lämsä pohtii.

Toinen sinkku huokuu alkuvoimaa

Herttaniemen ensimmäinen single Me olimme elossa julkaistiin viime vuoden elokuussa. Biisi osui sopivasti julkaisuajankohtaansa: sen yhtä aikaa haikea ja toiveikas tunnelma halaa hellästi mennyttä kesää ja toivottaa sille luonnolliset jäähyväiset. Samalla se tunnustaa väistämättömän muutoksen tulevan ja iloitsee olemassaolostaan.

Bändin toinen, maaliskuun 12. päivä julkaistava sinkku Tulet sukeltaa puolestaan alkuvoiman ja juurevuuden äärelle. Biisi kuvastaa edeltäjänsä lailla tietynlaista visuaalista näkymää ja vuodenaikaa. Lämsä kuvaa kappaleen sisältävän Lappi-henkistä kulttuurista assosiaatiota, talvisen yön mystiikkaa.

”Biisi huokuu alkuvoimaa, se on hyvin eteerinen ja suomalainen. Kappaleessa kuuluu välähdyksiä eri ympäristöistä, tilanteista ja ajanjaksoista”, Niemi ja Koskela täydentävät.

Herttaniemen tavoitteena ei ole suoranaisesti kaupallinen menestys, vaikka kokoonpano ei sitä pahakseen pistäkään. Me olimme elossa -single sai viime syksynä yllättävää näkyvyyttä, kun se ponnahti paikallisen radion soittolistalle. Taiteellisten näkemysten ja kaupallisuuden taitekohdassa tasapainoilu ei ole Lämsän mukaan yksinkertaista.

”Bändi kävi yhteistä mietintää ensimmäisen sinkun menestyksen jälkeen. Mielessä muhi hetken aikaa ajatus, että seuraavasta biisistä tehdään juuri tietylle kanavalle sopiva juttu. Äkkiä tuli kuitenkin sellainen olo, että nyt lähdetään kumartamaan ihan väärään suuntaan. Lopulta pidimme kappaleesta oman, alkuperäisen visiomme.”

Herttaniemessä musisoivat Tatu Palo (vas.), Enni-Maria Lämsä, Olli Anttila, Kati Niemi, Valtteri Huovinen ja Panu Koskela.

Perustana bändikulttuuri ja oikeat soittimet

Herttaniemi vannoo tekemisessään perinteisen bändikulttuurin ja oikeiden instrumenttien nimeen. Yhtye kutsuu itseään humoristisesti akateemiseksi bändiksi koulutustaustansa perusteella.

”Tämä korostuu etenkin siinä, että meille tärkeintä on oikeilla bändisoittimilla soitettu musiikki. Se, että asiat on tehty ajatuksella ja musiikki on musikaalisesti tuotettua ja sisältörikasta”, Niemi kuvailee.

Leipätyössään musiikin- ja instrumenttiopettajina Herttaniemen jäsenet ovat huomanneet musiikin tekemisen siirtyneen yhä enemmän tietokonepainotteiseksi. Tämä näkyy esimerkiksi tiettyjen instrumenttien soittajien ajoittaisena vajeena. Bändin huomiota on ravistellut myös se, että musiikinkulutuksessa korostuvat tällä hetkellä kertakäyttöisyys, meemimusiikki sekä voimakkaasti tuotettu elektroninen musiikki.

”Toisaalta on vaikea tehdä tuollaista rajua lokerointia. Välillä kuuntelen mielelläni itsekin elektronista, tuotetumpaa musiikkia. Jotenkin haluan pitää sen musan kuitenkin elossa, itselle se pääjuttu on se soitin eikä tuottaminen. Kaikenlaiselle musiikille on onneksi paikkansa”, Anttila miettii.

Ihmisen ja musiikin välinen yhteys

Tulevaisuutta Herttaniemi tarkkailee rennoin mielin. Livekeikat ovat luonnollisesti tällä hetkellä jäissä, mutta uusia biisejä voi työstää poikkeusoloista huolimatta. Bändi väläyttelee varovasti myös albumityyppisen kokonaisuuden mahdollisuutta.

Yhtyeen puheissa musiikin merkitys ja yhdessä tekeminen nousevat selkeästi taloudellisen menestyksen, kappaleiden striimausmäärien ja keikkakalenterin pursuilun yläpuolelle.

”Pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että pystyn seisomaan tekemäni musiikin takana. Meidän toimeentulomme ei ole tämän varassa, vaikka olemmekin ammattimuusikoita. Homman on tarkoitus säilyä mielekkäänä, ja on ihanaa, että meidän kaikkien motivaatio Herttaniemeen on jossain muuallakin kuin rahassa”, Lämsä painottaa.

Koskela puolestaan pohtii musiikin yhteen liittävää voimaa. Hän toteaa, että ilman musiikkia tälläkään porukalla ei välttämättä olisi samanlaista kontaktia toisiinsa. Niemi nyökyttelee, ja jatkaa Koskelan lauseesta:

”Musiikin ja ihmisen välillä on yhteys. Jos musiikkia ei ole kukaan kuuntelemassa, onko sitä edes olemassa?”