Galleria Harmajassa on syyskuun ajan nähtävillä oululaisen kuvataiteilija Anni Kinnusen uusin Safewords- näyttelykokonaisuus. Mitä Oulussa eläminen ja työskenteleminen merkitsee Kinnuselle, ja onko taiteilijalla paremmat menestymisen mahdollisuudet, jos tukikohta löytyykin Etelä-Suomesta? Keskustelimme aiheesta Kinnusen ja galleristi-kuraattori Veikko Halmetojan kanssa.

Teksti: Katariina Sarja
Kuvat: Päivi Mäkelä

Pikisaaressa sijaitseva Galleria Harmaja kylpee valossa. Ikkunoista avautuu näkymä syysasuunsa pukeutuvalle merelle. Gallerian shakkiruutulattia ja seinille ripustettu Anni Kinnusen uusin näyttelykokonaisuus muodostavat kuitenkin oman fantastisen tilansa, tyhjiön, joka tuntuu olevan irrallaan ympäröivästä todellisuudesta. Teosten tunnelma on toismaailmallinen.

Anni Kinnunen ja tätä edustava galleristi-kuraattori Veikko Halmetoja ovat tyytyväisiä. Safewordsin työstäminen on saanut alkusysäyksensä jo pari vuotta sitten, ja nyt teokset on ripustettu yleisön tulkittaviksi. Näyttely saa ensiesityksensä syyskuun aikana Oulussa, jonka jälkeen sen on aika lähteä maailmalle. Seuraava etappi on Helsingin Galleria Halmetoja, ja myöhemmin näyttely pystytetään vielä ainakin Tampereelle.

Safewords käsittelee ihmiseen ulkopuolelta kohdistuvia paineita ja niiden aiheuttamaa kipua ja vaurioita. Teokset pohtivat nautinnon ja kivun välisiä rajapintoja sekä väkivallan tematiikkaa. Teossarjan värimaailmassa puhuvat mustelman eri sävyt. Kinnunen esiintyy kuvissaan itse, mutta teokset eivät ole omakuvia. Kinnuselle oma keho on väline, jonka avulla hän tulkitsee yleisinhimillisiä teemoja.

Hän toivoo gallerian kynnyksen olevan matala mahdollisimman monelle kiinnostuneelle oululaiselle. 

“Mun töitä on täällä Oulussa aika harvoin esillä, joten nyt oululaisilla on mahdollisuus päästä näkemään niitä. On tosi eri asia nähdä taidetta livenä, kuin tietokoneen näytöltä. Nämä teokset pitää kokea.” 

Välimatka lähentää galleristia ja taiteilijaa

Anni Kinnunen on kuvataiteilija, joka tekee pääasiassa valokuva- ja videotaidetta. Viime vuosina repertuaariin ovat tulleet mukaan myös installaatiot. Oulussa syntynyt Kinnunen on asunut ja työskennellyt lähes koko uransa ajan kotikaupungissaan, mutta taiteilijalta löytyy myös vaikuttava lista residenssijaksoja ympäri maailmaa. Kinnusen taide kiinnostaa niin valtakunnallista kuin kansainvälistä taideyleisöä, ja taiteilijan töitä on nähty kotimaan lisäksi esimerkiksi Japanissa, Italiassa ja Saksassa. 

“Mutta koti mulla on täällä. Tämä ammatti vaatii jatkuvasti matkustelua, joten se on melkeinpä ihan sama, mihin menet lepäämään. Suhtautumiseni Ouluun on hyvin lämmin näinä päivinä. Helsinkiin mulla ei ole mitään hinkua.” 

Kinnusen taide elää kuitenkin koko ajan myös Helsingissä, missä tämän edustajana toimii galleristi Veikko Halmetoja. Halmetoja on pitkän uran kuvataiteen parissa tehnyt taiteen ammattilainen. Hän on toiminut sekä Aamulehden että Helsingin Sanomien kuvataidekriitikkona vuosia, mutta sittemmin kriitikkona työskentely on saanut väistyä pienempään rooliin. Monelle Halmetoja on tuttu kasvo Ylen Aamu-tv -ohjelmasta. Nykyään Halmetojan pitää kiireisenä oma galleria sekä kuraattorin työt. Koti löytyy sekä Helsingistä että kuvataidekaupunkina tunnetusta Mäntästä. Halmetoja on alkujaan mänttäläinen, ja kotipaikkakunta on edelleen tiivis osa elämää.

Kinnunen ja Halmetoja ovat työskennelleet yhdessä seitsemisen vuotta. Vaikka maantieteellisesti taiteilijan ja galleristin erottaa satojen kilometrien välimatka, on heidän välilleen kehittynyt vahvan ammatillisen siteen lisäksi myös ystävyyssuhde.

Pitkä välimatka on vaikuttanut ystävyyteen positiivisesti. Kun työasioissa tapaamiseen on varattava aikaa reissulle toiselle puolen Suomea, tulee laatuaikaa vietettyä yhdessä enemmän kuin samassa kaupungissa vaikuttavien taiteilijoiden kanssa. Tilanne tarjoaa edellytykset lujan luottamuksen syntymiseen.

“Kun käyn Oulussa tai Anni käy Helsingissä, olemme yhdessä todella tiiviisti. Se on niin erilaista kuin muiden taiteilijoiden kanssa. Muiden kanssa se on sitä, että menen kahdeksi tunniksi vierailulle työhuoneelle. Se on aivan eri asia, kuin se, että viettää toisen kanssa oikeasti aikaa yhdessä.” 

Kinnusen töitä on ollut vuosien varrella näytillä ympäri Suomen ja maailman niin lukuisissa soolo- kuin ryhmänäyttelyissäkin.

Oulusta Helsinkiin ja maailmalle

Monet eri taiteen kentillä työskentelevät kokevat painetta ja halua edistää uraansa etelässä, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Mutta kuinka olennaista on muuttaa etelään, mikäli mielii taiteilijaksi? 

Halmetojan näkemyksen mukaan kuvataiteilijan asuinpaikalla on merkitystä urakehityksen kannalta, mutta kysymys on monitahoinen. Pääkaupunkiseudulla mahdollisten kontaktien määrä tekee verkostoitumisesta vaivattomampaa, ja työmahdollisuuksia on enemmän. Toisaalta myös kilpailu lisääntyy taiteilijoiden keskittyessä yhä vahvemmin samoille alueille. Ennen kaikkea Halmetoja näkee haitallisena taiteilijan identifioitumisen liian paikallisuuden kautta.

“Pidän aina riskinä sitä, että kuvataiteilija mieltää itsensä vaikka turkulaiseksi tai oululaiseksi taiteilijaksi, kun pitäisi mieltää itsensä eurooppalaiseksi tai länsimaiseksi taiteilijaksi.”

Halmetoja painottaa verkostoitumisen merkitystä taidekentällä. Avajaisissa ja muissa tilaisuuksissa edustavat paitsi kollegat, myös muut tärkeät kontaktit – esimerkiksi juuri ne samat ihmiset, jotka istuvat apurahoja myöntävien organisaatioiden pöydissä. 

Kun Kinnunen huomauttaa nauraen Halmetojan houkutelleen häntä muuttamaan pääkaupunkiseudulle, Halmetoja myötäilee, mutta näkee Kinnusen oululaisuudessa myös etuja.

“Jos Anni olisi aloitellut uraansa Helsingissä, olisi hän varmaan saavuttanut tietynlaista tunnettuutta jo ennen mun tuloa mukaan kuvioihin. En tiedä, olisiko se vaikuttanut sinänsä lopputulokseen, eli siihen, missä Annin ura on nyt. Jotkut asiat olisivat varmasti menneet eri tavalla, mutta en tiedä, olisivatko ne menneet paremmin tai huonommin. Toinen asia on se, olisinko välttämättä kiinnostunut Annista, jos hän olisi ollut Helsingissä. Totta kai olen ensisijaisesti kiinnostunut töistä, mutta se että Anni on oululainen, antaa oman juttunsa. Musta on kivaa, että Galleria Halmetojan tiiviissä yhteistyöringissä on myös oululainen taiteilija. Näen kuitenkin tosi tarpeellisena, että Anni käy välillä Helsingissä ja heittäytyy vaikkapa avajaishulinoihin. Suomen taidemaailma on niin pieni.”

Taiteen kukoistus maakunnissa vaatii panostuksia

Kinnuselle Oulu tarjoaa erityisen hyvät puitteet työskentelyyn. Taiteilijan työtila sijaitsee boheemissa Pikisaaressa. Ympärillä on yhteisö, jossa työskentelee kymmeniä taiteilijoita ja kulttuurialan osaajia. Kinnunen näkee Oulussa työskentelyn kiistattomaksi eduksi erinomaiset työtilat. Kinnusen kokemuksen mukaan myös asumisen laatu ja luontoarvot ovat Oulun valttikortteja suhteessa Helsinkiin.

“Mulla on täällä aivan fantastiset työtilat. Tila on todella harvinainen, enkä mitenkään saisi vastaavaa Helsingistä. Se on yksi iso tekijä, joka pitää mua täällä. Ja en tiedä, oon ehkä tulossa vanhaksi, kun tykkään päivä päivältä enemmän Oulusta”, Kinnunen nauraa. 

“Eikä kyse ole kuitenkaan siitä, että olisin täällä koko ajan. Oon koko urani ajan reissannut jatkuvasti ympäriinsä.”

Myös kynnys kansainvälistymiseen tuntuu Oulussa tukikohtaa pitävälle taiteilijalle matalalta. 

“Olen ajatellut, että Oulussa asuvana on samanhintaista viedä näyttely Helsinkiin, kuin vaikka Berliiniin. Siinä tulee hirveän helposti valittua ulkomaille lähteminen”, Kinnunen valottaa.

“Se on tosi luontevaa. Usein on mietitty, että miksi virolaiset taiteilijat eivät tuo näyttelyitään Helsinkiin. Samaan hintaan vie kuitenkin näyttelyn vaikka sinne Berliiniin. Miksi he lähtisivät pohjoisen suuntaan? Oululla on se etu, että täältä on helppo lähteä etelään, vaikkapa Tukholmaan”,  Halmetoja pohtii. 

Mitä tulee Ouluun kulttuurikaupunkina, Halmetoja näkee Pikisaaressa valtavan potentiaalin toimia pohjois-eurooppalaisen taiteen keskuksena. Hän vetoaakin asiassa vahvasti oululaisiin kulttuuritoiminnasta päättäviin ja sitä kehittäviin tahoihin. 

“Pikisaari on Oulun helmi. Toivon todella, että oululaiset päättäjät pitävät huolen, että paikasta tulee kulttuuripääkaupunkihankkeen myötä taiteen keskus, jonka merkitys säteilee koko Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan alueelle, jopa Venäjälle. Tässä on todellakin potentiaali siihen.”

Taiteilijoiden keskittyminen Helsinkiin on Anni Kinnusen näkemyksen mukaan haitallista myös suomalaiselle taideyleisölle. Hän näkee tärkeäksi päästä näyttämään omaa tuotantoaan myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Monipuolinen taide-elämä, erilaiset näyttelyt ja galleriat luovat kulttuurin kuluttamisen kulttuuria. Jos taide keskittyy yhteen osaan maata, näivettyy se jossain määrin muualla väistämättömästi.

“Tämähän on samalla ikään kuin taidekasvatusta: tuoda erilaista kuvataidetta näytille myös täällä pohjoisessa.”