Kuljetut kilometrit kuuluvat Lanain toisella levyllä

Oululaisyhtye Lanai sai alkunsa kuusi vuotta sitten 45 Specialin backstagella. Nyt yhtye työstää toista kokopitkää albumiaan Posion utuisissa maisemissa.

Teksti: Saara Pasanen
Kuvat: Iina Tauriainen

Oululainen Lanai-yhtye syntyi kuusi vuotta sitten. Sattumanvaraisesta ensitapaamisesta kehittyi kahden ihmisen tarina, joka on pitänyt sisällään niin kasvukipuja kuin luovuuden kanssa leikkimistä.

Yhtyeen ytimessä toimivat Tanja Torvikoski ja Petri Kuusela ovat vetäytyneet lähes koko syksyn ajaksi Posion utuisiin maisemiin työstämään toista levyään. Samassa paikassa syntyi myös Lanain viime vuoden maaliskuussa julkaistu debyyttialbumi Ship’s Bell.

Ennen ensimmäistäkään yhteistä nuottia Torvikoski ja Kuusela kulkivat pitkin Oulun katuja toisistaan tietämättä. Kuusela opiskeli konservatoriossa muusikoksi ja kävi opintojen ohella keikkailemassa eri kokoonpanojen kanssa. Torvikoski puolestaan työskenteli laulunopettajana. Musiikkia hän teki Funksons-yhtyeessä sekä nykyisin Ylva Haru -nimellä tunnetun Lotta Jääskelän kanssa.

Kuuselan ja Torvikosken elämät törmäsivät toisiinsa yhteisen muusikkoystävän, Erikk.:n, kautta, joka kokosi itselleen bändiä keikkaa varten. Torvikoski kuvaa ensimmäisen tapaamisen sisältäneen jotain maagista.

”Tulin treeneihin hieman myöhässä. Näin Peten, joka istui virittämässä kitaraa vahvistimen päällä. Vaikka en tiennyt häntä entuudestaan, minulle tuli vahva intuitio siitä, että tunnen hänet jotenkin, jostakin.”

Ennen Erikk.:n keikkaa Kuusela ja Torvikoski jammailivat 45 Specialin backstagella. Musiikillinen yhteys syntyi hetkessä.  

”Kun soitimme yhdessä ensimmäistä kertaa, tuli sellainen fiilis, että välillämme on jokin sanaton yhteys. Olemme molemmat todella dynaamisia ja herkkiä, ja seuraamme nöyrästi, kun toinen lähtee tekemään jotakin. Yhdessä tekeminen on ollut alusta asti hyvin luontevaa, jopa hieman telepaattista”, kaksikko pohtii.

Petri Kuusela ja Tanja Torvikoski kertovat, että ensimmäisen levyn tekeminen toi esiin uusia elementtejä itsestä. ”En olisi ikinä uskonut, että pystyn olemaan näin pitkäjänteinen ja ahkera”, Torvikoski toteaa.

Ego vs. leikkisyys

Lanain ensihengitys tapahtui I Have Been There-kappaleen myötä. Torvikoski oli kirjoittanut kappaleen jo aiemmin, mutta lopullisen muotonsa se sai Posiolla vuoden 2014 loppupuolella.

”Meillä oli mukana yksi halpismikki ja läppäri keittiön pöydällä. Rakensimme kappaleeseen orgaanista soundia kopsuttelemalla kitaralaatikoita ja suhistelemalla sanomalehtiä. Biisin tekeminen oli todella leikkisää sekä täysin paineetonta”, Kuusela ja Torvikoski muistelevat.

Kaksikon mieleen alkoi hiipiä suunnitelma, joka sisälsi ajatuksen bändin perustamisesta sekä kokonaisen levyn tekemisestä. Lanain kasvutarina ei ole kuitenkaan ollut täysin kivuton.

I Have Been There teki tavallaan itse itsensä. Kappale syntyi todella nopeasti, ja sen tekeminen on ollut terapeuttinen kokemus masennusjakson jälkeen. Kun visio Lanaista syntyi, huomasimme tietynlaisten, hyvin inhimillisten tunteiden hiipivän niskan päälle. Jouduimme pysähtymään erilaisten egoististen pelkojen äärelle ­­­– esimerkiksi epäonnistumisen pelko oli aluksi vahvasti läsnä”, Torvikoski muistelee.  

Ship’s Bell-levy näyttäytyy kaksikolle edelleen rakkaana. Bändi kertoo tuntevansa esikoisalbumia kohtaan suurta ylpeyttä, myötätuntoa ja kiitollisuutta.

”Levynteko jakautui kokonaisuudessaan pitkälle aikavälille. Levy on suurimmaksi osaksi tehty inspiroituneessa tilassa ja hetkissä, joissa on ollut tarve itseilmaisulle. Emme kelpuuttaneet levylle mitään, mikä tuntuu väkinäiseltä. Kun joku asia on tehty inspiroituneena, siihen liittyy jotakin sellaista magiaa, mitä on vaikea toisintaa”, Kuusela miettii.

Omituinen syksy

Lanain toisen kokopitkän levyn ensimmäiset ääriviivat piirrettiin tarkoituksellisesti jo ennen debyyttilevyn julkaisua. Kuuselan mukaan kyseisellä ajankohdalla haettiin luovalle tekemiselle tarpeellista, paineetonta tilaa. Albumin työstäminen on jatkunut useampien kiertue- ja keikkapätkien lomassa pääosin Posion mökkimaisemissa.

”Viime vuoden syksy oli yhtä aikaa outoa ja hedelmällistä aikaa. Posio on ympäristönä eteerinen ja inspiroiva, ja vuoden takaisesta sessiosta syntyikin aika monta uutta biisiä. Sen seurauksena molemmille tuli fiilis prosessin jatkamisesta, vaikka kasassa olikin jo periaatteessa levyllinen uusia kappaleita”, Kuusela kertoo.

Toisen levyn tekeminen ei ole ollut Lanaille pelkkää flow-tilassa säkenöintiä. Kaksikko kuvaa kulunutta syksyä ja etenkin lokakuuta yliluonnollisen omituiseksi. Haasteita on riittänyt esimerkiksi erilaisten teknisten vaikeuksien kanssa. Myös vuoden aikana syntynyt poikkeustila on Torvikosken mukaan vaikuttanut taiteelliseen prosessiin.

”Lokakuu on tänä vuonna mennyt jollakin tavalla korvien väliin – tässä hetkessä on vaikea löytää samaa tunnelmaa, jossa biisien tekeminen on aloitettu. Koko kulunut vuosi on vienyt ajatuksia täysin uusille urille. Näkökulmat ja prioriteetit ovat selkeästi muuttuneet, joka on tuonut jonkinlaista identiteettikriisiä tekemiseen.”

Työn alla olevan levyn kokonaistematiikka ei ole Kuuselan mukaan vielä asettunut täysin uomiinsa. Posiolla vietetyt sessiot ovat kuitenkin tuoneet pieniä visioita tulevasta.

”Kuljetut kilometrit kuuluvat biiseissä entistä enemmän, ne tulevat ulos tietynlaisena rehellisyytenä. Ensimmäiseen levyyn verrattuna seuraavan albumin tekstit ovat ehkä hieman suorempia.”

Torvikoskella ja Kuuselalla on luomisprosessissa selkeät, omat roolinsa. Viime aikoina he ovat kuitenkin uskaltautuneet menemään tekemisessään myös epämukavuusalueille.

Musiikki sanoittaa tunteita

Muusikon ammatti ja siihen liittyvä luovuus näkyvät molempien arjessa myös Lanain ulkopuolella. Kuusela kertoo toimivansa tuottajana, äänittäjänä sekä keikka- ja studiomuusikkona. Torvikoski naurahtaa luovuuden kukkivan laajasti arkisessa tekemisessä.

”Luovuus on mukana oikeastaan kaikessa mitä teen, on kyse sitten siivouksesta tai sähköpostin kirjoittamisesta. Uskon, että kaikilla luovilla ihmisillä on jokseenkin sama lähtökohta: asioihin ja tilanteisiin mennään usein tunne edellä. Kaikessa tekemisessä on aina läsnä tietynlainen herkkyys.”

Kuusela ja Torvikoski viettävät paljon aikaa yhdessä. Vuorovaikutus ja toisen kanssa oleminen on muotoutunut luontevaksi, avoimeksi ja ennen kaikkea rehelliseksi.

”Rehellisyys tarkoittaa meille sitä, että pystymme olemaan täysin auki toistemme seurassa ja luottamaan siihen, että toinen näkee syyt kaikenlaisen käytöksen tai toiminnan takana. Luotamme molemmat vahvasti myös siihen, että molempien intuitio asioista on aito, että sen takana on aito motiivi ja sydämen ääni”, kaksikko mietti.

Torvikoski ja Kuusela haaveilevat, että Lanain tarina etenee ja jalostuu tulevaisuudessa jopa ulkomaille saakka. Kaksikko pohtii tarkkaan myös musiikin merkitystä kuulijoille.

”Eikö se niin ole, että taiteilijat ovat kautta aikojen tehneet tietynlaista tunteiden sanoittamistyötä, jonka avulla ihmiset voivat purkaa erilaisia tunteita tai saada vertaistukea vaikeisiin elämäntilanteisiin?”

Lanai esiintyy ravintola Tubassa perjantaina 13.11. kello 21.00 alkaen.
Mannenkatu 2, Oulu.

Lisätietoja keikasta Facebook-tapahtumassa ja Tiketissä

Saara Pasanen

Saara Pasanen

Saara on kulttuuria häpeilemättömästi suurkuluttava journalistiopiskelija ja sairaanhoitaja. Hän nauttii estetiikasta, nyansseista sekä vavahduttavasta musiikista.
Saara Pasanen

Saara Pasanen

Saara on kulttuuria häpeilemättömästi suurkuluttava journalistiopiskelija ja sairaanhoitaja. Hän nauttii estetiikasta, nyansseista sekä vavahduttavasta musiikista.

Jaa somessa

Share on facebook
Share on twitter
Share on whatsapp
Close Menu